Olen estoinen. En esimerkiksi naura ääneen.
En kehtaa itkeä toisten seurassa. Mietin mitä puhun. En pieraise miehen seurassa. Häpeän. Miksi? Miehen kanssa puhumme näistä avoimesti mutta silti en näitä hänenkään seurassa tee.
Mikä mua vaivaa?
Kommentit (12)
Juuri tuo häpeä sinua vaivaa. Jos tilanne on helppo, niin tasolla se menee niin, että sinulle on lapsena naurettu, joten olet sulkeutunut. Jos kyse on syvällisemmästä asiasta, niin pohjimmiltaan sinä itse et hyväksy itseäsi, ja siksi myös ajattelet, etteivätkään muutkaan.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 08:26"]
Tuo on mielestäni ihan normaalia. Jos asia haittaa sinua, mene terapiaan. Minua häiritsevät todella estottomat ihmiset, varsinkin kun heillä on tapana laukoa "totuuksia" tuosta vain.
Enkä tiedä miksi toisen seurassa pitäisi pieraista jos kerran pystyy pidättelemään.
[/quote]
Käytöksesi ei tosiaankaan ole "estoista" vaan normaalia, kohteliasta käyttäytymistä. Kunpa kaikilla ihmisillä olisi samanlaiset "estot". :)
Kyllä toi vain häirittee. Käteisellä katson ihmisiä joilla on hauskaa ja näyttävät sen nauramalla ÄÄNEEN! Itse hän vain hymisen jotain.. Miehillekin nauravaiset iloiset naiset ovat mieleen ja helposti lähestyttäviä.
Et naura ääneen? :D
Kuulostat kyllä kuivalta ja tylsältä ihmiseltä joka ei osaa heittäytyä mihinkään, olla rennosti missään ja on äärimmäisen tylsää seuraa, keskittyen eniten omaan olemiseensa muiden kanssa kommunikoinnin sijaan.
Piereskely seurassa ei ole hyvätapaista missään seurassa, mutta että jos ei uskalla NAURAA niin jotain on pahasti vialla. Ainakin elämäsi on rajoittunutta ja rajoitat jopa iloitsemista itseltäsi.
Aika itsekeskeistä itseasiassa noin paljon keskittyä vain itseensä ja oman käytöksen kontrollointiin. Menee elämä hukkaan mielestäni.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:20"]Et naura ääneen? :D
Kuulostat kyllä kuivalta ja tylsältä ihmiseltä joka ei osaa heittäytyä mihinkään, olla rennosti missään ja on äärimmäisen tylsää seuraa, keskittyen eniten omaan olemiseensa muiden kanssa kommunikoinnin sijaan.
Piereskely seurassa ei ole hyvätapaista missään seurassa, mutta että jos ei uskalla NAURAA niin jotain on pahasti vialla. Ainakin elämäsi on rajoittunutta ja rajoitat jopa iloitsemista itseltäsi.
Aika itsekeskeistä itseasiassa noin paljon keskittyä vain itseensä ja oman käytöksen kontrollointiin. Menee elämä hukkaan mielestäni.
[/quote]
Olen tylsä todella. En ole mitenkään kauhean sosiaalista tyyppiä. Mitä teen?
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:20"]Et naura ääneen? :D
Kuulostat kyllä kuivalta ja tylsältä ihmiseltä joka ei osaa heittäytyä mihinkään, olla rennosti missään ja on äärimmäisen tylsää seuraa, keskittyen eniten omaan olemiseensa muiden kanssa kommunikoinnin sijaan.
Piereskely seurassa ei ole hyvätapaista missään seurassa, mutta että jos ei uskalla NAURAA niin jotain on pahasti vialla. Ainakin elämäsi on rajoittunutta ja rajoitat jopa iloitsemista itseltäsi.
Aika itsekeskeistä itseasiassa noin paljon keskittyä vain itseensä ja oman käytöksen kontrollointiin. Menee elämä hukkaan mielestäni.
[/quote]
Voi vittu sun kanssas. Ripität ap:ta asiasta, joka on hänelle se ongelman ydin, ei vapaaehtoinen valinta.
Mun naurua matkittiin ja pilkattiin ala-asteella. En vieläkään kykene nauramaan rentoutuneesti ääneen. T. Ei ap, 26v.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:31"]Mun naurua matkittiin ja pilkattiin ala-asteella. En vieläkään kykene nauramaan rentoutuneesti ääneen. T. Ei ap, 26v.
[/quote]
Kauheeta. Mun äiti on kova arvosteleen muita ihmisiä joten luulen että tässä on osa syy käytökseeni. -ap
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:31"]Mun naurua matkittiin ja pilkattiin ala-asteella. En vieläkään kykene nauramaan rentoutuneesti ääneen. T. Ei ap, 26v. [/quote] Kauheeta. Mun äiti on kova arvosteleen muita ihmisiä joten luulen että tässä on osa syy käytökseeni. -ap
[/quote]
se on todennäköisesti juuri se syy. Sitä luulee, että muut ihmiset jatkuvasti arvostelevat toisiaan. Mikä on harhaa. Vain jotkut niin tekevät.
Mullakin on samantyylinen ongelma. Voiko tuollaisesta estoisuudesta oppia pois? Haluaisin mut kauhean iso kynnys esimerkiksi laulaa. Kun ajattelen asiaa iskee paniikki et mitähän tuo minusta nyt ajattelee jne. Ehkä siitä ei mitään pahaa edes seuraa, mutta se toisen reaktio kun ei ole koskaan kuullut mun laulavan ja yhtäkkiä laulan.
Tuo on mielestäni ihan normaalia. Jos asia haittaa sinua, mene terapiaan. Minua häiritsevät todella estottomat ihmiset, varsinkin kun heillä on tapana laukoa "totuuksia" tuosta vain.
Enkä tiedä miksi toisen seurassa pitäisi pieraista jos kerran pystyy pidättelemään.