Lapsiperheitä joissa vanhemmat nukkuvat eri huoneissa? Miksi?

Eri makuuhuoneet. Syynä miehen Kuorsaus. Lisäksi mies valvoo öisin ja minä menen aikaisin nukkumaan, joten heräisin hänen tullessa nukkumaan. Avioliittoa takana 13 vuotta.

No sen takia jo meillä miehen kans suhde on kuollut. Mä vihaan sitä ja mies juo vaan kaljaa. Erottas jos jaksais.

Heti kun lapset muuttavat pois, haluan oman huoneen, ja tiedän että mieskin haluaa. On se kumma, että ihminen saa haluta tehdä ympärilleen oman tilansa KUNNES menee parisuhteesee, ja sitten tästäkin perustarpeesta pitäisi luopua jonkun normin vuoksi koko loppuelämäksi. Hyvä uni on tärkeää. Minä saan sen parhaiten tilassa joka on viileä, pimeä, jossa ei ole mitään teknisiä laitteita eikä oikein huonekalujakaan sängyn lisäksi. Eikä toista ihmistä. Mies tykkää lämpimästä, ja hänellä on sängyn vieressä aina läppäri ja kännykkä. Yhteinen makuuhuone on kompromissi, mut kumpikaan ei ole täysin tyytyväinen.

Minä olen sitä mieltä, että yksi erojen syy on se, että ne kuvitelmat hyvästä parisuhteesta on niin jäykkiä. Ei uskalleta tehdä omia ratkaisuja. Kuten siirtää sitä bonnelsänkyä viisi metriä seinän toiselle puolelle. Hui. Mitä siitä naapuritkin sanoo. Ja ystävät, ja tuttavat. Joidenkin parisuhteessa näyttää olevan melkoista ruuhkaa, kun se pitää elää muille kuin itsele ja kumppanille.

Ne on yhdessä lasten takia .rakkaus on loppunut jokainen tekee ratkaisuja itselleen

Mies tuli takaisin omaan huoneeseen heti kun lapsi nukkui jotenkuten säädyllisesti, se oli jotain vauva-aikaa. Mutta lapsi nukkuu edelleen meidän huoneessa ja on 4.5-vuotias ja nukkuu varmaan vielä tovin.

Mies kuorsaa ihan sikana ja käyttää uniapnean hoitoon tarkoitettua laitetta. Ei p..le tulis mieleenkään pilata omia yöunia sen krohinan, sihinän ja puhinan kanssa samassa tilassa.

Vähällä lapsimäärällä ei ymmärrä montaa muutakaan asiaa, sorry.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 07:01"][quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 01:23"]Kaikista surkein tekosyy on tämä, että "lapsi vaan ei yksinkertaisesti suostu nukkumaan yksin".

Kyllä suostuu. Hoidan säännöllisesti lasta, joka kotonaan nukkuu aika jomman kumman vanhemman vieressä ja herää usein öisin vaikka ikää on jo useampi vuosi. Minun luonani vien lapsen illalla sänkyyn ja tämä nukahtaa saman tien ja nukkuu koko yön hyvin. Koskaan ei ole herättänyt minua yöllä.

 
[/quote]
voistko tulla meille näyttämään miten tuo toimii?
meillä 3v ei ole vielä montaa yötä nukkunut ilman mitään älämölöä,nukkuu levottomasti,hyörii,pyörii,heräilee ja sitten muija antaa lapsen tulla viereen nukkumaan,kohta vuoden olen nukkunut lastenhuoneessa kenttävuoteella.
alkoi niin vituttaa tuo joka öinen pelleily ja lapsi kun tuli väliin alkoi hyöriminen ja pyöriminen,joskus yöllä katsoin kun töni ja potki siinä että tekeekö tahallaan,mutta lapsi oli ihan umpi unessa.
eikä tuolta mäkättimeltä edes viitsi ruinata enään pillua,yhdessä kun nukuttiin kääriytyi peittoon sikiöasentoon ja jos yritit lähennellä kiukkusi ettei ole tilaa ja survoi kyynärpäällä.
[/quote]
ei lapsilla paikka vanhempien sängyssä.aamulla hän voi tulla kyllä mutta nukkuu omassa sängyssä. Iltatoimet venyy kyllä noin tunnin ajan mutta ennen 10 on jo nukkunut jos yöllä herää palautan omaan huoneeseen ja olen siinä vähän aikaa jos vaatii tai sen isä käy kurkistamassa on peitto päällä .mies kuorsaa ja tykkää nukkua pimesäässä ja ovi kiinni minä taas en mutta silti nukutaan yhdessä herätän miestä jos alkaa kuorsaa kunnolla ja avaan ovi heti kun se nukahtaa .me käydään taistelua yöllä mutta emme koskaan nuku eri huoneessa paitsi jos oon tosi vihainen ja se on rangaistus sille

Toisten nukkumiset tuntuvat herättäv'n ihmisissä intohimoja. Katsokaapa vain, montako alapeukkua tähänkin tulee! Me nimittäin nukumme kaikki samassa huoneessa: me vanhemmat, 1- ja 4-vuotiaat lapset sekä koira. Meillä ei ole tällä hetkellä käytössä muita makuuhuoneita kuin yksi. Yläkerrassa on vain kaksi huonetta, joista toinen on työhuone. Alakerrassa on keittiön lisäksi kaksi huonetta, mutta sitä toista ei voi käyttää makuuhuoneena eikä vakituisesti työhuoneena (koska se on kauttakulkuhuone) ja toinen on taas suurin huoneemme, joten se on olkkari ja leikkihuone. Meille kyllä valmistuu lisää tilaa myöhemmin, mutta meille on ihan luontevaa nukkua yhdessä siellä makuuhuoneessa, ei se mitenkään meitä haittaa!

Mua ei myöskään haittaa muiden nukkumisjärjestelyt, mitä ne sitten ovatkaan. Kukin tavallaan.

Mä tunnen yhden perheen jossa vanhemmat nukkuvat erillään. Lapsi on 2,5 eikä yksinkertaisesti suostu nukkumaan yksin vaan huutaa puoli yötä. Ja isänsä herää ennen viittä töihin, joten toistaiseksi äiti nukkuu lapsen kanssa ja isä erikseen. Keskelle jos lapsen ottavat niin potkii ja mölisee unissaan.

Kuorsaamisen takia

3-vuotiaan toistuvat painajaiset ja yökauhukohtaukset, kyseessä herkkä ja vilkas lapsi. Lisäksi herkkäuninen isä.

Kuorsaamisen vuoksi täälläkin nukutaan aika usein eri huoneissa. En viitsi valvoa ja tökkiä miestä vähän väliä kääntämään kylkeään. Se kuorsaa vaikka nukkuisi pää perseessään. Parempi näin, kaikki saa yöunensa ja ovat tyytyväisiä. Ei mua haittaa nukkua välillä vuodesohvalla.

Rauhalliset yöunet. Siinä syy eri huoneissa nukkumiseen.

Liittomme pysyy huomattavasti ''jännitteisempänä" kun nukumme eri huoneissa. Aina kun toinen toistemme vuoteeseen kömmimme, niin silloin on tosi kysymyksessä.
Näin on ollut avioliittomme alusta, jo kahdeksantoista vuotta.

Mies haluaa nukkua noin 16 asteisessa makkarissa, minä palelen jo 20 asteessa. Lisäksi tuo kuorsaa ja korisee kaiken yötä. Meillä kaikki nukkuu omissa huoneissaan normaalisti.

Kuorsaava mies. Eri huoneissa nukutaan ja silti menee hyvin parisuhteessa.

1-vuotias herää vieläkin öisin ja nukkuu levottomasti. Helpointa ja mukavinta kaikille että nukkuu äidin vieressä.

Lähipiirissä on lapsiperhe, jossa toinen vanhemmista, äiti, ei kerta kaikkiaan halua opettaa lasta nukkumaan itsenäisesti omassa huoneessaan. Tämä vanhempi ikään kuin roikkuu lapsessa ja ylläpitää symbioosia, mielestäni lapsen kehityksen kustannuksella. Mies röhnöttää jossakin työhuoneen epämukavala vuodesohvalla jo kuudetta vuotta ja valittaa selkäongelmia. 

No meillä nukuttiin samassa makkarissa, kun lapset olivat pieniä ( siis kaikki samassa makuuhuoneessa). Ei ollut tilaa ja lapsilla pienet ikäerot.  Kun nuorin oli 3v. muutettiin ja saatiin kaikille omat makuuhuoneet, siis kaikille, myös minulle ja miehelle omat.  En siis osaa vastata tuohon ap:n kysymykseen, yhtäkään tuollaista perhettä en tunne, mutta useita tällaisia kyllä kuin omakin, että mies ja vaimo nukkuvat eri huoneissa.