Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa sivistymätöntä moukkaa (siis minua) ymmärtämään "hienoa" taidetta...
31.12.2021 |
Kertokaa mikä idea on noissa (esim. kauppakeskuksien tyhjäksi jääneissä liiketiloissa myytävissä) maalauksissa, jotka näyttää näin maallikon silmin vain siltä, että niihin on lätkitty jotain väriä ja nostettu sitten pystyyn kuivumaan ja siinä kuivuessa nämä runsaasti roiskitut värit on saaneet ehkä jopa vähän valua.
Mikä on sellaisten kuvien sanoma? Miten niitä tulee tulkita? On kuin yrittäisin ymmärtää jotain ihan outoa kieltä, jonka kirjainmerkkejä en edes tunne. Ja mikä tekee näistä teoksista satasien arvoisia? Kiitos mahdollisesta sivistämisestä.
Kommentit (25)
Meidän työpaikan verstaalla on tila missä toisinaan maalataan erinäisiä asioita.
Kukaan muu siellä ei varmasti ajattele samoin kuin minä, mutta se valkoinen betonilattia, josta on vuosikymmenten aikana syntynyt värikäs, purskahteleva maalien ilotulitus, on mielestäni yksi kauneimmista taideteoksista mitä olen koskaan nähnyt.
Keltaista, mustaa, sinistä, punaista, vihreää... viivaa, palloa, roisketta. Se tuo osittain mieleeni bauhaus-taidekoulun väriopin ja taiteen.
Taiteen tarkoitus on herättää ihmisissä tunteita. Laidasta laitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo vuosia ja vuosia kolunnut taidemuseoita ja näyttelyitä. Tykkään yhä enemmän. Siinä pääsee jollain tapaan päänsä sisälle toljottaessaan tauluja. Tunneskaala vaihtelee työstä toiseen. Ajattelu ja tunteet lähtevät liikkeelle.
Mun mielestä sä ap olet aika hyvin perillä taiteesta.
Tai siis miten taide nyt määritellään, kävin aiheesta useamman opintopisteen kokonaisuuden...
On ihan ok sanoa, että onhan tuo kiva kuva. Oli se sitten abstrakti tai esittävä. Mutta onko se taidetta? Niinpä.
Minä tulin noiden opintojeni päätteeksi siihen lopputulemaan, että jotta joku olisi taidetta, sen pitää puhutella, herättää reaktio. Siis joku muukin kuin aha, siinäpä kukka-asetelma. Eikä pidä antaa pelkän nimekkään tekijän nimen hämätä.
Kävin Louvressa ja hämmästytti, miten Mona-Lisan ympärillä parveili kaikki ja Leonardon Johannes Kastaja, joka on vähintään yhtä sielukas sai roikkua käytävällä ihan yksin. Kai siihen taiteen arvoon pitää lisätä joku hyvä tarina.
Joku kaipaa seinälleen jotain väriläiskä ja ostaa mieleisensä sisustustaulun. Se on lähinnä käyttöesine. Kiva katsella, täydentää sisustusta. Ei sillä ole kuin tietty esteettinen arvo, vähemmän taiteellista arvoa.
Maailmassa on paljon kaunista. Joskus se näkyy ihan ikkunasta.
Vierailija kirjoitti:
Esittävä taide herättää tunteita kaikissa kokijoissa riippumatta siitä ymmärtääkö kokija teokseen liittyvää ilmiötä, historiaa, ajatusleikkiä tai teoksen taideteoreettisia ansioita.
Abstrakti taide on taas puhtaan käsitteellistä ja koettavissa vain ymmärtämisen kautta. Toki abstraktikin teos voi olla mitäänsanomaton.
Minussa esittävä taide ei läheskään aina herätä tunnetta. Eivät edes jalustalle nostetut ns. suuret taideteokset. Ne ovat kuvia. Olen lukenut selitykset, analyysit, tarinat ja spekulaatiot. Silti ne ovat vain kuvia.
Esittävä taide herättää tunteita kaikissa kokijoissa riippumatta siitä ymmärtääkö kokija teokseen liittyvää ilmiötä, historiaa, ajatusleikkiä tai teoksen taideteoreettisia ansioita.
Abstrakti taide on taas puhtaan käsitteellistä ja koettavissa vain ymmärtämisen kautta. Toki abstraktikin teos voi olla mitäänsanomaton.