Lue keskustelun säännöt.
Ystävyys meni poikki, koska en osaa antaa anteeksi ja unohtaa.
18.09.2006 |
Ystäväni oli minulle todella inhottava yli vuosi sitten kesällä. En sanonut loukkaantuneeni ja asia jäi kesken.
Sain viime vuoden aikana kaksi sähköpostia, joissa vastasin lyhyesti.
Nyt sain taas sähköpostin, jossa kysyttiin kuulumisia. Tuli ilmi, että tämä ystäväni oli saanut mutkan kautta kuulla juoruja elämästäni ja halusi siis tietenkin kuulla lisää. No, kerroin, mutta varsin pintapuolisesti.
On niin kurja olo. En vaan saa unohdettua tuota yli vuoden takaista juttua. En tajua miksi.
Harmittaa, kun ystävyys on mennyt. Ja sekin vielä, etten enää osaa ottaa yhteyttä ja olla normaali... Kumpikin tietää, että jotain välillämme on tapahtunut.
Kommentit (4)
Tuntui vain, ettei ollut plussapuolella meidän suhde.
Mitä sitä energiaansa tuhlaamaan sellaisiin ihmisiin, jotka jotenkin aina " tökkivät" .
Mielummin panostan harvempiin, mutta sitäkin rakkaampiin ystäviini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseltäni meni vuosia sitten ystävyys vähän samalla tavalla poikki, paitsi että minä olin se, joka ilmeisesti loukkasin ystävääni. Se ei ollut tarkoitus - ihan vaan tyhmyyttäni puhuin mitään ajattelematta, enkä edes jälkeen päin tajunnut loukanneeni pitkään aikaan.
No, tehtyjä tyhmyyksiä ei saa tekemättömiksi, ja ilmeisesti toisen " pikkujuttu" on toisen iso asia, jota ei vaan voi antaa anteeksi. Eikä sille voi mitään, vaikka kuinka kaduttaa ja harmittaa. Mutta olisi silti ollut kiva, jos olisi voitu edes puhua asiasta...
Vierailija:
Tuntui vain, ettei ollut plussapuolella meidän suhde.
Mitä sitä energiaansa tuhlaamaan sellaisiin ihmisiin, jotka jotenkin aina " tökkivät" .
Mielummin panostan harvempiin, mutta sitäkin rakkaampiin ystäviini.
Olemme tunteneet toisemme ala-asteelta asti, ja meillä on aina ollut jonkinlainen " kilpailutilanne" . Ja taas kävi niin, että ystäväni " voitti" enkä kertakaikkiaan osaa antaa anteeksi sitä tapaa, jolla hän asiasta ilmoitti. Ei, en ole kateellinen, vaan ainoastaan surullinen ja loukattu.
Olen käynyt puhumassa tästä asiasta jopa psykologille, joka luojan kiitos ymmärsi minua.
Olen ajatellut, että jospa antaisin asian vaan olla ja lopettaisin todellakin energian tuhlaamisen ihmiseen, joka saa mut surulliseksi. Siltikin kaivelee selvittämättömät asiat.
ap
Ja sit vaan pitäs pystyy puhuu ja setvii ongelmat, tai antaa olla ja unohtaa ja todeta ettei se sitten ollut tärkeä kaveruussuhde.