Varattujen seksisuhde ja ikävä

Minkä takia sitten olette varattuja tahoillanne, jos niin kova ikävä toista on ?

Niinkuin sanoin, emme ole koskaan puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta. Molemmilla puolisot, lapset jne. Kohtasimme toisemme vain vuosia liian myöhään.

Yhteinen tulevaisuus voi olla myös ihanat tapaamiset (ja hintana raastavat eroamiset). Näin me olemme salaisessa suhteessamme sen ajatelleet. Kun emme tavanneet vuosia sitten, nautimme mitä on.

Ja ei, kaiken räjäyttäminen ja uusperhekuviot eivät ole vaihtoehto, suhteemne tuhoutuu siinä samalla.

Tapasimme ja rakastuimme tässä ajassa, näillä mennään viikko kerrallaan.

Ihanaa, mutta aah niin kiellettyä. Läähpuuh

Kaipa minut voi kohtalotoveriksi laskea. Meillä on ollut 10 vuotta salasuhde. En sano pelkästää seksisuhde, koska molemmilla on tunteita mukana. Lähdönhetket eivät ole kovin raastavia, koska aina tiedämme näkevämme pian. Ikävä toki on. Tulevaisuudesta puhumme ja toteamme ettei se ole eikä tule olemaan meille yhteinen.

Iso ikävä kirjoitti:

Niinkuin sanoin, emme ole koskaan puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta. Molemmilla puolisot, lapset jne. Kohtasimme toisemme vain vuosia liian myöhään.

Mutta haluaisitko puhua yhteisestä tulevaisuudesta hänen kanssaan? Haluaako hän puhua yhteisestä tulevaisuudesta? Kuulostat sellaista jossain määrin kuitenkin haikailevan.

En ole kohtalotoveri, vaan realisti. Jos haluat säilyttää tunteen salasuhteesi toista osapuolta kohtaan, niin älä tee yhtään mitään, vaan jatkakaa kuten tähänkin asti. Koko keskinäinen kemianne perustuu siihen että ette voi saada toisianne. Voitte kuvitella toisistanne vain hyviä asioita, saatte syödä rusinat pullasta. Pahinta mitä teille voisi tapahtua, olisi se että todellakin saisitte toisenne ihan ikiomaksi. Silloin kaikkien parisuhteitten pahin vihollinen, harmaa arki astuisi suhteeseenne kolmanneksi pyöräksi. Te alkaisitte huomata toisissanne kertakaikkisen ärsyttäviä piirteitä. Sinun unelmiesi prinssistä paljastuisi pesunkestävä sammakko, ja kumppanisi kuvitelmat sinusta prinsessana vaihtuisi siihen että hän huomaisi sinun olevan kertakaikkisen tavallinen perus-Pirkko, nalkuttava ja iltojen pääkivusta kärsivä hapankorppu. Niin että jatkakaa mitään muuttamatta, jos haluatte suhteenne jatkuvan molempia tyydyttävällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Iso ikävä kirjoitti:

Niinkuin sanoin, emme ole koskaan puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta. Molemmilla puolisot, lapset jne. Kohtasimme toisemme vain vuosia liian myöhään.

Mutta haluaisitko puhua yhteisestä tulevaisuudesta hänen kanssaan? Haluaako hän puhua yhteisestä tulevaisuudesta? Kuulostat sellaista jossain määrin kuitenkin haikailevan.

En haikaile yhteisestä tulevaisuudesta, tuskin hänkään.

Vwierailija kirjoitti:

En ole kohtalotoveri, vaan realisti. Jos haluat säilyttää tunteen salasuhteesi toista osapuolta kohtaan, niin älä tee yhtään mitään, vaan jatkakaa kuten tähänkin asti. Koko keskinäinen kemianne perustuu siihen että ette voi saada toisianne. Voitte kuvitella toisistanne vain hyviä asioita, saatte syödä rusinat pullasta. Pahinta mitä teille voisi tapahtua, olisi se että todellakin saisitte toisenne ihan ikiomaksi. Silloin kaikkien parisuhteitten pahin vihollinen, harmaa arki astuisi suhteeseenne kolmanneksi pyöräksi. Te alkaisitte huomata toisissanne kertakaikkisen ärsyttäviä piirteitä. Sinun unelmiesi prinssistä paljastuisi pesunkestävä sammakko, ja kumppanisi kuvitelmat sinusta prinsessana vaihtuisi siihen että hän huomaisi sinun olevan kertakaikkisen tavallinen perus-Pirkko, nalkuttava ja iltojen pääkivusta kärsivä hapankorppu. Niin että jatkakaa mitään muuttamatta, jos haluatte suhteenne jatkuvan molempia tyydyttävällä tavalla.

Ai että, kuulostat sellaiselta realistilta jota onni elämässä on aina potkinut.

Emme ole kumpikaan enää nuoria ja olemme puhuneet suhteidemme asioista jotka ajaneet tähän tilanteeseen jossa nyt olemme.

Onko parisuhteissanne kipinä loppunut ja nytkö pitää hakea se muualta? Lapset ja yhteinen asuntoko on ainoa yhdessä pitävä voima? 

Hyvin toimivistako parisuhteista ajaudutaan seksisuhteisiin?

Jos suhteessa kaikki hyvin niin eikai. Peiliinkatsomisen paikka parisuhteessa molemmilla.

Eikö puolisosi huomaa sinun ikävöivän jotain muuta? Onko puolisoidenkin kanssa kuitenkin seksiä, nukutteko samassa sängyssä? Voisiko useammin näkeminen vähentää lähdön hetken raastavuutta?

Onko teillä siis avoin suhde vai petättekö puolisoitanne?

Ei kai noin itsekkäästi toimiessa auta muu kuin kestää ikävää, jos aiotte suhdettanne jatkaa. Eikö teitä pelota kiinni jääminenkään, silloin menee lusikat jakoon melkoisella varmuudella kuitenkin tai vähintäänkin se vieraan kanssa vehtaaminen loppuu äkisti?

Iso ikävä kirjoitti:

Vwierailija kirjoitti:

En ole kohtalotoveri, vaan realisti. Jos haluat säilyttää tunteen salasuhteesi toista osapuolta kohtaan, niin älä tee yhtään mitään, vaan jatkakaa kuten tähänkin asti. Koko keskinäinen kemianne perustuu siihen että ette voi saada toisianne. Voitte kuvitella toisistanne vain hyviä asioita, saatte syödä rusinat pullasta. Pahinta mitä teille voisi tapahtua, olisi se että todellakin saisitte toisenne ihan ikiomaksi. Silloin kaikkien parisuhteitten pahin vihollinen, harmaa arki astuisi suhteeseenne kolmanneksi pyöräksi. Te alkaisitte huomata toisissanne kertakaikkisen ärsyttäviä piirteitä. Sinun unelmiesi prinssistä paljastuisi pesunkestävä sammakko, ja kumppanisi kuvitelmat sinusta prinsessana vaihtuisi siihen että hän huomaisi sinun olevan kertakaikkisen tavallinen perus-Pirkko, nalkuttava ja iltojen pääkivusta kärsivä hapankorppu. Niin että jatkakaa mitään muuttamatta, jos haluatte suhteenne jatkuvan molempia tyydyttävällä tavalla.

Ai että, kuulostat sellaiselta realistilta jota onni elämässä on aina potkinut.

Emme ole kumpikaan enää nuoria ja olemme puhuneet suhteidemme asioista jotka ajaneet tähän tilanteeseen jossa nyt olemme.

Realisti= entinen optimisti, jolle on vuosien saatossa selvinnyt kuinka maa makaa ihmissuhdeasioissa.

Sehän on mukavaa että olette puhuneet. Silloin varmaankin ymmärrätte (siis jos toistenne jutuista olette mitään oppineet) että paras olotila teille on juuri se missä nyt olette. Kotona on koti ja arki, ja kulissit. Oman sydänkäpysen luona ihanat possunpunaiset kuvitelmat, yhteinen (vähäinen) aika ja seksi. Et sinä ole sen kummempi kuin se poikaystäväsi vaimo siellä hänen kotonaan. Jos joutuisit elämään arkea poikaystäväsi kanssa, teistä tulisi ihan samanlaisia kulissipuolisoita toisillenne kuin omat puolisonne ovat nyt. Nauti hetkistänne nyt kun niitä on, silloin kun niitä on.

En ihan suoraan ole kohtalotoveri, mutta kommentoin kuitenkin.

Olen salasuhteessa varatun miehen kanssa (itse myös varattu), ehkä erona sinun tapaukseesi että suhde perustuu seksiin ja puhtaaseen himoon, ei niinkään tunnetason kolahduksiin. Tottakai jotain tunteita on ja on matkan varrella herännyt, mutta lähtötilanne on ollut puhdas seksisuhde.

Asetan tämän suhteen omaan lokeroonsa juurikin tuon salaisen statuksen vuoksi, voin kuvitella että paljon kiihottavuudesta lähtisi pois jos olisimme sinkkuja ja voisimme tapailla koska haluamme. En myöskään kaipaa arkea ko. ihmisen kanssa, ainoastaan ehkä sitä että voisin harrastaa hänen kanssaan seksiä useammin.

Mietin tuota että jos teidän suhde on jatkunut jo pitkään ja vahvoja tunteita on, kannattaisiko elää ja romuttaa kulissit ja antaa suhteellenne mahdollisuus kehittyä? Jos siis sitä oikeasti molemmat haluatte?

Mahtaa seksi olla kylmää kotona, jos sitä edes on. Jos on hyvä rakastava suhde kotona niin aistii kyllä jos toisen ajatukset on muualla.

Voin samaistua.

Minulla on ollut sivusuhde kaksi vuotta nyt, olemme molemmat varattuja, jonkinnäköisissä nuorena solmituissa kulissiliitoissa kai.

 

Näemme noin kerran viikossa, joskus useamminkin. Toki ne tapaamiset keskittyvät seksiin, mutta on suhteeseen tullut myös paljon muita asioita. Käymme lounaalla, lenkkeilemässä, mökkiviikonloppuja ja pieniä reissuja kahdestaan. On ystävyyttä, rakkautta ja kiintymystä. Mutta ennen kaikkea upeaa seksiä, vetovoimaa ja intohimoa.

Kumpikin on realisti. Kumpikaan ei halua hajottaa perheitään, emmekä haaveile yhteisestä tulevaisuudesta. Nautimme toisistamme ja siitä mitä meillä on juuri nyt. 

Ikävän tunne on raastava, mutta sitä auttaa puhelut ja viestit, joita saattaa olla päivässä monta kymmentä. Viestein ja vaikka kuvin voi kertoa toiselle, että kaipaa ja ei malta odottaa seuraavaa tapaamista. Ei se toisen ihoa ja läsnäoloa korvaa, mutta auttaa ikävään.

Tulee melkein oksennus kun näitä lukee :( Oma mies jäi kiinni salasuhteesta. Miten voi joku aiheuttaa toiselle sellaista tuskaa?! Itse en kykene ymmärtämään.

Jäin kiinni salasuhteesta. Sydän särkyi siinä rytäkässä kahteen kertaan. Vaikka oma parisuhde kärsikin ongelmista, niin nyt olo on niin tyhjä, että parempi olisi ollut vain erota. Ei tässä enää pysty/kehtaa/halua uutta parisuhdetta lähteä rakentamaan ja toisaalta - parempi niin.

En aivan täysin kuitenkaan voi tuomita salasuhteilijoita, koska tiedän itsekin, miten julmia puolisot voivat olla toisilleen. Ulospäin näyttävätkin niin kilteiltä ja rakastavilta, mutta kun vieraat poistuvat näköpiiristä...