Raskausajan masentuminen ja sen tuomat vitutukset

Olen 34-vuotias, juuri kuopukseni synnyttänyt nainen. Äitiysneuvolassa kehotettiin jo raskauden keskitienoilla hakeutumaan kiireelliseen apuun masennusoireiden takija. Pyysivät myös hakemaan vertaustukea muilta raskausajan masennuksesta kärsiviltä. Olen henkisesti aivan loppu ja väsyttää koko ajan. Rakastan lapsiani niin paljon ja suuri huotajuuskiista lapsien isän kanssa ei auta asiaa. Ehkä riitainen raskausaika vaikuttaa lapseni elämään jos äiti ei ole onnellinen, puhumattakaan rakkaaseen esikoululaisen, joka sentään jo tajuaa että äidillä on jokin huoli. Pelottaa, jos tämä vaikuttaa heidän arkeensa. Eilen 6-vuotias tyttäreni sanoi että kaikki järjestyy ja että hän rakastaa minua. Voi pientä!
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
-Vertaustukea kaipaava äiti