Lue keskustelun säännöt.
Ilahduitko lapsena, kun sait villasukat joululahjaksi?
Kommentit (25)
Ilahduin. Ilahduin myös pöörrösukista, kylpypuuhkeestä ja kirjoista (joita sain parhaimmillaan 1o yhtenä jouluna, se ol ihanaa!!!). Ilahduin myös kullanvärisestä kuulakärkikynästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, että olisin koskaan lapsena saanut villasukkia lahjaksi.
En todellakaan. Itse sain vain "hyödyllisiä" lahjoja, koska vanhempieni mielestä minäkin niitä halusin. En todellakaan halunnut. Tein aina pitkän listan leluista varmaan 15v asti, koska en niitä koskaan saanut, mutta toivoin että lopulta jotain. Sain aina parit sukat, pikkuhousut, ehkä sukkahousut. Joulukonvehtejakaan en koskaan saanu, koska nehän oli tietenkin hirveää rahastusta. Aikuisena olen sitten kompensoinut tuota mistä jäin paitsi, ostamalla itselleni barbi nukkeja, pehmoja, kaikkia äänteleviä leluja, legoja ym.
En, enkä muutenkaan ilahtunut ns hyötylahjoista. Toki silti käytin niitä ja muistan että kyllä oli kiva luistella kun luistimissa oli lämpimät villasukat.
Nyt aikuisena pidän ainoastaan hyötylahjoista ja turhat krääsät ja joulusuklaat voisi jättää antamatta.
Ja joo, olisin ollut tyytyväinen, jos olisin saanut vaikka tosiaan hienon, koko elämän kestävän laadukkaan kuulakärkikynän, ja erittäin hienoja vaatteita. Mutta ei ne 2 markan halpa-halli sukat ja mummoalkkarit naurattanut yhtään. Olisin voinut ostaa ne itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykännyt. Mummo teki niitä liukuhihnalla muutenkin, joten tuntui kurjalta saada sellaiset paketista lahjaksi (varsinkin kun tiesi että serkuille mummo osti lelulahjoja). Tykkäsin kyllä muuten saada vaatelahjoja ja "hyödyllisiä" lahjoja. Esim ikioma saippua oli ihanaa luksusta.
Joo.
Ne oli aina tosi hienoja kun mummi oli ne tehnyt. Säästinkin pitkään ennen kuin raaskin ottaa käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nekin pehmeät paketit olivat kivoja. Villasukat,yöpuku...
En koska ne olivat kamalan rumat, liian isot eikä edes villaa niin että jalat palelivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Sain myös villapaitoja, pipoja ja kaulahuiveja omien väri- ja kuviotoiveitteni mukaan. Itse suunnittelema pipo oli erityisesti tärkeä, kun muuten sitä ei ehkä olisi pitänyt. Vanhempana arvostan tätä vieläkin enemmän.
On upeaa kun osaa neuloa hyvin. Arvostan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän muistan ilahtuneeni kauniista kirjoneulelapasista, joita mummo oli kutonut. Ihailin jo pienenä taitavasti tehtyjä käsitöitä.
En. Tykkäsin kyllä pörrösukista ja kaikki kaupan jutut oli minusta hienompia kuin itsetehdyt. Oli ihanaa saada uusi pyjama ja ne pörrösukat jouluyöksi päälle, katsoa lahjaksi saatua vhs-leffaa ja syödä konvehteja.
Nykyisin kyllä arvostan itsetehtyä. Parhaita on mummoni tekemät sukat, vähän eriparisia ja liian isoja mutta lämmittävät sydäntäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaset polveen asti yltävät vedettiin housujen päälle hiihtäessä.
En, niitä sai muutenkin pitkin vuotta
Villasukat on yks parhaimmista lahjoista. Oli silloin ja on yhä. Ainakin mä tykkään ja arvostan. 🥰
En lapsena. Silloin 60-70-luvuilla kudottuja sukkia ja lapasia tuotti jokainen suvun naispuolinen jäsen ympäri vuoden. Nyt arvostan ihan älyttömästi. Sukankutojat ovat hautausmaalla, eivätkä sukat ja lapaset ole enää itsestäänselviä. Lapaset saan vielä itse aikaiseksi, mutta sukat on mahdottomuus. Jos saan aikaiseksi yhden sukaksi tunnistettavat pötkylän, paria sille ei taatusti synny.
Sain kerran pienenä villasukat ja ilahduin sillä ne oli mummon kutomat, eikä hän koskaan ennen ollut antanut mitään lahjaa. En nyt niin tykännyt niistä enkä vieläkään tykkää villasukista, mutta silloin ne oli kuitenkin rakkaat ihan vaan antajan takia.
En, mutta nyt se olisi mahtava lahja. Tekijöitä ei tosin enää ole.
En, koska en villa-allergisena niitä voinut käyttää.