Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö kohtalontovereita?
15.04.2015 |
Olen joitakin viikkoja takaperin päättänyt suhteen varattuun mieheen (päätös loppujen lopuksi tosin tehtiin yhdessä ja hyvissä väleissä).
Nyt viime aikoina itselläni on ollut hieman vaikeaa ja ajatukset edelleen pyörivät tässä ko. henkilössä... Onko täällä muita, joilla olisi meneillään samanlainen tilanne?
Kommentit (6)
Kuinka kauan teidän suhde on kestänyt? Ja eikö teistä tunnu, että homma olisi helpompi pistää kerrasta poikki (toki ehkä vaikuttaa, jos olette aikaisemmin olleet ystäviä)? Itse nimittäin stressasin sitä, että mitä jos tämä suhde jää tavallaan roikkumaan ilmaan enkä ikinä saa "lopullista" päätöstä hommalle.
Me emme tunteneet ollenkaan toisiamme ennen tätä suhdesoppaa, emmekä missään nimessä sopineet, että tässä mitään suhdetta edes alotettaisi. Yht'äkkiä huomasimme, että aina sillon tällöin ajauduimme toistemme seuraan ja ne tunteet sitten tulivat jossain vaiheessa mukaan kummallakin.
Vaikka kuinka selittää itselleen, että tämä on ainoa oikea ratkaisu, niin silti tuntuu niin vaikealta päästää toinen menemään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla suhteesta varattuun on jo aikaa. Huokaus. Jos voisin sen suhteen pyyhkiä historiastani, antaisin paljon. En edes ollenkaan hyväksy pettämistä. Mies valehteli aluksi olevansa eronnut mies ja typeryyttäni uskoin. Sitten ei ollutkaan enää niin helppo jättää ja tapailin sitä lurjusta monta vuotta.
Kannattaa jättää totaalisesti varattu. Mieti vaikka aikaa vuosi eteenpäin. Sitten ainakin juttu on vain muisto ja olet ehkä löytänyt vapaan miehen. Nythän tämä suhde hidastaa muuta suhde-elämääsi. Ei kannata laittaa ainutlaatuisesta elämästään aikaa sellaiseen.
Näin olen yrittänyt tehdä ja asiaa miettiä. Kuulun myös ihmisiin, joka olisi vuosi sitten sanonut, ettei ikinä kuuna päivänä voisi tehdä mitään tällaista... Ja tässä sitä nyt ollaan.
Minä tiesin melkein alusta asti miehen olevan liitossa ja heillä olevan myös lapsia. Monesti mietin, eikö tämä mies pelkää, että jää kiinni, koska monet meidän kummankin ystävistä ja kavereista (+ muutama muu ylimääräinen) tiesivät suhteesta. Mies oli kuitenkin koko ajan enemmän huolissaan onko minulla kaikki hyvin ja pärjäänkö minä.
Totta puhuen en edes ymmärrä miten on mahdollista, että kahdella ihmisellä, jotka eivät voi olla yhdessä, kemiat osuu näin hyvin yhteen. Iso vääryys...
ap.
Luin hieman huonosti aloituksesi. Olet tosiaan jo päättänyt lopettaa ja lopettanutkin suhteen. Nyt vain pidät kiinni tuosta päätöksestä.
Tuo kemiajuttu on varmasti harmittava. Muistan omasta elämästäni yhden miehen, ei se varattu jota tapailin, joka oli varattu, mutta johon vuosien varrella törmäilin yökerhoissa ym. ja kävimme istumassa iltaakin jossain. Pidin pääni kylmänä sen miehen suhteen, vaikka tajusin vetovoiman hillittömyyden. Aika harvinaista tosiaankin on tuntea jotain erityistä toista kohtaan. Suurin osa ihmisistä ei liikauta sisällä mitään. Mutta kuitenkin sellaisen mahdottoman kultakimpaleen ohittaminen tahdonvoimalla on kuitenkin mukava muistona. nro 4
Kyllä meidän suhde on ohi ja aion pysyä päätöksessäni. Mies muuttaa onneksi toiseen kaupunkiin piakkoin, joten aikaa kun kuluu niin tämä varmasti helpottuu. Tiedän tosin, että tulen vielä varmasti miestä näkemään, koska meillä on yhteisiä tuttuja ja tilanne on muutenkin hieman erikoinen jos näin voisi sanoa... Ja tietysti sekin vaikuttaa, että erosimme hyvissä väleissä.
Ja onhan tämä vähän hassua, kun ei edes exäni, johon olin siis korviani myöten rakastunut joskus, saanut minussa aikaan tällaista tunnemyrskyä.
Heti tuli hieman parempi mieli, kun kuuli muidenkin tarinoita näistä tilanteista :)
ap.
On vähän sama tilanne. Päätimme jatkaa yhdessä ystävinä. Olimme ystäviä jo ennen kuin aloimme fwb-suhteeseen. Näemme välillä edelleen toisiamme, saatamme halata ja istua käsi kädessä. Hankalaa on välillä, mutta kun ei vaan kerrasta poikki systeemi sovi kummallekaan. Jotenkin pitäisi päästä eteenpäin. Kamala ikävä välillä, sekä henkisesti että fyysisesti.