Ulkonäön menettäminen. Toisesta ketjusta jäi mieleen. Miten ajattelette?

Jos joku sanoo että pelkää ulkonäkönsä menettämistä, niin minkälaisesta menetyksestä oletat hänen puhuvan? Normaali vanhuuden tuoma kohtuullinen rypistyminen ja esim. poskien kohtuullinen roikkuminen ja sama juttu leuan alla? Vai sitten palovamma, leikkausarpi tms. joka saa näyttämään epämuodostuneelta, vetää suun vinoon tai jotain?
Miten tärkeää teille on ulkonäkö ylipäätään?
Minä en ainakaan mieti kauheasti ulkonäköäni koska tiedän että että en ole koskaan ollut kaunis mutta en rumakaan, ihan normaali ja meikattuna jopa ihan mukiinmenevä omasta mielestäni. Kyllä se harmittaisi jos sattuisi jotain joka runtelisi kasvot tai kaikki hiukset lähtisi päästä lopullisesti, mutta ei se mun elämää kaataisi vaikka mulla ei olisi enää "ulkonäköä". Olen jo lähelle viisikymppinen ja rupsahtanut vähän, kyllähän sitä aina vähän säikähtää kun näkee itsensä jossain ja näyttää omalta äidiltä, mutta en ala silti mitään ryppyvoiteita käyttämään, tulee mitä tulee.
Onko tämä kaikkien kauniiden ongelma, tai siis jotka kuvittelevat olevansa keskivertoa kauniimpia? Että menettää sen suuren edun elämässä jota voi käyttää hyväksi?