Mikä avuksi, kun lapsen kysymykset väsyttävät?
Esikoinen on kyselyiässä.
Miksi? Mitä? Minne? Mitä varten? toistuu päivittäin, koko ajan saisi olla selittämässä johonkin jotakin.
Välillä kiireessä ei ehtisi millään syventyä miettimään vastauksia, varsinkin kun kysymyket ovat sellaisia, ettei niihin läheskään aina ole mitään järkevää selitystä. Se vain on niin, tulee sitten sanottua.
Sitten tulee omasta väsymyksestä ja kyllästyneisyydestä syyllisyyden tunne, kun lapsi on kuitenkin niin innokas oppimaan uutta ja haluaa tietää kaikesta kaiken.
Muilla samanlaista? Miten äiti jaksaisi tämän kyselyiän?
Kommentit (6)
Tuo " leikkihomma" kuulosti ihan mukavalta, en vain tiedä miten se toimisi meillä.
Kyseessä nelivuotias lapsi, joten kysymykset ovat enimmäkseen miksi? Ja niitä todellakin tulee varmasti satoja päivän aikana!
No, pitää varmaan vain jaksaa kuunnella. Väsyneenä ei vain tuo keskittymiskyky ole paras mahdollinen, ja tulee myös paljon mutistua jotakin epämääräistä.
Lapsen puolesta harmittaa, että meneekö hieno oppimisen aika vähän hukkaan, kun äippä on koko ajan väsynyt ja tunnustan joskus kiukustuneenikin jatkuvaan kyselytulvaan :(
Ei se mitään, kyselkööt, mutta pitääkö se sama kysymys esittää vähintään 10 kertaa PERÄTYSTEN?
Miten olisi järkevintä vastata ja antaa ilmi, ettei jaksa enää toistaa samaa vastausta uudelleen?
oivaltavuudessaan ällistyttäviä... Kannattaa kokeilla, on paljon hauskempaa, kun osallistaa lapsen aktiivisesti hommaan mukaan, niin ei itsekään joudu vastausautomaatiksi.
Tosin meillä ei onnistu ihan aina, 4-vuotias usein hermostuu ja sanoo vaan että " eiku sano sinä äiti miksi" .
Oon jostain lukenut, että lapsi kyselee sen takia samaa kysymystä yhä uudelleen, että hän testaa että onko vastaus aina sama ja onko asia sitä myöten todellakin näin, vai voiko se muuttua...
Saman kysymyksen toistaminen on rasittavaa... Eikä vain se että perätysten kysyy samaa, vaan myös se että esim. samaa videota katsoessa joka kerta tietyssä kohtaa tulee samat kysymykset. Miksi...? Ja ikää tytöllä 3 vuotta, joten tätä varmaan jatkuu vielä hyvän aikaa.
Vastaan aina vaan vähän lisää ja sitten samasta asiasta voi keskustella jonkin aikaa. Tosin aina en sitten vastaa lainkaan, jos asia on loppuunkäsitelty. Yritän sitten kiinnittää lapsen huomion seuraavaan asiaan. Mua ei kyllä tämä kyselyikä ole stressannut, kun musta se on ihan hauskaa höpistä lapsen kanssa. Ja esittää vastakysymyksiä. Esim. Mikä tuolla lentää? Olisiko se lohikäärme? Ja sitten lapsi vastaakin jo itse, mikä siellä lentää...