Lapsuudenkodin malli vaikutus tasapuoliseen lastenhoitoon
Olemme mieheni kanssa kolmekymppinen pariskunta. Olemme alkaneet harkita perheen perustamista. Minulla on kuitenkin yksi huoli: osallistuuko mies varmasti tasavertaisesti lapsesta huolehtimiseen. Nyt hän tekee oma aloitteisesti kotitöitä, mutta niin monelta naiselta olen kuullut et lapsen myötä mieheni jotenkin taantuu tai alkaa noudattaa "perinteisempää" työnjakoa eli niin että äiti huolehtisi lapsen ja mies kävisi töissä.
Erityisesti tämä huolettaa minua siksi että miehen lapsuudenkodissa miehen äiti oli kotiäitinä vuosikausia ja tyytyi siihen että miehen isä mm. harrasti, opiskeli, matkusteli kum äiti hoiti kodin. Mies on aina kertonut ihailevasti isänsä saavutuksista. Nyt vasta olen tajunnut että kaikki tuo oli tietenkin pois lapsiperheen arjesta! Anopin kanssa olen aiheesta keskustellut myös ja hänen mielestään om suorastaan upeaa miten mieheni osaa esim huolehtia mitä on lounaaksi ja pestä pyykkiä!
Myös mieheni kanssa tietysti olen huolestani puhunut ja hän vakuuttaa että tietenkin hoitaisi osansa. Mutta itse pelkään niin kovin jääväni kuitenkin päävastuuseen että mietin jätänkö lapset lopulta tekemättä tämän takia.
Mites muilla, oletteko huomanneet että lapsuudenkodin malli olisi vaikuttanut lastenhoitohaluihin?
Kommentit (10)
Olen nähnyt kumpiakin vaihtoehtoja: sekä muutosta että lapsuudenkodin mallin periytymistä.
Paras keino tasapuolisuuteen on jakaa vanhempainvapaat puoliksi. Jos saatte tuosta sovittua ihan täsmällisesti, on jonkin verran toiveita että mies ei ala luistella vastuustaan.
Ei kai tuota noin yksioikoisesti voi miettiä. Nuo ovat asioita joita perheen pitää miettiä, jos lähtevät lapsia hankkimaan
Esim. meillä on perheissämme ollut täysin erilainen tilanne. Minä olen perheestä, missä on neljä sisarusta ja isällä ollut työ, joka vei ympäri maailmaa. Äidilläni myös työ, joka Suomessa vei paljon aikaa.
Mieheni taas perheestä, jossa äiti oli leski ja puolisoni ainokainen ja äitinsä ehti esim. viedä hänet päivittäin harrastukseensa ja osallistua viikonloppuisin talkoisiin, joita harrastus vaati.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuota noin yksioikoisesti voi miettiä. Nuo ovat asioita joita perheen pitää miettiä, jos lähtevät lapsia hankkimaan
Esim. meillä on perheissämme ollut täysin erilainen tilanne. Minä olen perheestä, missä on neljä sisarusta ja isällä ollut työ, joka vei ympäri maailmaa. Äidilläni myös työ, joka Suomessa vei paljon aikaa.
Mieheni taas perheestä, jossa äiti oli leski ja puolisoni ainokainen ja äitinsä ehti esim. viedä hänet päivittäin harrastukseensa ja osallistua viikonloppuisin talkoisiin, joita harrastus vaati.
Ja hankkimaan olisi tietysi pitänyt olla sitaateissa. Ei se aina niin vain onnistu
Olin nuori saadessani esikoisen ja silloin oli "pakko" tyytyä kotiäidin osaan kun mies oli töissä. Valitettavasti meni juurikin niin ettei miehestä isää tullut. Erottiin mm. Siitä syystä ettei mies arvottanut lastansa tarpeeksi korkealle. Nykyään hän näkee lasta kerran tai kaksi vuodessa.
Nykyisen mieheni kanssa tilanne on toinen. Hän hoitaa lastani ihan kuin omaansa ja lapsen hoito menee 50/50. Suunnitelmissa olisi toinen lapsi ja hoitovapaat jaetaan puoliksi. Tätä voisin suositella kaikille, että on valmis malli miten tehdään ja mietitään raha asiatkin ennakkoon, niin ettei vapaat jää pelkästään äidille ja isän suhde lapsiin/seen vajavaiseksi.
Nainen voi hankkia lapsen yksinkin eli mitä järkeä hankkia miehen kanssa, jos kumpikaan ei tee 50/50?
Mieheni on lestadiolaisperheessä kasvanut ja on lapsesta asti joutunut hoitamaan pienempiä sisaruksia, tekemään ruokaa ja muita kodintöitä.
Hoitaa meidän perheessä enemmän kotitöistä ja ruoanlaitosta kuin minä. Lasten kanssa oleminenkin on helppoa.
Vaikka lestadiolaisuudesta voi olla montaa mieltä, tuo on arvostettava piirre ihmisessä ja on 100% lestadiolaisperheen tuoma ominaisuus.
Minulla on yli parikymppiset pojat, joita olen aivopessyt ihan pienestä pitäen kertomalla heille, miten isälle omien lasten hoitaminen vastasyntyneestä asti luo läheiset suhteet ja miten lapsen kasvamisen seuraaminen on etuoikeus. Olen kertonut heille myös siitä, että hoitovapaata kannattaa ottaa. Jos he saavat lapsia, niin taatusti seuraan miten käy.
Kyllä se monesti kotoota opitaan käyttäytymismallit
Meillä vaikutti vahvasti. Kun tulin esikoisen kanssa kotiin, siellä odotti vähän yli 60v ikäinen kodinhoitaja, jonka mies oli palkannut avuksi ensimmäisten kuukausien ajaksi. Hänen lapsuudenkodissaan oli lapsilla hoitaja, hän ei keksinyt mitään syytä, miksi meillä ei olisi ollut.
Tuntui kyllä aika oudolta, että en lapsen ensimmäisen 6 kk aikana ollut koskaan kanssaan kahden, aina paikalla oli joko puoliso tai kodinhoitaja. Ja siinä vaiheessa mies oli jo tehnyt aika lailla selväksi, että menen töihin vauvan täyttäessä 6 kk,niin hänen äitinsäkin oli tehnyt.
Ihan Suomessa tämä.