Mieheni ei anna koskaan minulle positiivista palautetta.
Ei koskaan, ei ainakaan viimeiseen vuoteen tai kahteen.
Kommentit (7)
Ei munkaan, mutta ajanjakso on vain pitempi.
Minun miehelläni on vaikeus näyttää tunteita. Olen suoraan puhunut hänelle asiasta. Asia on silti vaikea. Hän ei ole koskaan itse saanut hellyyttä. Minä annan hellyyttä hänelle päivittäin. Minulle on todella suuri asia, että olen saanut opetettua hänet suutelemaan minua ennen töihin menoa. Lisäksi hän kyllä vuoteessa tulee ajoittain lähelleni ja halaa minua. Hän on hän. Hän on ympäristönsä muovaama. Uskon, että hän rakastaa, mutta kun ei ole itse koskaan saanut varsinaista rakkautta.
On perheitä, joissa ei koskaan anneta positiivista palautetta. Miehesi ei ole oppinut tuota tapaa lapsuudenkodissaan.
Täällä sama. Itse kyllä annan positiivista palautetta ja kiitän, jos ilahdun erityisesti ihan tavallisistakin asioista. Mieheni ei koskaan ja sama juttu appivanhempien kanssa. Suoraan ei kenelläkään sanota mitään positiivista.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 06:54"]Täällä sama. Itse kyllä annan positiivista palautetta ja kiitän, jos ilahdun erityisesti ihan tavallisistakin asioista. Mieheni ei koskaan ja sama juttu appivanhempien kanssa. Suoraan ei kenelläkään sanota mitään positiivista.
[/quote]
Tätä ikiaikaisen vanhaa kasvatustyyliä toteutetaan edelleen joissain perheissä. Jostain syystä osaa ihan sivistyneitäkin vanhempia ei kiinnosta tutustua mihinkään kasvatusoppeihin, vaikka muuten voivat olla maailmasta hyvinkin kiinnostuneita ja tietävät politiikasta, taloudesta, yhteiskunnasta, jne. paljonkin.
En tietenkään tiedä tilannettasi, mutta itselläni on auttanut se, että aloitin mieheni kehumisen systemaattisesti jokin aika sitten. Ja kas kummaa: saan kehuja takaisin! Kehumisen kulttuuri ei ole ihan perinteinen suomalainen taito. Kehun myös lapsiani reiluudesta, suoraselkäisyydestä, sosiaalisuudesta, kaverin puolen pitämisestä ja rehellisyydestä.