Tuttuva kysyy melkein joka päivä "mitäs touhuut" "mitä oot tehnyt tänään?"""mitä oot tehny?"

Muistan nuoruudesta, kun opiskelukaveri kysyi usein "mitä meinaat tehdä illalla"?

Minusta se oli kiusallista/en ollut tottunut sellaiseen.

Yleensä en edes tehnyt iltaisin mitään erityistä, joten ei ollut juuri kerrottavaakaan.

Olen luullut olevani ujo ja introvertti ihminen, mutta tämä ketju kyllä hämmästyttää, miten näin monille small talk on vieras käsite. Minun entinen poikaystäväni oli samanlainen. Ei ymmärtänyt ollenkaan, jos kysyin tavatessa esim, että miten viikko on mennyt. Aina alkoi ihan ihmeellinen jäkätys siitä, miten kyttään ja kontrolloin koko ajan ja kaikki pitäisi kertoa. Minä halusin ihan vain aloittaa keskustelun enkä todellakaan ajatellut, että hänen pitäisi raportoida tekemisiään kellontarkasti. Joskus kun sanoin hänelle, että ei siitä kysymyksestä tarvitse suuttua ja voisiko edes yrittää vastata ystävällisesti, hän alkoi ihan oikeasti selittää vain "aamulla söin, sitten menin töihin, töiden jälkeen kävin suihkussa ja join kahvia ja nyt sinä tulit tänne". En tiedä, oliko hänellä jotain salattavaa, vai eikö vain tajunnut ihan normaalia small talkia. 

Jos se on yksinäinen

Onpa kivaa, kun joku vaivautuu kysymään!

Jospa hän vain kaipaa aikuista juttuseuraa jos on paljon lasten kans

Mun ystävä puhuu aina miten tekee kaikkea eikä tykkää olla paikallaan vaan haluaa elää ja kokea. Ei juuri kotonaan viihdy, ainakaan yksin. Kerran hän taas hehkutti kaikkea upeaa mitä oli tullut tehtyä ja kysyi sitten että onks mun elämässä niinku mitään mielenkiintoista. Se oli selvä piikki mulle, koska tietää miten tykkään rauhallisesta kotoilusta ja ihan tavallisista arjen asioista, viihdyn hyvin yksin eikä mulla oo tarvetta huiskia sinne tänne. Koin että hän halusi vain näyttää miten hyvin hänellä menee ja tehdä mut kateelliseksi. Harmi hänen kannalta etten nyt tullut kateelliseksi, meillä kun on eri käsitykset siitä mikä kiinnostaa ja tuntuu itsestä hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Olen luullut olevani ujo ja introvertti ihminen, mutta tämä ketju kyllä hämmästyttää, miten näin monille small talk on vieras käsite. Minun entinen poikaystäväni oli samanlainen. Ei ymmärtänyt ollenkaan, jos kysyin tavatessa esim, että miten viikko on mennyt. Aina alkoi ihan ihmeellinen jäkätys siitä, miten kyttään ja kontrolloin koko ajan ja kaikki pitäisi kertoa. Minä halusin ihan vain aloittaa keskustelun enkä todellakaan ajatellut, että hänen pitäisi raportoida tekemisiään kellontarkasti. Joskus kun sanoin hänelle, että ei siitä kysymyksestä tarvitse suuttua ja voisiko edes yrittää vastata ystävällisesti, hän alkoi ihan oikeasti selittää vain "aamulla söin, sitten menin töihin, töiden jälkeen kävin suihkussa ja join kahvia ja nyt sinä tulit tänne". En tiedä, oliko hänellä jotain salattavaa, vai eikö vain tajunnut ihan normaalia small talkia. 

"Mitä kuuluu?" on small talkia, tekemisistä kysyminen taas voi vaikuttaa kyttäämiseltä tms. Teillä oli varmaan muitakin ongelmia tuon poikaystävän kanssa, ei kuulosta ihan normaalilta tuollainen kommunikaatio.

1) On totta ettemme me "härmäläiset" varsinaisesti osaa tai edes arvosta smail talk´ia.  Mutta en ole aikaisemmin edes ajatellut, että aloittaisin keskustelun poikakaverin kanssa siten.  Aloitan mieluimmin "hei rakas, ihana nähdä".  Voihan olla, että poikkiksellasi on jotain salattavaa tai muuten vaan ei ymmärrä ihan hyväntahtoista tervehdystäsi.  Toivottavasti et herätä häntä  muistamaan jotain ex-tyttistä joka aloitti samoilla sanoilla kuin sinä.                    

2) Olen samaa mieltä toisen hlön mielipiteestä siinä suhteessa, että henkilö joka luettelee kaiken tarkkaan ja meno on koko päivän kuin dudacell-pupulla, niin kyllähän tämä hlö odottaa sinulta kehuja.  En usko, että odottaa niinkään, että yltäisit samaan tehokkaaseen tulokseen aikaansaannoksissa.                 

Vierailija kirjoitti:

Olen luullut olevani ujo ja introvertti ihminen, mutta tämä ketju kyllä hämmästyttää, miten näin monille small talk on vieras käsite. Minun entinen poikaystäväni oli samanlainen. Ei ymmärtänyt ollenkaan, jos kysyin tavatessa esim, että miten viikko on mennyt. Aina alkoi ihan ihmeellinen jäkätys siitä, miten kyttään ja kontrolloin koko ajan ja kaikki pitäisi kertoa. Minä halusin ihan vain aloittaa keskustelun enkä todellakaan ajatellut, että hänen pitäisi raportoida tekemisiään kellontarkasti. Joskus kun sanoin hänelle, että ei siitä kysymyksestä tarvitse suuttua ja voisiko edes yrittää vastata ystävällisesti, hän alkoi ihan oikeasti selittää vain "aamulla söin, sitten menin töihin, töiden jälkeen kävin suihkussa ja join kahvia ja nyt sinä tulit tänne". En tiedä, oliko hänellä jotain salattavaa, vai eikö vain tajunnut ihan normaalia small talkia. 

Samaa mieltä. On myös todella vaikea pitää tuollaisiin kavereihin yhteyttä. Ehkei ne sitten oikein halua että pidän sitä yhteyttä edes! Aloitan usein keskustelun kysymällä miten menee. Jotkut sitten kertoilee ja juttu jatkuu, jotkut tuhahtaa että no ei mitään ihmeellistä taaskaan, ilmeisesti kokevat häpeää elämästään tai jotain. Omat aikomukset on kuitenkin olleet ystävälliset enkä itsekkään elä kovin aktiivista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Olen luullut olevani ujo ja introvertti ihminen, mutta tämä ketju kyllä hämmästyttää, miten näin monille small talk on vieras käsite. Minun entinen poikaystäväni oli samanlainen. Ei ymmärtänyt ollenkaan, jos kysyin tavatessa esim, että miten viikko on mennyt. Aina alkoi ihan ihmeellinen jäkätys siitä, miten kyttään ja kontrolloin koko ajan ja kaikki pitäisi kertoa. Minä halusin ihan vain aloittaa keskustelun enkä todellakaan ajatellut, että hänen pitäisi raportoida tekemisiään kellontarkasti. Joskus kun sanoin hänelle, että ei siitä kysymyksestä tarvitse suuttua ja voisiko edes yrittää vastata ystävällisesti, hän alkoi ihan oikeasti selittää vain "aamulla söin, sitten menin töihin, töiden jälkeen kävin suihkussa ja join kahvia ja nyt sinä tulit tänne". En tiedä, oliko hänellä jotain salattavaa, vai eikö vain tajunnut ihan normaalia small talkia. 

Ei ujous ja introverttiys tarkoita että olisi huonot sosiaaliset taidot välttämättä!

Vierailija kirjoitti:

Muistan nuoruudesta, kun opiskelukaveri kysyi usein "mitä meinaat tehdä illalla"?

Minusta se oli kiusallista/en ollut tottunut sellaiseen.

Yleensä en edes tehnyt iltaisin mitään erityistä, joten ei ollut juuri kerrottavaakaan.

Mikä tuossakin on ikävästi tehty siltä toiselta, tai kiusallista? Sanot vaan ylpeästi mitä olet tekemässä. Vai etkö pidä tuosta henkilöstä ja siksi on vastenmielistä kertoa kuulumisia ja tekemisiä? 

Voi vastata: ”Ei paskempaa” tai ”hengissä ollaan” tai ”sitä samaa” yms.