Ne, jotka lukiossa hyviä matikassa, olitteko

Olin hyvä jo alakoulussa.

Täh

Saatan olla huono vastaamaan, koska käyn lukiota parhaillani ja olen lähes 30, mutta menköön :)
Eli yläasteella en ollut millään tavalla "taitava" oppilas. Joissain aineissa (taideaineet) olin kiitettävän oppilas, mutta esim juuri matikka oli tyyliin 6-7 ja fysiikka ja kemia nelosen partaalla. Juuri ja juuri selvisin. Nyt lukiossa on keskiarvo 9,5. Matikka (lyhyt) 10, fysiikka 9 jne. Tämä siksi, että olen laittanut kaiken nyt peliin. Luen ja luen, niin kauan, että ymmärrän. Toisin sanoen : voi petraantua, kun asenne on kohdallaan ja uhraa aikaa niille aineille, mitkä eivät kerralla mene jakeluun.

Tottakai voi petraantua. Riippuu paljon siitäkin kuinka se mielenkiinto asiaa kohtaan muuttuu.

Minä olin hyvä myös ala-asteella. Mutta toki tilanne voi parantua jos on esim jotain ongelmia ja sitten ne hoidetaan. Ongelma voi olla jonkin sortin hahmotushäiriö tai ihan vaan uskon puute tai viitseliäisyyden puute. Jos se hoidetaan asiat toki paranevat. Uskon puute pn ongelmista usein suurin: meidän suvussa ei olla hyviä matikassa, no ei sustakaan kyllä mitään tule, ei äidilläskään ole kielipäätä. Jos ei lapsi ymmärrä niin opetetaan. usein koululla ei kyllä ole tähän mahdollisuuksia (lisäoppiin siis) vaan se jää vanhemmille ja ilta-aikaan. Katso lapsesi kanssa läksyt ja selitä ja selitä ja selitä jos ei ole asiaa ymmärtänyt. Sama kaikissa aineissa.

Olin aina hyvä.

Mutta omalla luokalla oli myös niitä, joilla jokin asia tuntui loksahtavan siinä kurssien edetessä paikalleen ja he alkoivat pärjätä koko ajan paremmin. En tuntenut heitä tarkemmin, joten en tiedä taustoja ja syitä, mutta mahdollista se on.

Olin todella surkea, en ymmärtänyt mistään mitään. Lukiossa sain kaverilta one to one opetusta ja kokeista sain kymppejä. Kirjoituksissa en kuitenkaan osannut soveltaa oppimaani, joten ne menivät huonosti enkä oikeastaan osaa nytkään matematiikkaa kuin ne perusasiat. En kylläkään tiedä mihin tarvitsisin esim derivointia..?

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 15:20"]

Olin todella surkea, en ymmärtänyt mistään mitään. Lukiossa sain kaverilta one to one opetusta ja kokeista sain kymppejä. Kirjoituksissa en kuitenkaan osannut soveltaa oppimaani, joten ne menivät huonosti enkä oikeastaan osaa nytkään matematiikkaa kuin ne perusasiat. En kylläkään tiedä mihin tarvitsisin esim derivointia..?

[/quote]

Eipä sitä varmaan arkielämässä tarvikaan. Näin fyysikkona tulee kyllä derivaatta vastaan töissä päivittäin!

Ala-asteella vielä jaksoi koulunkäynti kiinnostaa, mutta yläasteen matikan vedin päättelemällä :) Olikohan siis kertaakaan edes läksyt tehty saati kokeisiin luettu, todistuksen numero oli silti 8. Sittemmin menin lähihoitajakouluun ja läpäisin lääkelaskut ekalla kerralla kaikki (siellä joutuu uusimaan tulee yksikin virhe). Kävin aikuisiällä sitten iltalukion, ja ainoa haaste oli kolmen muuttujan yhtälö, muuten kaikki kurssit kymppejä, samoin pakolliset fysiikka ja kemia, valinnaisia en käynytkään.

Mut voisin kuvitella että jonkinlaista matemaattista ajattelukykyä mulla on, kun tosiaan tuo yläastekin meni niin ja näin.

Itse olen lukiossa nyt tällä hetkellä, ja matikka on mulla aina ollut 10 ja nyt lukiossa olen saanut pitkästä matikasta yhden ysin ja 7 kymppiä. Matikka on lempiaineeni, enkä varmaan olisi lukiossa enää ilman sitä. Aion tosin vaihtaa kaksoistutkinnolle koska ka. jotain alle kasin koska motivaatiopula, mutta pitkä matikka on yksi kirjoitettavista aineistani joka tapauksessa.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 15:20"]

Olin todella surkea, en ymmärtänyt mistään mitään. Lukiossa sain kaverilta one to one opetusta ja kokeista sain kymppejä. Kirjoituksissa en kuitenkaan osannut soveltaa oppimaani, joten ne menivät huonosti enkä oikeastaan osaa nytkään matematiikkaa kuin ne perusasiat. En kylläkään tiedä mihin tarvitsisin esim derivointia..?

[/quote]

Derivoinnitsta ym. vähän "turhemmista" laskutoimituksista on hyötyä ohjelmoinnissa kun lähtee tekemään jotain monimutkaisempaa, yleensä liittyen juuri "fysiikkaan". Noita käydäänkin läpi yleisellä tasolla, jotta on mahdollisuudet edestessä jatkoopintoihin hyvät mahikset. Keskipitkä matemiitiikka ois lukiossa kiva vaihtoehto, itellä jäi pitkän pakollisten jälkeen huono fiilis kun ei kerinnyt sisäistämään melkein yhtään mitään oli opeteltu. AMk:ssa ollaan käyty huomattavasti hitaammin noita asioita ja sain esim. 4/5 kurssista, jonka asioita en lukion pitkässä osannut lainkaan.

Peruskoulussa olin ihan huippu. Lukiossa vielä kiitettävää tasoa mutta en huippu. Syynä tähän tasapäistävä peruskoulu. Menetin motivaation ja musta tuli matikan suhteen laiska, kun en saanut haasteita

Matematiikan opettajana näkisin, että jos peruskoulussa, varsinkin yläasteella on seiskan oppilas, niin aika haastavaa on muuttua kiitettävän oppilaaksi lukiossa. Toki riippuu, mistä se 7 johtuu, onko pelkkää laiskuutta ja saamattomuutta vai ihan rehellistä taidottomuutta. Matematiikka on kuitenkin aine, jossa perusasiat pitäisi oppia silloin, kun ne opetetaan, koska myöhemmin oletetaan, että ne osataan. Toki peruskoulussa niitä perusasioita kerrataan tosi paljon. Siksi pidä tärkeänä, että omat lapset opiskelevat matematiikkaa huolella jo nyt alakoulussa, vaikkei se kummankaan lemppariaine olekaan. Mutta sitä pitää kuitenkin ylioppilaaksi asti opiskella ja monella alalla vielä sen jälkeenkin, niin helpompaahan se on, kun alusta asti ottaa hyvän asenteen. 

Peruskoulussa matikka oli 10. Lukiossa kirjoitin M pitkästä matikasta. Ja ei se yliopistomatikkakaan vaikeaa ole tähän mennessä ollut.

Peruskoulussa matikan arvosana aina 7 ja lukiossa pitkästä 6-7. Kirjoitin kuitenkin pitkästä E:n ja teknillisessä yliopistossa matikan kursseista tullut vitosia. Mielestäni en ole ollut koskaan mitenkään erityisen laiska, mutta kenties en nähnyt tarvetta panostaa ennen kuin oli ns. pakko. Siitä sitten johtopäätöksiä vetämään.

Mulle on ollut aina helppoa matikka.

On täysin kiinni siitä milloin lapsi kasvaa henkisesti niin aikuiseksi että alkaa nähdä vaivaa opintojensa eteen. Jos oppilaalla ei ole diagnosoitu mitään oppimisvaikeutta, pitäisi hänen selvitä normaalilla työnteolla peruskoulun matematiikasta. Jos arvosana on seitsemän, oppiaineen eteen ei ole kyllä nähty kovin paljon vaivaa, olipa aine mikä hyvänsä. Matematiikkaan ja kieliin liitetään yleensä tämä erityinen lahjakkuusajattelu. Kukaan ei puhu uskonnon tai maantiedon lahjoista. Kiinnostavuus ja kiinnostuneisuus ja erityisesti kannustavuus ovat avainsanoja. Oppilaan vanhemmat peilailevat todella paljon omia kouluvuosiaan ja tartuttavat joskus tarkoituksellakin lapsiinsa negatiivista ajattelua. Tämä näkyy erityisesti ruotsin opiskelussa.

Itselleni matematiikka oli helppoa, joten laskin huvikseni aina kaikki koulukirjan tehtävät, vaikka niitä ei olisi annettu läksyksikään. Lukiossa en kuitenkaan viitsinyt enää panostaa ja arvosanat lähtivät laskuun ensimmäisestä hieman käsitteellisesti vaikeammasta pitkän matematiikan kurssista alkaen. Jotenkin selvisin kuitenkin ylioppilaaksi ja pääsin lukemaan matematiikkaa myös yliopistoon. Nyt opetan matematiikkaa yläasteella ja näen aivan selvästi miten lapsien matematiikan osaamisen taso laskee vuosi vuodelta. Vaikea todellakin arvioida mistä se johtuu, mutta selkeästi alaluokilta tullaan hyvin heikoin taidoin yläkouluun. Aika vaikea tehtävä on saada kurottua sitä välimatkaa enää kiinni yläasteella, joten heikot menevät aika heikoin matemaattisin taidoin myös amikseen tai lukioonkin. Lopulta tämä johtaa mm. siihen että opiskelijat eivät opi lukiossa esim. derivoimaan vaan ylioppilaskokeessa kaikki differentiaalilaskennan tehtävät näppäillään laskimiin ja vastaukset annetaan ilman että tajutaan mikä matemaattinen ilmiö taustalla vaikuttaa.

Matematiikkaa voi oppia mekaanisesti aika pitkälle, mutta kyllä se oikea numeroymmärrys on täysin yksilökohtainen ominaisuus.

Mä olin ala-asteella hyvä matikassa ja kirjoitin lukiossa pitkästä matikasta L:n. Nyt olen unohtanut suunnilleen kaiken.

Mies ei loistanut ala-asteella missään aineessa, numerot n. 8-luokkaa. Yläasteella numerot kasvoivat. Lukiossa jo oli matikassa tosi hyvä ja työskentelee matikan parissa (on väitellyt siitä). 

Olin hyvä jo ala-asteella. Lukiossa oli pitkä matematiikka. Olen myös suorittanut yliopistossa kymmeniä opintoviikkoja matematiikkaa vaikka koulutukseni ja ammattini ei olekaan matematiikkaa vaan tietojenkäsittelyä.

Matematiikassa on yksi tärkeä pointti. Kaikki rakentuu edellä opitun päälle. Joten jos perusjutut ja "tavallisen" matematiikan mekanismit jää oppimatta, on isotöistä kuroa puutteita kiinni. Matematiikkaa oppii vain laskemalla ja taas laskemalla. Siis tavallista matematiikkaa, teorioiden todistelu ja kehittäminen vaatii tietty paljon muutakin. Kaikille matematiikassa menestyneille lienee yhteistä se, että matikan tehtävät on olleet mieluisia ja niitä on tullut tehtyä paljon.