Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En jaksaisi tapella lapsen asioista
12.05.2015 |
Kertokaa te kokeneemmat, miten tällaista jaksaa? Itse alan olla loppu, mutta pian siitä varmasti tavalla tai toisella saa osansa lapsikin.
Lapsi on siis tavannut isäänsä säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa ja asiat ovat sujuneet hyvin. Nyt isä kokee, ettei hän saa tavata lasta tarpeeksi ja vaatii mm. viikonloppuja itselleen. Muutaman yön lapsi on isällään viettänyt ja lopputuloksena on koko takaisintulopäivän itkenyt hysteerisesti (siis niin, että tärisee ja ääni katkeaa) ja roikkunut minussa lähes koko päivän ja sydämeni särkyy sitä katsellessa. Yritin ehdottaa, että yöt voisi olla täällä lapsen kotona niin, että itse menen pois (lapsi saisi olla tutussa ympäristössä), mutta tähän isä ei suostu. Isän mukaan on niin, että lapsi itkee koska ei halua kotiin vaan olla mieluummin isän kanssa.
Olen aina halunnut, että lapsella on isä läsnä ja kai se on parempi näin päin, että isä haluaa paljon aikaa lapsen kanssa, mutta hän ei tunnu ymmärtävän mitä ajan takaa. Pahimpana olen kuullut myös miten hän lapselle sanoo "tuo ajattelee muka sinun etuasi mutta ei halua että iskä on sinun kanssasi". En voi sietää tuollaista lapselle mustamaalaamista, se menee yli sietokykyni.
Parhaani mukaan olen aina joustanut ja yrittänyt selittää, ettei pientä lasta voi pitää heittopussina ja olettaa, että hän sopeutuu jatkuvasti muuttuvaan ympäristöön. Olen puhunut, miten se aika koittaa kyllä mutta nyt olisi hyvä keskittyä siihen, että lapselle kasvaa turvallinen ja terve olo eroperheessäkin.
Mies uhkailee oikeudella, kuinka aikoo viedä tämän oikeuteen jos en suostu hänen ehtoihinsa. En todellakaan jaksa tapella, mutta en myöskään halua olla kynnysmattona jos koen, että lapsi selkeästi häiriintyy tietyistä asioista.
Hän tykkää isästään tosi kovasti ja se on ihana asia, ja aina kun he ovat tavanneet lapsen kotona on kaikki mennyt tosi hyvin ja jos on tavannut kerran viikossa isällään ja kerran kotona, on mennyt hyvin ja aina kotiin tullut iloinen, hymyilevä lapsi. Tämä sopisi siis minulle, mutta ei isälle. Hän haluaa "kaikki tai ei mitään".
Lapsi on noin yksivuotias, asunut aina kaksin minun kanssani.
Kommentit (4)
Lastenvalvojan kanssa voi asiasta keskustella ja tehdä tapaamissopimuksen jonka mukaan sitten tapaamiset ovat niin asiasta ei enää tarvitse riidellä. Kun lapsi on reagoinut noin yönyli tapaamiseen on se hyvä perustelu ettei yönyli tapaamisia vielä ole. Oikeus ei määrää lasta etävanhemmalle koska toimit lapsen edun mukaisesti. Lastenvalvoja on tosiaan se keneltä voisit saada tukea asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tuossa iässä lapsilla ollut kova eroahdistusvaihe. Voisiko teidänkin lapsella olla sellainen meneillään?
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 00:26"]teidän kannattaisi aloittaa yhden yön tapaamisista, se sopiva tuon ikäiselle. Ja tapaamiset isän luona, ei mitään tuollaista "vain lapsen kotona voi tavata". Eri asia olisi, jos isä olisi täysin vieras lapselle.
Nuo itkut kuuluvat asiaan, valitettavasti.
Anna isän olla isä ja anna hänen rakentaa tapaamiskuviota, heidän suhteelleen on paljon parempi, että saavat tavata ilman "yöksi kotiin" -systeemiä. Se tuntuu sinusta pahimmalta, ei lapsesta.
Tässä on kyse ehkä eniten sinun päästämisestä irti, se vain pitää tehdä, vaikka pahalta tuntuukin.
[/quote]
Yhdellä yöllä nimenomaan on aloitettu (eikä koskaan ole ollut useampaa perätysten). Muutaman kerran siis kokeiltu tuota yhdeksi yöksi.
Täytyykin ottaa yhteys lastenvalvojaan. Meillä ei virallisia sopimuksia tapaamisista ole, koska kaikki on aina sujunut hyvin ihan keskenään sovittuina, mutta nyt alkaa tosiaan tuntua jo vähän pahalta.
Ja kyllä varmasti osa on omaakin vaikeutta päästää irti, mutta ei sitä kyllä helpommaksi tosiaankaan tee lapsi, joka takaisin tultuaan itkee hysteerisesti. Ne kerrat, kun lapsi on tullut isältä yhtenä aurinkona ja hymyillen ovat olleet ihania; olen saanut tehdä omia juttujani (joita kaipaankin!) ja lapsikin on selvästi viihtynyt. On eri asia silloin, kun tuosta ilopilleristä on yhtäkkiä kuoriutunut kovasti itkevä.
Alue: Aihe vapaa
teidän kannattaisi aloittaa yhden yön tapaamisista, se sopiva tuon ikäiselle. Ja tapaamiset isän luona, ei mitään tuollaista "vain lapsen kotona voi tavata". Eri asia olisi, jos isä olisi täysin vieras lapselle.
Nuo itkut kuuluvat asiaan, valitettavasti.
Anna isän olla isä ja anna hänen rakentaa tapaamiskuviota, heidän suhteelleen on paljon parempi, että saavat tavata ilman "yöksi kotiin" -systeemiä. Se tuntuu sinusta pahimmalta, ei lapsesta.
Tässä on kyse ehkä eniten sinun päästämisestä irti, se vain pitää tehdä, vaikka pahalta tuntuukin.