Pelkäävätkö lapsenne ukkosta?

Kyllä, naapurin ukko on namusetä

Kaksi ei pelkää, yksi pelkää. Sama lapsi pelkää raketteja ja kaikkia muitakin yllättäviä kovia ääniä

Ei. Katselevat innoissaan ikkunoista ja yrittävät nähdä salamoita.

Ei. Molempia niin raketteja kun ukkosta lähdettiin yhdessä katselemaan. Pelot tarttuu ja oma olemus on lapselle tärkein viesti Pitääkö jotain pelätä.

Eivät pelkää ukkosta eivätkä raketteja. Tiedän yhden aikuisen ihmisen, joka saa ihan älyttömän paniikkikohtauksen ukkosesta. Hän huutaa, kiljuu, juoksee autoon, jos auto on lähellä, vapisee ja ulisee ihan kuin hullu ja riivattu. Sairasta.

Ei, mutta minä pelkään. En kyllä kaupungissa vaan esimerkiksi mökillämme.

Lapsena oli kamalia ukonilmoja kun asuimme paikassa, jossa talomme oli ison aakean pellon laidalla ainoana kohoumana. Löi salama pihapiiriin useastikin. Silloin opin pelkäämään ja kunnioittamaan luonnonvoimia.

Lapseni ovat niin kaupunkilaisia, etteivät osaa pelätä ukonilmaa edes mökillämme. Meillä mökki saaressa Saimaalla. Jotenkin osutaan aina mökille kun Venäjältä tulee isommat ukkosrintamat.

Valitettavasti kyllä yhden helvetillisen kokemuksen jäljiltä pari kesää sitten 50-luvun rintamamiestalossa maalla. Salamoita iski pistorasioista ja se oikein jysähteli koko talossa. Ihan kuin joka jyrähdyksellä salama olisi liikkunut sähkökaapelia pitkin jopa valonkatkaisijaan ja sitten jysähti ja iski salamaa. Ihan järkyttävää.

Ehkä joku fysiikasta ymmärtävä voisi valaista, miten tuo oli edes mahdollista.