Mistä tiesit olevasi satavarma että haluat lapsen?

Ei kai mistään voi olla satavarama. Mutta täytyy luottaa elämään ja omaan itseensä, tuntemuksiin. Toki paniikkia pukkaus josku raskaudenaikna ja välillä koliikkivauvaa hoitaessa. Että halusinko tätä? mutta se meni ohi, ja edelleen olen iloinen päätöksestäni, ja siitä että toiveeni toteutui.

Kun kaks viivaa pärähti testiin.

Tiesin sen siitä, että nautin niin paljon siitä, että sain hoitaa toisten lapsia. Nautin siis siitä että saan antaa huolenpitoa, naurattaa, opastaa ja ohjata. Jos ikääntyminen olisi biologisesti mahdollista vielä nykyistä kauemmin, olisin lykännyt kuitenkin lasten hankintaa vielä vuosilla, koska silloin oli töissä niin mielenkiintoista, että olisin mielelläni katsonut sen homman ns. loppuun asti, enkä jäänyt määräaikaiselta sopparilta äitiyslomalle.

Lapsien hankkiminen on niin itsekäs päätös, että se taitaa olla itsekkäintä mitä minä olen elämässä tehnyt. Sitä ei ehkä silloin niin miettinyt, nykyään ajattelen siitä lapsen tuomasta vastuusta vähän eri tavalla. 

No, aina tiesin että haluan lapsen. Sitten kun oli sopivasti hyvää parisuhdetta takana niin yritimme saada sellaisen ja saimmekin. Tuo lapsi on nyt reilu 4v. Koulut oli kesken ja häätkin oli tulossa, ulkoisten tekijöiden ei annettu vaikuttaa tähän haluun. Mielummin lapsi kuin ei lasta :)

En usko että sitä koskaan voi olla satavarma :D tai en tiedä onko jossain joku ihminen, joka 100% joka ilta haluaa esim. kanniskella tunteja huutavaa lasta, vain päästäkseen "nukkumaan" eli heräilemään vähän väliä, loppuyöstä odottaen jo epätoivoisesti aamua. Tai haluaa kantaa raivokohtauksen saaneen lapsen raivon kyyneleet silmissä kaupasta ulos. Kaikkeen elämiseen liittyy kuitenkin huonot hetkensä.
Itse vain halusin perheen. Se tuntui luonnolliselta jatkumolta, kun oltiin naimisissa jne. Halusin lasta todella paljon, ja yritimme ensimmäistä pitkään, mutta silti odottaessa pelko oli välillä persiissä, että miten tästä selvitään. Vauva olikin meillä työläämpi tapaus, mutta ei kyllä ole kaduttanut hetkeäkään tuo aarre :) jos tiedät itse, että haluat lapsen, niin suosittelen rohkaistumaan. Kyllä se rakkaus yllättää, ei siinä paljon käytännön asiat vaikuta. Kuten edellinenkin sanoi, ei niitä käytännön juttuja kannata liikaa siihen sotkea, aina on joku kesken tai hankkimatta. Lapsi kaipaa rakkautta ja huolenpitoa.