Kuinka helppoa on päästä tohtorikoulutettavaksi?

Itse jäin yliopistolle töihin maisteriksi valmistuttuani, niin siinähän sitä oli optimaalinen työpaikka josta sai palkkaa ja lisäksi sai työkseen tehdä myös opintoja. Kynnysarvosanat ja sisäänpääsyn vaikeus riippuu ihan yliopistosta, laitoksesta ja oppiaineesta. Meillä ei ollut vaikeaa, alana tietojenkäsittelyoppi. 

Kannattaako väitteleminen? Useimmiten työelämän kannalta ei, ellei halua akateemiselle uralle. Itse lähdin tohtorinopintoihin koska uskoin haluavani, mutta sitten loppuikin yhdessä vaiheessa työt yliopistolla ja lähdin liike-elämän palvelukseen. Olisin varmaan jättänyt tohtorinopinnot kesken mutta kun ei ollut enää jäljellä kuin yksi artikkeli ja itse väikkärin kirjoittaminen niin tein loppuun, vaikkei varsinaista hyötyä olekaan.

Up

Meidän alalla on noin 200 hakijaa yhtä tohtorikoulutettavan paikkaa kohti. Tohtoreita toki valmistuu enemmän, koska monet voivat tehdä sen tutkinnon vaikka olisivat muissa töissä. Työttömyys on myös viime vuosina kasvanut kaikkein eniten tohtoreilla. Ainakaan jatko-opinnot eivat saa olla mikään b-suunnitelma, sillä vastassa on aina hakijoita, jotka ovat panostaneet asiaan ihan tosissaan. Ja palkkahan on alkuun noin 2200 euroa kuussa.

Apurahojen saaminen riippuu täysin alasta. Bioenergiaan voi saada helposti, naistutkimukseen ei. Uuden hallituksen linjausten perusteella ei ehkä kannata väitellä mistä vaan, koska piakkoin niitä samoja paikkoja ja apurahoja on hakemassa myös ihmisiä, jotka on jo olleet vuosia yliopistossa töissä.

Pääsiskö tohtoriksi oppisopimuksella vai pitääkö mennä tohtorikouluun?

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 00:33"]

Pääsiskö tohtoriksi oppisopimuksella vai pitääkö mennä tohtorikouluun?

[/quote]

Ei vielä pääse, mutta eiköhän sekin aika ole edessä. 

Ha ala huoli, minula sinulle paperit ! Maksa minu tili 5000€ ja sinu tohtiron peperi.

Up

Up

Up

Up

No omalla alallani (historia) gradusta pitää olla vähintään arvosana 4/5 (ja 5/5 ei anneta, "koska kukaan ei ole täydellinen", niinpä on tuo käytännössä paras, mitä voi saada). Jatko-opintoikeus myönnetään noin puolelle tai kolmasosalle hakijoista vuosittain, riippuu kuinka paljon hakijoita on. Näistä kyllä yli puolet onnistuu saaamaan jonkunlaisen rahoituksen, mutta yleensä ne ovat lyhyitä, enintään vuoden mittaisia apurahoja, joista sitten kukin pala kerrallaan kokoaa väitöskirjanmittaisen kokonaisuuden. Palkallisiin tohtorikoulutettavan paikkoihin on tosiaan parisataa hakijaa paikkaa kohti, niitä riittää siis vain pienelle eliitille. Kilpailu on siis kova ja kaikki on myöd kiinni omasta aktiivisuudesta, siitä, osaatko tehdä hyviä hakemuksia ja sellaisia suhteita, joista on hyötyä tutkimuksellesi, osaatko esittää ne rahoittjalle ja mitä pystyt aina edellisillä pikkupätkillä saamaan aikaan, että vakuutat rahoittajat siitä, että seuraavakin kannattaa antaa. Palkka on surkea siihen nähden, että olet jatkuvassa kilpailussa valikoitua maistereiden parhaimmistoa, mutta toisaalta sun täytyykin ymmärtää, että yliopistoympäristössä maisteri ei vielä ole pätevä juuri mihinkään. Maisterin koulutus on kesken. Olet ihminen vasta kun olet tohtori. Ja sittenkin vielä riittää opittavaa.

yhteiskuntatieteissä ja humanistisissa tieteissä tehtyjen työelämätutkimusten mukaan tohtorintutkinnosta on hyötyä työelämässä. Kuten joku sanoi, tohtorien työttömyys on kasvanut suhteessa eniten muihin väestöryhmiin verrattuna, mutta se on silti edelleen naurettavan pienellä tasolla muihin väestöryhmiin verrattuna. (Yleinen työttömyyprosentti Suomefssa on noin 17. Maistereilla se on lähempänä kymmentä ja tohtoreilla edelleen alle 5). Monet ovat tosin töissä tehtävissä, jotka eivät muodollisesti vaadi tohtorintutkintoa (mikäpä esim yrityselämässä vaatisi), mutta ovat silti saaneet parempaa palkkaa ja kivempia tehtäviä koulutuksensa ansiosta. Se 5 prosenttia kertoo kuitenkin, että mikään ei takaa mitään. Työnsaanti on tohtorinakin edelleen kiinni omasta yrityksestä. 

Sitten pitää huomata, että jos vielä väittelyn jälkeen haluaa jäädä yliopistolle, niin kilpailu kiristyy edelleen. Jatko-opiskelijat usein luulevat, että tohtorina - sitten kun on ihminen - pääsee jotenkin helpommalla, mutta tosiassa sulta vaaditaan aina vain enemmän ja enemmän pärjätäksesi.

eli joo, kyllä se kannattaa jos olet hyvä, aktiivinen ja jaksat tehdä töitä. Mutta ei se mikään varasuunnitelma ole. Yliopistossa ei pärjää sellainen, joka ei pärjäisi muuallakin.

Up