Työn takia useampi muutto - ja lasten kärsimys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä jatkuvaa muuttamista noin tilapäisten töiden takia. Opiskele itsellesi uusi ammatti äläkä kiusaa lapsia enempää.

Olen akateeminen, ja johtotehtävissä, ja näissä hommissa työ ei usein löydy kotioven vierestä. Koulutukseni on lisensiaattitasoa joten en nyt koe olevani huonosti koulutettu. Ap

Etätyö sopimus?

Olen alalla jossa etätyö ei onnistu tai sitä voi tehdä vain max 1pv viikossa. Mulle siis kelpaisi etätyö mutta työnantajille ei. Ap

Mikäs akateeminen johtoportaan työ se sellaista on ettei etätyöhön pysty?

Erittäin moni on. En ole tuo sama, mutta mullakaan ei työnantaja suostu etätyöhön, koska työni on neuvotella, keskustella ja tavata ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lapset kärsii, toiset ei. Esim ystäväni oli kosmopoliitti jo lapsena kun isän työn takia muutettiin maasta toiseen usein. On oikein onnellinen ja ylpeä lapsuudestaan ja sanoo sen olleen suuri rikkaus.

Sitten taas joku toinen voi kärsiä muutosta paljonkin.

Tuollaisten expattien lapset usein opiskelevat kansaivälisissä kouluissa, joissa muilla lapsilla on samanlainen expat-tausta, joten lapset ovat siinä mielessä samassa veneessä. On eri asia jos joutuu sellaisiin kouluhin ja luokkiin joissa muut oppilaat ovat tunteneet toisensa ihan pienistä saakka, ja sosiaaliset ryhmät ovat lukkiutuneet jo vuosia sitten.

Tuo on meille monille arkipäivää. Työn perässä muuttaminen siis. Ajatelkaa nyt vaikka puolustusvoimia, siellä on kautta aikain muutettu 5v välein eri paikkaan. Monet johtajat juuri muuttaa paljon, samoin projektijohtajat (esim tietyömaa, asuntoalue, infra) ja kouluttajat, monet lääkärit… näitä on vaikka kuinka.

Enemmän se on todellisuutta että muutetaan kuin että asutaan koko elämä yhdessä kaupungissa, kuten ketjun ekalla sivulla ylemmyydentuntoinen ”maisteri” hehkutti.

Huonoa se teki esikoiselle. Oli 7v kun muutettiin. Vaikka oli vain yks muutto ja siitä on jo 11 vuotta aikaa niin vieläkään ei ole sopeutunut tänne täysin ja on katkera. Enpä kyllä minäkään ole täällä mitenkään hirveän tyytyväinen. Kokoajan haaveilee paluusta...

Eihän tuo ole mitään. Me asuimme noin 10 asunnossa ennen kuin täytin 18.

Me muutimme useamman kerran lapsuuteni aikana. Pienten lasten kanssa se on helpompaa, kun se oma perhe on se tärkein. Vähän isompien kanssa vaikeampaa, en ihan kevyesti suosittele muuttamaan.  Mutta toisaalta yläasteen jälkeen tulee muutenkin luonnollisesti iso muutos tuttuihin kuvioihin. 

Uskon että muuttojen vaikutus riippuu ihmisestä, ja jokaisessa perheessä on muitakin asioita kuin vain se muutto tai paikallaanpysyminen. Itse olen hidas tutustumaan ja lähentymään ihmisten kanssa, joten minulle muutot ovat raskas asia. Onneksi emme ihan koko ajan muuttaneet, eli lapsuuteni ei ole täysin muuttojen leimaamaa. 

Omat vanhempani pitivät työtä ja ydinperhettä kaikkein tärkeimpänä asiana. Kukaan meistä lapsista ei ajattele niin, eli omia lapsiamme emme ole kukaan pistäneet muuttamaan. Nykyään minusta tuntuu vähän kylmältä se miten vanhemmille muut ihmissuhteet eivät ole merkinneet mitään. Ymmärrän kyllä, että työ- ja ihmissuhdekuviot tuppaavat muuttumaan ajan kanssa muutenkin, joten olisi toisaalta hassua jäädä työttömäksi jonnekin kun lapsilla on se ja se paras kaveri, mutta kovaa on sekin, että kaikkia muita ihmisiä pidetään vain väliaikaisina, ohimenevinä tuttavuuksina, ja että aina saa uusia. 

Tunnen paljonkin akateemisia jotka on vaihtaneet töihin muualle. Minunkin mieheni sai aikoinaan työpaikan Salosta, vaikka asumme Helsingissä.

Sen sijaan en tunne kyllä yhtään akateemista lapsiperhettä joka koululaisten kanssa muuttaisi joka kerta sinne vanhemman työpaikkakunnalle. Kyllä se perhe on ja pysyy jossakin ja työt hoidetaan sitten muuten.

Esimerkiksi on jokin pieni asunto sitä varten, että yöpyy siellä viikolla, tekee kolme pidempää päivää ja yhden vapaapäivän, esimerkiksi maanantain.

Yöpyy hotellissa yhden tai kaksi yötä viikossa ja tekee loput päivät etänä.

Ja niin edelleen.

Tilanteesi tuntuu hieman oudolta. Olen myös korkeasti koulutettu ja ns. asiantuntijatehtävissä. Työnantajien kanssa olen aina neuvotellut kuvion, jossa koko perheen muuttoa ei tarvita. Välillä olen osan viikosta asunut eri kaupungissa, mutta mielestäni tämä on ollut kaikkien etu. Nyt etätöitä ja pari kertaa kuukaudessa käynti työpaikalla. En lyhyiden työpätkien vuoksi irrottaisi lapsia tutusta koulusta jne.

Itse en koskaan asettaisi uraani lasten edelle.

Toki asia riippuu lapsesta. Joku voi sopeutua ja joku voi kasvaa todella juurettomaksi.

Itse en koskaan muuttaisi työn perässä.

Vierailija kirjoitti:

Mites nuo k-kauppiaat? Heillä on perhettä ja aika useasti tuntuvat muuttavan. Saavat isomman kaupan ja muuttavat sen perässä. Hyvin tuntuu lapset sopeutuvan.

No mistäs sinä tiedät kuinka heidän lapset on sopeutuneet? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä jatkuvaa muuttamista noin tilapäisten töiden takia. Opiskele itsellesi uusi ammatti äläkä kiusaa lapsia enempää.

Noin voi vastata vain kouluttamaton av mamma. JOKAINEN tietää että nykyään työ on sitä että pitää olla valmis ottamaan työtä vastaan mistä tahansa suomesta.

Ei todellakaan tarvitse ottaa työtä vastaan toiselta puolelta Suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä jatkuvaa muuttamista noin tilapäisten töiden takia. Opiskele itsellesi uusi ammatti äläkä kiusaa lapsia enempää.

Noin voi vastata vain kouluttamaton av mamma. JOKAINEN tietää että nykyään työ on sitä että pitää olla valmis ottamaan työtä vastaan mistä tahansa suomesta.

Ei todellakaan tarvitse ottaa työtä vastaan toiselta puolelta Suomea.

Milläs sitten elää?

Vierailija kirjoitti:

Oma elämäni meni täysin pilalle kun muutettiin isän urahalujen perässä. Todella rankkaa kiusaamista jonka vaikutukset ovat edelleen elämässä läsnä.

Tuon kokemuksen takia olen jättänyt sinkoilematta paremman työpaikan perässä, ihan lasten takia.

Älä kuitenkaan yleistä oman kokemuksesi perusteella. Ja eri asia esim.yksi muutto ja kymmenen muuttoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä jatkuvaa muuttamista noin tilapäisten töiden takia. Opiskele itsellesi uusi ammatti äläkä kiusaa lapsia enempää.

Noin voi vastata vain kouluttamaton av mamma. JOKAINEN tietää että nykyään työ on sitä että pitää olla valmis ottamaan työtä vastaan mistä tahansa suomesta.

Ei todellakaan tarvitse ottaa työtä vastaan toiselta puolelta Suomea.

Milläs sitten elää?

Työttömyyskorvauksella.

Me muutettiin usein kun olin lapsi. 3 kertaa maatakin peruskoulun aikana. En ole koskaan kokenut asiasta mitään negatiivista. Hieno rikkaus että oppi kieliä. Suomessa ollut kiusaaminenkin katkesi kun muutettiiin Englantiin. Minulla on myös pikkuveli eikä hänelläkään ollut mitään ongelmia muuttojen kanssa, innolla me niitä odotettiin. Mutta toki me oltiin aika ekstroverttejä lapsia, eikä esim. rutiineja kaipaavia erityislapsia, ei ole välttämättä kaikille yhtä helppoa kuin oli meille.