Lapsuuteni ja nuoruuteni olivat hirveitä

Ap, oletko muuten lukenut koskaan juttuja narsisteista? Itse vasta aikuisiällä lukenut ja äitini kyllä valitettavasti muistuttaa sellaista hirvitystä. Eihän siitä diagnoosia ole, mutta harvasta sellaisesta on. Terv. Se samoja kokenut

Joo olen lukenut. Ajattelen että äitini ei pysty elämään kuin itsestään käsin, hän ajattelee kaikki asiat vain itsensä kautta. Valitettavasti hän on myös hirveissä ristiriidoissa ja ahdistuksissa itsensä kanssa. Hän on kypsyydeltään noin 13 vuotiaan tasolla, kateellinen ja epävarma eikä mieti tekojaan yhtään missään vaiheessa. Hän pystyy ajoittain hyvään mutta se ei kyllä mitenkään riitä kun kokonaisuus on aivan sekava. Olen viime aikoina alkanut epäillä jo psykopatiaa tai jotain autismin muotoa tai näiden sekoitusta. Mutta toisaalta sama mikä häntä vaivaa, se ei ole korjattavissa ja suurin vahinko on tehty jo hakkaamalla ja muulla mielivallalla. Hänhän nauttii myös vallankäytöstä suunnattomasti Terv ap

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 13:50"][quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 12:50"]En halua tosiaankaan elää näiden asioiden vaikutuksen alaisena. Ongelma on vaan siinä, että äitini on kutsuttava kaikkiin perhejuhliin yms mukaan ja siitä kärsin aivan hirveästi. Siellä hän sitten siirtyy seurueesta toiseen kiroillen, kertoen suoranaisia valheita meidän elämästä ja jättäen kanssaihmisille kiusaantuneen olon. Tämä on se ongelma. Kun hänellä ei ole koskaan mitään diagnoosia tehty vaikka kaikki sen näkee että muumit on karussa. Se vain on niin inhottavaa ertä häntä ei voi hyväksyä joukkoon normaalina kiintiöhulluna vaan hän vain on epämiellyttävä ihminen... Siis olisi helpompaa jos voisin sanoa että äitini on hullu mutta kun virallisesti hän ei sitä ole. Niin ja tietysti kukaan ei tiedä millaista elämäni on ollut koska en ole koskaan kertonut....
[/quote]
tuollainen rajoittaa todella elämää, vaikka juhlia ei olisikaan niin hurjan monia. Inhottavaa!
.
Voisitteko järjestää juhlat kahdessa osassa, omalle väelle ja äiti mukana ja sitten toiset joihin sanoisit äidille jotain ympäristöä kuten että kutsutaan enemmän lapsen kavereita tms ja kutsuisi te sitten ketä kutsutte. Meillä ainakin ylppärit jne juhlat oli kaksipäiväiset, ehti myös paremmin seurustelemaan kaukaa vartavasten saapuneiden sukulaisten kanssa.
[/quote]

Ehkä tätä voisi miettiä jatkossa, tosin mitä vähemmän vieraita sitä suurempaan ääneen äitini puhuu juhlissa. Hän on siinä uskossa usein että tilaisuus on vain häntä varten...:(()

Kuulostaa kyllä niin tutulta tuo kuvaus hänestä. Myös äitini on kateellinen ja ahdistunut. Mitä paremmin muilla menee sen vihaisempi ja ahdistuneempi hän on. Ihmissuhteet ei hänellä kestä koska aina joku on jokseekin omituinen ja sanojensa mukaan "vi**umainen".. Hän kyllä valitsee kavereikseen aina heikompiaan, mutta jos joku näistä sanookin jotain mikä ei miellytä, on välit poikki. Voimia sinulle. En koskaan olisi osannut kuvitellakkaan että tälläisiä kohtalontovereita löytyy. Toki on monenlaista perhettä mutta jotain näin vastaavaa on vaikea kuvitella.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 13:57"]Mun ei ole tarvinnut katkaista välejä, ne meni siinä kun mut heitettiin kotoa 15 vuotiaana. Kyllä joskus näen niitä kylällä kun olen käymässä kavereitten luona mut en koskaan mene juttelemaan kun kääntyvät katsomaan muualle kun näkevät mut. No en minäkään kaipaa.
[/quote]

Miksi ihmeessä sinut heitettiin ulos?

Ja noista juhlista piti sanoa, itselläni on ainakin helpompi kutsua äitini kotiini vain silloin kun on paljon vieraita. Ei tarvitse keskittyä vain häneen ja hänen arvosteluihinsa. Joskus olen järjestänyt lasten syntymäpäiviä silloin kun olen varmuudella tiennyt että hän ei pääse ja mahdollisimman paljon porukkaa tietäen että hän ei pidä suurista juhlista. Ja jokaisella kerralla toivon että hän ei pääse ...

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 15:08"]Kuulostaa kyllä niin tutulta tuo kuvaus hänestä. Myös äitini on kateellinen ja ahdistunut. Mitä paremmin muilla menee sen vihaisempi ja ahdistuneempi hän on. Ihmissuhteet ei hänellä kestä koska aina joku on jokseekin omituinen ja sanojensa mukaan "vi**umainen".. Hän kyllä valitsee kavereikseen aina heikompiaan, mutta jos joku näistä sanookin jotain mikä ei miellytä, on välit poikki. Voimia sinulle. En koskaan olisi osannut kuvitellakkaan että tälläisiä kohtalontovereita löytyy. Toki on monenlaista perhettä mutta jotain näin vastaavaa on vaikea kuvitella.

[/quote

Äitini näkee myös vain vikoja kaikissa muissa ihmissä, mutta myös esineissä. Kaikesta täytyy jatkuvasti vaan tuoda esille huonot puolet. Lääkärit ovat idiootteja, asunnot huonosti rakennettuja ja kaikilla muilla viiraa päässä jne jne. Niin ja hän on niin köyhä niin köyhä vaikka rahaa on oikeasti, huoh. Niin raskas tyyppi. Voi kun voisimme joskus jatkaa keskustelua, jos sinulla on jokin sähköpostiosoite, mistä henkilöllisyytesi ei paljastu niin voisitko jakaa sen täällä. En ole koskaan kuullut vastaavasta keneltäkään muulta. Voisin tehdä itsellenikin osoitteen. Ehkä joskus jaksaisimme jakaa näitä asioita vaikka raskaalta niistä tuntuu puhua.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 12:50"]En halua tosiaankaan elää näiden asioiden vaikutuksen alaisena. Ongelma on vaan siinä, että äitini on kutsuttava kaikkiin perhejuhliin yms mukaan ja siitä kärsin aivan hirveästi. Siellä hän sitten siirtyy seurueesta toiseen kiroillen, kertoen suoranaisia valheita meidän elämästä ja jättäen kanssaihmisille kiusaantuneen olon. Tämä on se ongelma. Kun hänellä ei ole koskaan mitään diagnoosia tehty vaikka kaikki sen näkee että muumit on karussa. Se vain on niin inhottavaa ertä häntä ei voi hyväksyä joukkoon normaalina kiintiöhulluna vaan hän vain on epämiellyttävä ihminen... Siis olisi helpompaa jos voisin sanoa että äitini on hullu mutta kun virallisesti hän ei sitä ole. Niin ja tietysti kukaan ei tiedä millaista elämäni on ollut koska en ole koskaan kertonut....
[/quote]

Miksi ihmeessä pitää kutsua. Kuka pakottaa. Ei kukaan! Oma valinta.