Kaninpoikasesta
Meille on tulossa uusi perheenjäsen Hermeliinin poikanen viikolla 41. Lapset ovat kovasti lemmikkiä jo usean vuoden pyytäneet ja kanikumetta podimme kuukauden päivät, kunnes löysimme sopivan ehdokkaan. Nyt vaan ootellaan että poikanen kasvaa ja vahvistuu. Olisinkin kysellyt neuvoa kun pieni kani saapuu uuten kotiin, että miten sitä tulisi alkuun käsitellä, että oppisi luottamaan meihin eikä tulisi säikyksi. Vieraat ja kaverit varmaan pidetään poissa muutaman päivän ja ollaan ihan omalla perheellä, mutta miten muuten saisimme hänestä ihanan pikkulemmikim kaikkien paijattavaksi. Kovasti ollaan kyllä netistä etsitty hoito-ohjeita ja ravintoon liittyvää tietoa, mutta muu seurallisuuteen liittyvä neuvo olisi varmaan tarpeen.
Kommentit (3)
jäämme innolla odottamaan pienen saapumista kotiimme.
Jo ihan pienestä saakka (siis suurinpiirtein heti kun on perheeseen saapunut) olemme laskeneet rajattuun tilaan (pieneeen huoneeseen) irti. Ovat tykänneet varovaisesti tutkia ympäristöä, ja siinä samalla meitä! :) Eli ollaan istuttu hiljaa seurana lattialla, ja kanit ovat tulleet siihen viereen nuuskimaan ja silloin on tajottu jotain pientä herkkua. Siinä voi sitten vähitellen ja varovasti silitellä ja jossain vaiheessa pupu kiipeää syliinkin.
En tiedä onko " oikeaoppista" , mutta meillä on hyvin toiminut, ja kaikki kanit olleet oikeita " seurakaneja" ..
onnea pupusesta! Tuohon seuranpitoon toiset sanovat että muutama päivä omissa oloissaan ja mahdollisimman vähän häiriöitä, toiset sanovat että heti syliin vaan niin tottuu parhaiten. Itse katsoisin poikasen luonnetta. Jos on kovin rohkea, ja näyttää siltä että kotiutuu " hetkessä" (pesee, syö, nukkuu) niin mikä ettei sen syliinkin voi ottaa. Mikäli taas poikanen kyyhöttää vain nurkassa pelokkaan näköisenä niin antaisin olla rauhassa häkissään, kunnes alkaa tutkia ympäristöään, syömään, pesemään yms. näyttää reippaammalta.
Vapaaksi (yhteen huoneeseen) kannattaa laskea vasta kun on tottunut käsittelyyn, eikä mene paniikkiin jos sen nostaa syliin. kanit ovat melko paikkasidonnaisia, eli ensin tottuminen häkkiin, sitten yhteen huoneeseen ja siitä reviiriä laajentaen. Liian nopealla reviirin laajennuksella kanista saattaa tulla säikky.
Kaikista kaneista ei valitettavasti tule sylipupua vaikka kuinka silittelisi ja paijaisi.. On paljon kanin luonteesta kiinni minkälainen siitä tulee isona :) Ensimmäinen kanini jonka sain nuorena tyttönä, oli sylikani, pysyi pihassa vapaana, oli kuin pieni koira. Tämä nykyinen, toinen kanini, on riiviö. Murisee, raapii, ei viihdy lainkaan sylissä, on sellainen oman tiensä kulkija. Pomppii vapaana lähes koko ajan, silloin kun haluaa rapsuja, tulee luo ja tönäisee nenällään. " nyt saa rapsuttaa" ;) On kuitenkin todella viisas. esim.menee häkkiin käskystä, tottelee EI-sanaa, keksii kaikkea pientä jäynää...
En tiedä sitten paljonko on kiinni rodusta ja sukupuolesta. Ensimmäinen kanini oli urosristeytys. Tämä nykyinen leijonaharjasnaaras...