Onko täällä muita, jotka ei ole koskaan nähnyt vanhempiensa halaavan tai pussaavan?

Halaavan olen nähnyt muutaman kerran 40 vuoden aikana, pussaavan en ikinä.

Jatkan: minusta tämä on niin surullista. Aistin aina kotonani käydessäni rakkaudettomuutta. Minusta tuntuu, ettei isä rakasta äitiä eikä varmaan ketään muutakaaan. Äiti ja isä ovat myös hyvin alkeelliselle tasolle jääneitä ihmisiä. He ovat aikuisia lapsia. Sairastun aina henkisesti lapsuudenkodin vierailuilla.

En koskaan nähnyt vanhempieni haluavan tai pussaavan yhteisellä sopimuksella. Isä iski kiinni, kähmi, kouri, pussasi väkisin ja runnoi kunnon haleja, kun krapula alkoi helpottaa. Äidillä paistoi silmistä inhon sekainen kauhu.

Tätä kesti vähän yli 40 vuotta, kunnes isä totesi, että ämmät on pihtareita, otti alkoholistirouvan ja häipyi. Toivottavasti kourivat siellä intohimoisesti toisiaan kaikki krapulat.

Meillä kaikilla lapsilla on ongelmia parisuhteissa ja seksuaalisuuden kanssa. Itsellä jäi lapsuudesta saakka tunne, että hellyys on aina vähän hyväksikäyttöä, jos ei ole 100varma, että itse haluaa.