Millaiset välit sinulla ja puolisollasi on sinun vanhempiisi, entä anoppiin ja appeen?

Miehen vanhemmat olivat kuolleet jo vuosia ennen tapaamistamme, samoin oma äitini. Isääni hän ehti tutustua ja tapasivat pari kertaa, nyt ei isääkään enää ole. Sisaruksiaan mies tapaa jonkun verran, ennen koronaa enemmän, nyt käy vain auttamassa toista heistä. Omat sisarukseni asuvat niin kaukana, että tapaan heitä vain kerran vuodessa kesälomamatkan yhteydessä.

Oikein hyvät välit. Isäni oli kuin isä miehelleni ja appiukkoni piti minusta kovasti. Molempien meidän isät ovat kuolleet vuosia sitten. Äitien kanssa on edelleen lämpimät välit. Soitellaan ja viestitellään viikoittain. Joskus mieheni soittaa mun äidille ja joskus anoppi soittaakin mulle, eikä miehelle. Riippuu aina vähän asiasta. Kyllä me vietetään yhdessä joulut, vaput ja juhannukset, jne ja aina kaikkien aikatauluihin sopivasti muulloinkin. Mökkeillään paljon porukalla, me jopa teetettiin mökille erillinen aitta, johon mummut saivat omat huoneet, niin mahdutaan paremmin yhtäaikaa. 

Olen tehnyt myös ulkomaanmatkoja anopin kanssa, ei mitään ongelmia. Voisin lähteä milloin vaan hänen kanssa, hän on hauskaa seuraa. Ja on mun äiti ollut meidän perheen kanssa lomamatkoilla, ei miehelläni ole ollut mitään sitä vastaan, oikein hyvin tulevat toimeen.

Omiin vanhempiini on hyvät välit kaikilla, anopin kanssa en ole tekemisissä. On ns. hankala tapaus, mutta poikansa hoitelee asioitaan, kun ei itse kykene. Tein sitä itse aikaisemmin, kunnes kyllästyin jatkuvaan haukkumiseen ja draamailuun.

Anopin tapauksen kautta ymmärrän, etteivät kaikki yksinäiset vanhukset ole herttaisia pahojen ihmisten hylkäämiä ressukoita, vaan siellä voi olla ihan toisenlainen tarina. Ihmiset kaikkoavat, jos heitä kohtelee törkeästi ja riitelee kaikkien kanssa, tuttujen, naapurien, viranomaisten, terveydenhoidon jne.