Lue keskustelun säännöt.
Kumpi aika on ollut karumpaa: 90-luvun lama tai korona?
08.01.2022 |
Itse näen molemmissa ajoissa paljon yhtäläisyyksiä. Olin itse laman aikaan pieni, mutta muistan sen yleisen ahdistuneisuuden ja aivan älyttömän kiusaamisen jo tarhassa (mm. Vesalan mainitsemat yllättävät pahoinpitelyt). Nyt korona-aikana on myös valloillaan sellaista kummallista vastakkainasettelua ja jopa päättäjät käyttäytyvät kuin uhmaikäiset, uhmaavat jopa WHO:n varoituksia.
Katsoin sen Politiikka-Suomen jakson ja nykyään tuskin sellaista miekkaria uskallettaisiin pitää, jossa ministereitä esittävät nuket hirtetään.
Kommentit (34)
Mä en muista mitään lamaa, olin silloin 35-38v ja töitä oli niin paljon kun jaksoi tehdä.
Korona on pilannut paljon😣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lama. Itsemurhaluvut oli samaa luokkaa tai isompia kuin koronaan kuolleet.
Korona on jossain mielessä tasa-arvoisempaa aikaa kuin 90-luvun lama. Silloin ongelmat oli henkilökohtaisia, yhteiskunta ei juuri auttanut eikä yleistä ymmärrystä ollut. Nyt yhteinen ongelma, yhteiskunta ainakin yrittää kannatella kaikkia. Työttömyysluvut paljon pienemmät, henkilökohtaisia konkursseja ja velkavankeuksia koronan vuoksi huomattavasti vähemmän kuin ysärillä. Toisaalta nuorilla rajoitukset muokkaavat koko ikäryhmän kokemuksia rajummin, erityisesti lukio-korkeakouluikäisillä. Mutta ehkä tuo koko yhteiskuntaan kohdistuva kriisi helpompi kuitenkin yksilön kannalta, ei oma vika vaan yhdessä siedettävä juttu?
Vierailija kirjoitti:
Mä en muista mitään lamaa, olin silloin 35-38v ja töitä oli niin paljon kun jaksoi tehdä.
Korona on pilannut paljon😣
Minulla päinvastoin: Valmistuin lama-aikaan suoraan työttömäksi, enkä kolmeen vuoteen kaikesta hakemisestani huolimatta saanut muuta kuin kaksi työllistämispätkää (silloin sentään oli sellaisia ja olivat sinänsä ok hommia).
Nyt taas on duunia minkä vain tehdä ehtii, ja mikäpä ehtiessä, kun saa tehdä kotona ilman että duunikaveri hölöttää korvan juuressa.
Lapsuudessa mua kiusattiin myös opettajien toimesta, kun isovanhempieni firma teki konkurssin. Niinkuin minä olisin ollut siihen syyllinen.
Musta tuntuu että 90-luvun lama jätti vieläkin syvemmän ja mädäntyneemmän haavan kuin sodat. Sotia on käsitelty yhteiskunnallisesti monet kerrat, lamaa ei. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona. 90-luvun lamaa pakenin sopivasti ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en muista mitään lamaa, olin silloin 35-38v ja töitä oli niin paljon kun jaksoi tehdä.
Korona on pilannut paljon😣Minulla päinvastoin: Valmistuin lama-aikaan suoraan työttömäksi, enkä kolmeen vuoteen kaikesta hakemisestani huolimatta saanut muuta kuin kaksi työllistämispätkää (silloin sentään oli sellaisia ja olivat sinänsä ok hommia).
Nyt taas on duunia minkä vain tehdä ehtii, ja mikäpä ehtiessä, kun saa tehdä kotona ilman että duunikaveri hölöttää korvan juuressa.
Mä valmistuin maaliskuussa 2020 :D Eipä huonompaan aikaan olisi enää voinut tähdätä. Olen ollut koko tän 2 vuotta työttömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes huomannut mitenkään 90-luvun lamaa.
Ainoastaan tiedotusvälineissä siitä puhuttiin jatkuvasti. Itse olin opiskelemassa yliopistossa.
Korona. Lama ei omaan eikä läheisten elämään vaikuttanut mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona ihan jees.
Lama aika oli tunkkaista.
Olin teini laman aikaan ja vanhempien yritys meni konkurssiin, vaihdettiin myös paikkakuntaa pari kertaa. Nyt ahdistaa kun itsellä on pari teiniä ja jotenkin pitäisi pärjätä. Vaaka on ehkä tasan, hiukan tuntuu että korona-aika on pahempi, koska oma ymmärrys on laajempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lama oli pahempi. Korona aikaan voin tilata kaiken suoraan kotiin ja ei tarvitse nähdä muita ihmisiä. Teen etätöitä, tilaan ostokset kotiin, pelailen suurimman osan päivästä, ei tarvitse olla muiden kanssa tekemisissä. Tämä on juhlaa!
Korona-aika, koska tämä voi ns. "jäädä päälle". Koronavirus tuskin katoaa ikinä maapallolta, joten voi olla, että kaikki koronaan liittyvät elämää haittaavat asiat (sulut, maskit, jatkuva säätö rajoituksista) jatkuvat vuodesta toiseen. Pahimmassa skenaariossa maskeja käytetään koko loppuelämä, ja mahdollisesti ei vanhana enää näe lasten ja lastenlasten kasvoja ikinä. Tähän tuskin tulee muutosta, koska tämähän ei koske asiasta päättäviä tahoja - kyllä he läheisiään ovat tavanneet koko ajan ihan normaalisti, eivätkä he käytä omassa arjessaan maskeja, mutta kansalaisille suosittelevat ikuista maskielämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lama aikaan ei pahemmin puhuttu yhteiskunnan ongelmista, vaan syyllistettiin mm konkurssin kokeneita yrittäjiä. Pankit pelastivat oman nahkansa, ihmiset jäivät oman onnensa nojaan, ja jopa perheet käänsi työttömäksi jäänellee selkänsä asenteella "oma vikasi". Siihen aikaan uskottiin että työttömäksi jääminen tarkotti että olit vakavasti mokannut töissä, tehnyt jotain tosi pahasti pieleen. Ei ennen lamaa ihmiset muuten oikein työttömäksi jääneet. Joten asenne ja ilmapiiri tuomitsi työttömät.
Korona-aika on ollut yhteisöllisempää ja ihmiset tuntuu ymmärtävän meneillään olevat haasteet. Joo, rokotejutut on jakaneet kansaa, mutta noin muuten pandemia-aika on ollut hyvinkin ymmärtäväistä. Etäopiskeleville on hommattu siihen koulusta välineet ja jaettu ruokia, työnantajat olleet ymmärtäväisiä ettei etätyöläiset joilla oli pahimpaan aikaan päiväkoti-ikäsiä kotona, ehkä tehneet sitä parasta työtulostaan.
Toki tässäkin ajassa on epätasa-arvosuutta, toiset yritykset ja alat kärsii enemmän kuin toiset, joitain töitä ei voi etänä tehdä ja jotkut taas ei etänä pärjää opinnoissa/töissä... mutta pohimmiltaan lama oli pahempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en muista mitään lamaa, olin silloin 35-38v ja töitä oli niin paljon kun jaksoi tehdä.
Korona on pilannut paljon😣Minulla päinvastoin: Valmistuin lama-aikaan suoraan työttömäksi, enkä kolmeen vuoteen kaikesta hakemisestani huolimatta saanut muuta kuin kaksi työllistämispätkää (silloin sentään oli sellaisia ja olivat sinänsä ok hommia).
Nyt taas on duunia minkä vain tehdä ehtii, ja mikäpä ehtiessä, kun saa tehdä kotona ilman että duunikaveri hölöttää korvan juuressa.
Itse valmistuin myös työttömäksi ja olisin varmasti sitä vieläkin, mutta hankkimani lisäkoulutuksen avulla työllistyin kouluttautumalleni alalle. Työkkäristä tuli vain vittuilua ja uhkailuja periä takaisin jo maksettuja etuuksia, kun säännöt muuttuivat kesällä 1993, että pitää olla todistus eikä gradun jättäminen pelkästään riittänyt, kuten aiemmin.
Sossu laski, että laina on myös tuloa, vaikkei sitä ollut edes nostanut. Kela laski yleiseen asumistukeen tulot siten, että tuloiksi laskettiin myös tuleva palkka, kun työllistyn. Verottaja ilmoitti, että ei hyväksy opiskelijoilta mitään vähennyksiä. Piti hakea proffalta lausunto, että kesälomien vuoksi ei valmistumiseni viivästyminen ollut minun syyni, että takaisinperinnästä luovuttiin. Yksi kaverini huijasi työkkäriä ja alkoi HuKkina nostaa korvauksia, vaikkei se tuoloin ollut kuin myönnetty arvo, kun opintoja oli tarpeeksi koossa.
Lama!
Olin kilttinä hölmönä mennyt takaamaan puolison (firman lainan), ja eikös koko paska kaatunut päälleni. Vieläkään en ymmärrä, miten onnistuin selviämään psyykkisesti ja taloudellisesti….
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en muista mitään lamaa, olin silloin 35-38v ja töitä oli niin paljon kun jaksoi tehdä.
Korona on pilannut paljon😣Minulla päinvastoin: Valmistuin lama-aikaan suoraan työttömäksi, enkä kolmeen vuoteen kaikesta hakemisestani huolimatta saanut muuta kuin kaksi työllistämispätkää (silloin sentään oli sellaisia ja olivat sinänsä ok hommia).
Nyt taas on duunia minkä vain tehdä ehtii, ja mikäpä ehtiessä, kun saa tehdä kotona ilman että duunikaveri hölöttää korvan juuressa.
Mä valmistuin maaliskuussa 2020 :D Eipä huonompaan aikaan olisi enää voinut tähdätä. Olen ollut koko tän 2 vuotta työttömänä.
Se on varmaan alasta kiinni. Itse pääsin heti töihin koodariksi, kun olin kesällä 2020 valmistunut. Ja tosiaan nyt saa tehdä etänä, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin.
Lama.
Koska se oli henkilökohtaista, tämä korona on kollektiivinen kaikille sama.
Se, kellä oli vielä omaisuutta tai töitä, piti siitä kiinni kynsin hampain ja se jolta vietiin, vietiin totaalisesti kaikki. Myös tuhkatkin pesästä. Jäi yksin. Leima otsassa, tuolla on enemmän velkaa kuin mitä pystyy ikinä maksamaan.
Itsemurhat oli läsnä. Elämä oli kolkkoa.
Tuloiksi tosiaankin laskettiin niin kierolla systeemillä kaikki vähänkin rahaksi haiskahtava vaikkei olisi koskaan realisoitunut. Sitten vaan ojenneltiin käsiä, minkäs voit.
Siitä se sketsikin "mitäs läksit, kikkelis kokkelis"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en muista mitään lamaa, olin silloin 35-38v ja töitä oli niin paljon kun jaksoi tehdä.
Korona on pilannut paljon😣Minulla päinvastoin: Valmistuin lama-aikaan suoraan työttömäksi, enkä kolmeen vuoteen kaikesta hakemisestani huolimatta saanut muuta kuin kaksi työllistämispätkää (silloin sentään oli sellaisia ja olivat sinänsä ok hommia).
Nyt taas on duunia minkä vain tehdä ehtii, ja mikäpä ehtiessä, kun saa tehdä kotona ilman että duunikaveri hölöttää korvan juuressa.
Mä valmistuin maaliskuussa 2020 :D Eipä huonompaan aikaan olisi enää voinut tähdätä. Olen ollut koko tän 2 vuotta työttömänä.
Toukokuu 2021 ei ole ollut sen parempi aika valmistua. Työtön.
Ysärin lama, ehdottomasti.
Koronan aikaan on mukava kotoilla, ja on hyvä syy kieltäytyä sosiaalisista aktiviteeteista, jotka todellisuudessa eivät kiinnosta pätkän vertaa. Lisäksi työnantajat ovat lopultakin alkaneet ymmärtää, että hommia voi hoitaa myös etänä ihan hyvin.