Onko väärin haikailla kokemusta....

Olen lähes samassa tilanteessa ap:n kanssa, vain muutaman vuoden vanhempi...ja nainen. Periaatteessa olen tyytyväinen avioliittooni, mutta viime aikoina on alkanut kaivertamaan ajatus, että olenko kuitenkin menettänyt jotain elämässäni, kun en koskaan ole kokenut ns. romanttista rakastelua tai "kunnon panoa". :-)

Mieheni on kiltti ja hyvä ja seksiäkin meillä on tietenkin aina ollut, mutta sitä samaa, tasaista...ja turvallista. En voisi ikinä kuvitella meneväni baariin ja iskeväni siellä miestä, saati ehdottavani jollekin miehelle seksisuhdetta. En ikinä. Pelkäisin myös saavani sukupuolitaudin aivan tuntemattomalta mieheltä, joten todennäköisesti ajatukseni jäävätkin haaveilun tasolle.

Minä ymmärrän niin hyvin! Vaikka itselläni oli kokemuksia ennen miestäni, noin 15 vuoden jälkeen menin ja petin. En halua suhteesta pois, en halua loukata miestäni, enkä mitään muutakaan sellaista, minkä aina aiemmin yhdistin pettämisen motiiveihin. Halusin vain kokea jonkun toisen vartalon omaani vasten. Siis ihan silkkaa seksiä. Ei minulle tarvitse kertoa että tein väärin, tiedän sen toki. Yhtä turhaa minun on yrittää selittää, kuinka hyvä asia se kuitenkin oli, joten en edes yritä. Itse tiedän kuitenkin mitä tunteita se minussa vapautti, ja kuinka paljon paremmin nyt voin. Jossain muussa suhteessa sama temppu olisi voinut aiheuttaa vain syyllisyyttä ja ahdistusta, ymmärrän senkin hyvin.

Mua taas ahdistaa just tää että mies sortuu pettämään joskus kun ei ole muita saanut kun minua :(

Kyllä kai se ihan normaalia on, että parisuhteessa sitä miettii juurikin että miltä joku toinen tuntuisi/millainen olis sängyssä. Kunhan jää ajatuksen tasolle niin asia on musta ihan ok.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 10:23"]Kyllä kai se ihan normaalia on, että parisuhteessa sitä miettii juurikin että miltä joku toinen tuntuisi/millainen olis sängyssä. Kunhan jää ajatuksen tasolle niin asia on musta ihan ok.
[/quote]
On jäänyt :)

Kyllä mä ainakin haikailen pantavan työkaverini perään. Mutten koskisi kun olemme varattuja.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 10:25"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 10:23"]Kyllä kai se ihan normaalia on, että parisuhteessa sitä miettii juurikin että miltä joku toinen tuntuisi/millainen olis sängyssä. Kunhan jää ajatuksen tasolle niin asia on musta ihan ok.
[/quote]
On jäänyt :)
[/quote]

No sitten,et ole tehnyt mitään väärää. :D

Just tuon takia kannattaa ensin ottaa kokemuksia ja vasta sitten valita kenen kanssa on. Kokeile vaan mutta anna toiselle osapuolelle sama mahdollisuus. Ei ne värkit käytöstä kulu mutta varo/varokaa tauteja.

Jos en olisi onnellisesti varattu voisin antaa naisellesi paljon. Sellaistakin että arvostaisit mitä on oppinut. Oikein hyvään tarvitaan molemmilta osaamista.

Sen sijaan että hypit vieraisiin kokeilkaa roolileikkejä. Sopikaa miten, siinä on vain mielikuvitus rajana mutta eipä tarvi pettää. Kokemuksen äänellä sanon kun kolmas pitkä suhde on tähän asti paras. Eilen puhuttiin siitä miksi nainen pitkässä suhteessa ns. hyytyy. Itse olen rehellisesti hieman liian innokas aina. En vain voi sille mitään mitä korvien välissä pyörii ja se heijastuu toiseen. Pettäminen ei ole mun juttu. Kaikki mahdollinen sitten on, teen ja teetän ja on oikeasti hyvää keksiä.

Ei pettäminen ole ainoa vaihtoehto. Suomessa on aina vain yhä enemmän polyamorisia suhteita: Se, että rakastaa yhtä, ei tarkoita etteikö voisi pitää toisestakin. Monille ihmisille on ok, että kunhan asioista puhutaan ja ollaan avoimia, heiloja voisi ottaa rinnalle. Kun olette noinkin monta vuotta olleet yhdessä, luottamus on varmasti sillä tasolla, että tietää toisen lopulta tulevan kotiin.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä nyt 7 vuotta ja olemme avaamassa suhdettamme polyamoriseksi. Meidän mallissamme olemme toistemme primäärisuhde, molemmilla on vain yksi elämänkumppani. Mutta kakkossuhteet muiden kanssa ovat ok, samoin kevyempi hupi.