Jumala, kiellän hänen olemassa olon!

Elin n.1999-2008 neuroottisessa uskonossa, koska minutoli kahlinnut "muiden huoli" ja itseni kyseenalaistaminen "ennemmistön edessä". Olin neljännellä luokalla uskonnontunnilla kieltänyt jumalan olemassa olon. Sain "pelastusta" kauniin ja miltein siskollisen oppilaan johdosta ja "tulin näin uskoon".

Uskonnossa eläminen oli henkisesti raskas ja rajallinen prosessi. Olin kahlittuna harhamieleen, josta vapauduin eroamalla kirkosta. Kiitos keskustelupalstojen avoimen mielen.  Uskovainen on neuroottinen valehtelija ja mummoni mukaan kaikki on omaa syytäni, että olen nyt siskojen kanssa orpo, ikääkin vasta 27v, lyhyessä ajassa.