Päivän enkelikortti neuvoo...

Huh, tuo on yksi hyvä esimerkki siitä, miksi en enää uskalla edes kokeilla mitään tuollaisia. Vuosien saatossa olen kokeillut erilaisia kirjoja jos jotakin tehtävä-opuksia, että miten saisi elämäänsä iloa ja tarkoitusta - lopputulos on aina ollut se, että ahdistuneisuuteni ja masentuneisuuteni vain pahenee. :( Vaikka muuta lopputulosta olen toivonut. Samoin Mindfullness, sama lopputulema. Kaikki tuollainen on tarkoitettu jotenkin niin normaaleille ihmisille, että minuun ne ei vain päde, ja ahdistavat vaan lisää. Joka päivä on pelkkää selviytymistä ja suoriutumista. Olen hakenut apua ja hiukan saanutkin. En vaan jaksa enää taistella saadakseni lisää apua. Joka päivä yritän inspiroitua tekemään edes jotakin joka voisi oloani helpottaa, mutta siinäkin pitää olla tosi varovainen, koska projekti voi herkästi kääntyä itseään vastaan, kun väsyn, olen liian tuomitseva itseäni kohtaan jne. :( Moni oraakkelikortti, mietelausekortti, yms. jonka olen nähnyt on sellainen, että saan itkuraivarit siitä mitä siinä lukee. Se on aina jotain sellaista mitä minulla ei voi olla, ei ole koskaan ollut, ja jonka tiedostaminen aiheuttaa vain tuskaa. Tarot-kortit on mulle neutraalimpi asia, niissä on ihan kiehtovaa symboliikkaa. En vaan ole jaksanut opetella, yllätys yllätys.

Kai jonkun jutun voi tehdä inspiraatiottakin?

Neutraalisti?

Vierailija kirjoitti:

Kai jonkun jutun voi tehdä inspiraatiottakin?

Neutraalisti?

Voi tietty. Se ”uutta” on kans kyllä vähän hankala. Tulee mieleen se lässytys että ihmisen pitäisi poistua mukavuus-alueeltaan. Mä en oikein edes tiedä että millaista siellä mukavuus-alueella on olla, mikä se on. Ehkä nukkuessani, tosin välillä näen häijyjä painajaisia. Tasaisesti puksuttava arki rutiineineen kotioloissa, ja mahdollisimman vähän ihmiskontakteja - siinä tila joka on jo aika lähellä mukavuusaluettani. Aika lähellä. Ei tee mieli kovin usein kokeilla mitään uutta, koska se voi keikuttaa venettä pahasti.