Muita jotka ei enää usko rakkauteen ja uskollisuuteen?

Minä en usko, mutta pidän sitä ihan normaalina elämänä eikä se saa minua vihaamaan elämää. En usko yksiavioisuuteen.

Minä uskon. Pidän siitä ajatuksesta kiinni. Olen sinkku niin kauan kunnes kohtaan hänet, joka kokee samalla tavalla...

Joo mitä nyt muiden parisuhteita katselee, niin näyttää tosiaan siltä, että "hyvät suhteet" on harvassa. Kaikkia petetään. Ihmiset menevät pokkana vieraasta sängystä "rakkaansa" luo ja katsovat toista silmiin. Mä olen kai jäänyt jonnekin lapsen tasolle, kun en itse vaan pystyisi tollaseen.

Minä en pidä seksin harrastamista vieraan tai tutun kanssa ihmisyyden mittarina. On tärkeämpiäkin arvoja ja asioita jotka tekevät elämästä hienon ja elämisen arvoisen.

En ehkä uskollisuuteen ainakaan täydelliseen sellaiseen, mutta uskon kyllä rakkauteen.

Uskon rakkauteen mutta en yksiavioisuuteen.

Eivät nuo ole mitään uskon asioita.

Miehenä voin sanoa että kiusaukset ovat usein kovat ja naiset kun pitävät minua melko kiinnostavana on usein vaikea kieltäytyä, mutta tosiasia on se että rakastan kumppaniani niin paljon enkä koskaan voi kuvitella aiheuttavani hänelle tuskaa, saan siitä voimaa kieltäytyä. En voi vannoa etten koskaan "lankea", mutta tulen aina yrittämään parhaani vaikka biologia ja ehkä jopa ympäristö toisin rohkaisisi. Uskon rakkauteen ja syvimpään mahdolliseen intimiteettiin, joka syntyy kun pysyy uskollisena, ei jostain uskonnollisesta vakaumuksesta vaan siitä kun rakastaa ja antaa kaikkensa yhdelle ihmiselle. Kunnioitan naistani niin syvästi että haluan mennä hautaan tietäen, että annoin kaikkeni tehdääksen hänet onnelliseksi. Ja se antaa paljon enemmän kuin vaikka jostain pornosta opittu joka puolelle ruikkiminen ja pettäminen niin paljon kuin se alempaa luontoani viehättäisikin. Saatan olla vanhanaikainen, mutta annapa koko sielusi yhdelle ihmiselle ja koe kuinka sisimmästäsi kumpuaa syvä ja onnellinen tietoisuudentila, jota edes paras orgasmi ei voi antaa.