Onko sinua tuplaloukattu?

Tapahtui seuraavaa: mies tuli jouluaattona vastaan juna-asemalle, olin ollut aamuvuorossa. Menimme autolla hautausmaalle viemään kynttilää.

Matkalla mies esitteli viime kesän ihania lomakuvia kesämökiltään saaristosta. Oli lähettänyt ne joululahjaksi veljelleen.

Mies on sanonut, että hänellä on helpompaa olla mökillään, jos minä en ole siellä. Hauskoista lomakuvista tuli paha mieli, tunsin itseni ulkopuoliseksi ja että en ole tervetullut yhteiseen lomanviettoon. Tulin surulliseksi. Olin väsynyt työpäivästä ja nälkäinenkin.

Tiesin että jos tuon loukkaantumiseni esille, mies alkaa puolustella itseään kuin terrieri, eikä ymmärrä, miksi minulle tuli paha mieli. En kuitenkaan onnistunut peittelemään suruani, se vain vyöryi päälleni.

Mies kysyi sitten, että pahastuinko lomakuvista ja myönsin että näin tosiaan kävi. Alkoi ryöpytys - "miksi en selkeämmin ollut ilmaissut, että haluan mökille?!" "Ei siellä nyt niin kivaa ole kuin kuvissa" "Olet sanonut että et viihdy siellä" yms.

Kotona sitten sai raivokohtauksen ja pelkäsin, että käy kiinni. Sen sijaan että olisin tullut kuulluksi ja minun tunteilleni oltaisiin annettu turvallinen tila, jouduin pelkäämään oman fyysisen koskemattomuuteni puolesta. Tavarat lenteli ja ovia paiskoi yms lapsellista paskaa.

Tilanne oli samankaltainen kuin lapsuudessani, äitini saattoi raivostua jos olin johonkin tyytymätön. Tilanne toimi myös siis traumatriggerinä. Samalla ymmärsin että olen sietänyt näitä tilanteita vuosia, koska olen alistunut niihin jo lapsuudessa - silloin ei ollut vaihtoehtoja, nyt olisi.

Onko jollakin muulla vastaavia kokemuksia?