Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Itse olen joskus kuvaillut suhdettani narsistiseen henkilöön siten kuin olisimme olleet yhtiökumppaneita, mutta minä olin koko ajan vähemmistöosakas. Tai kuin olisin ollut tietämättäni jatkuvalla koeajalla.
Kaipa tämä alleviivaa sitä, että ihmissuhteet perustuvat narsisteilla hyötyyn, ja että oman suorituksen olisi pitänyt koko ajan olla aikaisempaa parempi.
Puhutteleeko tämä vertaus muita? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailin hetken narsismin vahvassa ääripäässä olevaa, olenkin hänestä jotain ketjussa kertonut. Hänellä oli vahva uskomus, että kaikki haluavat hänelle pahaa jollakin tapaa. Hänellä oli menossa oikeusjuttuja niin työpaikkaan liittyen kuin ex-vaimojaan vastaan. Hän oli ollut omien sanojen mukaan pahasti koulukiusattu, työpaikkakiusattu, ex-vaimot ja lapset, naapurit levittivät hänestä huhuja. Kysyin voisiko olla niin, että hän on ymmärtänyt jotain väärin, että joskus stressaantuneena näkee kiusaamista siellä missä sitä ei ole. Hän suuttui ja kysyi väitänkö häntä narsistiksi kuten kaikki muutkin. Hän oli omien sanojen mukaan hankkinut kymmeneltä psykiatrilta lausunnon, ettei ole narsisti ja kysyi pitääkö ne näyttää minullekin. En halunnut nähdä. Hän oli käynyt muutaman vuoden terapiassa, koska oli väsynyt kaikkeen kiusantekoon minkä kohteeksi joutui. Terapeutin lausunnon näin ja siinä puhuttiin erityisen herkästä ihmisestä ja sellainen hän koki olevansa. Mielestäni hän oli saanut terapiasta vain voimaa jatkaa läheisten kiusaamista, minkäänlaista itsereflektiota en huomannut.
Hänellä oli yksi eksä, jota hän ei vainonnut. Kyselin vähän miten hän erosi muista. Käytin samaa taktiikkaa muutuin tylsäksi, itkuiseksi ja vetäydyin taka-alalle. En arvostellut enkä haukkunut häntä. Hän ei ollut enää kiinnostunut minusta ja onneksi en ole kuullut hänestä enää mitään. Hän oli täysin empatiakyvytön jopa omaa lastaan kohtaan, halusi vetää lasta "vastapalloon". Täällä puhuttiin projisoinnista. Vaikka emme tunteneet edes pitkään, niin hänen mielestään olin mustasukkainen kontrollifriikki ja ties mitä.
Noi sun kuvaamat asiat sopii tosi hyvin epäluuloiseen tai eristäytyvään persoonallisuushäiriöön.
Persoonallisuushäiriöt on TODELLA yleisiä, 13 %:lla väestöstä on joku häiriö. Joidenkin tutkimusten mukaan luku on vielä suurempi. Jos yleistetään kaikkiin mielenterveyden häiriöihin niin luku on 25 %. Miksi on äärettömän tärkeää, että oikeasti erotetaan et kenellä on narsistinen persoonallisuushäiriö ("narsisti") tai joku muu mielenterveyden häiriö niin osaa voidaan hoitaa terapialla tai lääkkeillä. Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voida hoitaa.
Joo ja en edelleenkään ooo ammattilainen sekä oon sitä mieltä, et narsistista on tullut (ikävä kyllä) synonyymi hankalalle ihmisille, koska useat käyttää sitä (tälläkin palstalla) tosi löyhästi ilman perusteita.
Luulen, että narsisti on synonyymi empatiakyvyttömälle, äärimmäisen itsekeskeisiä luonteenpiirteitä omaavalle henkilölle. Hankala voi olla monella tapaa ja se ei kenestäkään narsistia.
Terapiahoidot pohjautuvat aina keskustelulle ja ennen kaikkea vuorovaikutukselle, jossa potilas itsereflektion avulla oppii tunnistamaan ongelmien syitä, ratkaisukeinoja, käsittelytapoja. Jos henkilö ei koe minkäänlaista tarvetta muuttua eikä hänellä ole omasta mielestään ongelmia, terapia ei auta. Terapia tai lääkkeet eivät muutoinkaan aina auta persoonallisuushäiriön omaavaa, vaikka hän olisi itse motivoinut. Niitä on vaikea hoitaa. Narsistin kirjolla on eriasteisia tyyppejä. Ns. ohutnahkainen narsisti voi hakeutua terapiaan ja hyötyä siitä. Jos esimerkin tapaus saa diagnoosiksi epäluuloinen persoonallisuus, diagnoosi pitää usein sisällään korostuneen itsekeskeisyyden ja samalla usein täyttää narsistisen kriteerit. Toisaalta narsisti on usein epäluuloinen, kuten joku mainitsi esim. korostuneen mustasukkainen.
Tässä ketjussa ei liene olennaista löytää oikeanlaista diagnoosia vaan jakaa kokemuksia maallikkopohjalla. Se että on kokenut esim. henkistä väkivaltaa mu**kun taholta, ei eroa kokemuksena mitenkään diagnosoidun narsistin henkisestä väkivallasta. Tässä ketjussa on hyvin tullut ilmi, että asianosaiset eivät ole kiinnostuneet terapiasta, lääkkeistä tai ongelmien ratkaisemisesta edes kotikonstein.
Pahoittelen jo etukäteen pilkun viilaamistani, mutta jos nämä ohutnahkaiset narsismin spectrillä olevat vedetään keskusteluun mukaan niin sillä mittapuullahan me kaikki olemme narsisteja. Ohutnahkaiset janan toisessa ääripäässä, paksunahkaiset(joista täällä usein puhumme)siellä toisessa ääripäässä ja terveellä narsismilla varustetut siinä näiden välissä.
Tämä vähän sekoittaa tavallisen ihmisen käsitystä narsismista. Ihan maallikko kielellä narsistilla viitataan aina paksunahkaiseen, siihen, kuten sanoitkin, jota on lähes mahdoton hoitaa koska hän on kaikkivoipainen omassa täydellisyydessään eikä koe olevansa sairas.
Mielestäni ikävää että tätä toista ääripäätä, ohutnahkaista kutsutaan laisinkaan narsistiksi, koska tämä on todellisen narsistin täydellinen vastakohta. Aivot ovat varhaislapsuudessa kehittäneet samalla tavalla toki eräänlaisia puolustusmekanismeja ohutnahkaisellakin, mutta täysin eritavalla.
Yksinkertaistettuna, molemmat rikki, itsetunnoltaan erityisesti, paksunahkainen kohdistaa varhislapsuuden pettymykset kaikkiin muihin ja kostaa. Kun taas ohutnahkainen kääntää kaiken pettymyksen itseensä, EI MUIHIN, ja tuntee empatiaa. Tässä on mielestäni suuri ero. Ihmisyydessä on tärkeää miten kohtelee muita ihmisiä. On väärin puhua näistä kahdesta samalla termillä.
Onko näin? Koska ohutnahkaisen käytös voi olla hyvin, hyvin passiivis-aggressiivista ja käytännössä kaikki samat keinot (sumutus, projisointi, syyllistäminen jne.) käytössä samalla kuin sätti itseään (ja inhosi itseään.)
Itse olen melko vakuuttunut siitä, että todistin ohutnahkaisen narsistin muutosprosessia paksunahkaiseksi sitä mukaan, kun menestystä alkoi tulla. Molemmissa ääripäissä minä olin pohjimmiltaan syyllinen, ja lopullinen kosto aiemmista pettymyksistä kohdistettiin grandioosimaisesti lopulta minulle.
Okei, no kysyn näin; Kun meistä jokainen on jossain kohtaa narsismin spectrumilla, niin mitä sanoisit narsistin uhrina, missä kohtaa spectumia sinä olet?
Lääketieteen ja tämän ohutpaksunahkaisuus pölötyksen mukaan narsistin uhri on usein se toisessa äärilaidassa oleva, paksunahkaisen vastakohta. Hieman säälittävä, itsekin julmuuden hiljaisesti hyväksyvä tossukka joka antaa lapsensakin narsupuolisonsa käsiin hyväksyen julmuudet jne
Joku tässä nyt mättää. Täyttä paskaa nämä ohuet ja paksut. Suurin osa natsistin uhreista on kaikkea muuta kuin mitä tämä teoria väittää.
Osaako joku selittää paremmin tätä kaikki ovat narsuja asiaa? Help
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut vahva usko yliluonnolliseen jo kauan ennen narsistia.
Väkisinkin tuli monesti mieleen, että kun näennäisen tervejärkinen ihminen käyttäytyi julmasti ihmisiä, eläimiä ja jopa omaa lasta kohtaan, että mukana on paha henkimaailma. Se julmuus ja tunteettomuus. Uskomaton kovuus ihan joka asiassa.
Eron aikoina koin myös vahvasti saavani apua sieltä hyvältä puolelta, henkistä voimaa ja suurta lohtua. Myös tapahtui sellaisia asioita, mitä ei voi järjellä selittää.
Puhun näistä ihan avoimesti, eikä kukaan ole pyöritellyt silmiään tai sanonut mitään. Minua ei haittaa jos ajattelevat että ihan hullu tuo on 😂
Miksi pitää hakea selityksiä yliluonnollisista fantasioista, kun yksinkertainen ja täysin pätevä selitys on että päässä on vikaa?
Siksi koska tapahtui yliluonnollisia asioita, minulle, ei narskulle. Kun narsku häipyi, ne loppuivat.
Uskon että sillä on jotain tekemistä energioiden kanssa. En ole perehtynyt auroihin, mutta uskoisin narskun auran olevan perin kummallinen.
Mulla samankaltaisia kokemuksia. En yleinsä mitenkään ole kauhean kiinnostunut yliluonnollisista mutta narskun tunkeutuessa luokseni asumaan tapahtui muutama outo yliluonnollinen juttu (ja ei niitä narskukaan ei voinut tekaista ei johtunut sellaisesta enkä niitä tarkemmin tässä avaa)
Koin kuitenkin silloin näiden juttujen jälkeen että todellinen pahuus oli läsnä. Ja joku yliluonnollinen herätti minut yöllä ja selkeästi varoitti tuosta miehestä.
Tämän jälkeen hankkiuduin äkkiä eroon narskusta muutamia kuukausia ehti luonani olla ja kutakuinkin HETI suhteen alussa ujuttautui asumaan luokseni(pyysin exääni heittämään hänet ulos, narsku jäi vielä ulkoovelle uhriutumaan ja rakas exäni kävi potkaisemassa vielä perseelle vauhtia ja kielsi tulemasta takaisin)
Tämän jälkeen rauha ja tasapaino palasi taas kotiini ja oli kiitollinen olo että selvisin niinkin vähällä, toki monenlaista ehti tapahtua siinä välissä mutta tuntui että minua varoitettiin jostain lähestyvästä vielä pahemmasta.
Ja jos naurattaa tämä tarina niin saa nauraa, se ei minua hetkauta, uskoo ken tahtoo.
Erittäin mielenkiintoista ja en todellakaan naura.
Pitäisi kyllä perehtyä enemmän aiheeseen, minulla ei ole muuta tietoa kuin omakohtaiset kokemukset. Mutta noita aikoja kun jälkeenpäin ajattelee, tunne kotona oli "sähköinen" ja aivan kuin eri taajuuksilla. Kuulostaa hullulta, mutta tunsin, että minuun yritettiin vaikuttaa jostain "toiselta puolen" ja sain jatkuvasti energiaa ja voimia. Kodin ulkopuolella suoritin arkea ihan normaalisti, mutta kotona narskun vaikutuspiirissä tilanne oli eri. Olisin ehkä luhistunut ilman näitä energioita.
Mahtavaa on, että narskun poistuttua elämästä, ilo ja tyyneys on vallitseva ilmapiiri kotona.
Oma kokemukseni on se, että uskovaisena nojasin koko ajan todella vahvasti Jumalaan ollessani narsistin vaikutuspiirissä. Rukoilin paljon sekä itseni että hänen puolestaan ja niin rukoili muutama ystävänikin. Ehkä se suojasi minua pahimmalta, koska on sellainen olo, että siitä olisi voinut koitua paljon pahempiaakin ja lopulta pääsin aika helpolla irtautumaan, kun totuus valkeni minulle. Veikkaan myös, että sisäinen rauhani ärsytti vastapuolta.
Tunsin myös herkästi hänen tunteensa ominani. Sitä ei ole taidettu tässä ketjussa vielä juurikaan sivuta. Heti alusta asti aloin tuntea oloni epätasaisemmaksi. Normaalisti olen tasapainossa, mutta tunnemaailmani alkoi seilata. Kun jotain viikkoja meni, aloin olla paljon kovempi kuin yleensä ja myös vähäpuheisempi. Pahinta oli se, että muutaman kerran itsekin syyllistyin johonkin sanalliseen sivaltamiseen, mikä ei ole ollenkaan minun tyylistäni ja aloin myös ajatella negatiivisesti asioista, vaikken yleensä harrasta sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailin hetken narsismin vahvassa ääripäässä olevaa, olenkin hänestä jotain ketjussa kertonut. Hänellä oli vahva uskomus, että kaikki haluavat hänelle pahaa jollakin tapaa. Hänellä oli menossa oikeusjuttuja niin työpaikkaan liittyen kuin ex-vaimojaan vastaan. Hän oli ollut omien sanojen mukaan pahasti koulukiusattu, työpaikkakiusattu, ex-vaimot ja lapset, naapurit levittivät hänestä huhuja. Kysyin voisiko olla niin, että hän on ymmärtänyt jotain väärin, että joskus stressaantuneena näkee kiusaamista siellä missä sitä ei ole. Hän suuttui ja kysyi väitänkö häntä narsistiksi kuten kaikki muutkin. Hän oli omien sanojen mukaan hankkinut kymmeneltä psykiatrilta lausunnon, ettei ole narsisti ja kysyi pitääkö ne näyttää minullekin. En halunnut nähdä. Hän oli käynyt muutaman vuoden terapiassa, koska oli väsynyt kaikkeen kiusantekoon minkä kohteeksi joutui. Terapeutin lausunnon näin ja siinä puhuttiin erityisen herkästä ihmisestä ja sellainen hän koki olevansa. Mielestäni hän oli saanut terapiasta vain voimaa jatkaa läheisten kiusaamista, minkäänlaista itsereflektiota en huomannut.
Hänellä oli yksi eksä, jota hän ei vainonnut. Kyselin vähän miten hän erosi muista. Käytin samaa taktiikkaa muutuin tylsäksi, itkuiseksi ja vetäydyin taka-alalle. En arvostellut enkä haukkunut häntä. Hän ei ollut enää kiinnostunut minusta ja onneksi en ole kuullut hänestä enää mitään. Hän oli täysin empatiakyvytön jopa omaa lastaan kohtaan, halusi vetää lasta "vastapalloon". Täällä puhuttiin projisoinnista. Vaikka emme tunteneet edes pitkään, niin hänen mielestään olin mustasukkainen kontrollifriikki ja ties mitä.
Noi sun kuvaamat asiat sopii tosi hyvin epäluuloiseen tai eristäytyvään persoonallisuushäiriöön.
Persoonallisuushäiriöt on TODELLA yleisiä, 13 %:lla väestöstä on joku häiriö. Joidenkin tutkimusten mukaan luku on vielä suurempi. Jos yleistetään kaikkiin mielenterveyden häiriöihin niin luku on 25 %. Miksi on äärettömän tärkeää, että oikeasti erotetaan et kenellä on narsistinen persoonallisuushäiriö ("narsisti") tai joku muu mielenterveyden häiriö niin osaa voidaan hoitaa terapialla tai lääkkeillä. Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voida hoitaa.
Joo ja en edelleenkään ooo ammattilainen sekä oon sitä mieltä, et narsistista on tullut (ikävä kyllä) synonyymi hankalalle ihmisille, koska useat käyttää sitä (tälläkin palstalla) tosi löyhästi ilman perusteita.
Luulen, että narsisti on synonyymi empatiakyvyttömälle, äärimmäisen itsekeskeisiä luonteenpiirteitä omaavalle henkilölle. Hankala voi olla monella tapaa ja se ei kenestäkään narsistia.
Terapiahoidot pohjautuvat aina keskustelulle ja ennen kaikkea vuorovaikutukselle, jossa potilas itsereflektion avulla oppii tunnistamaan ongelmien syitä, ratkaisukeinoja, käsittelytapoja. Jos henkilö ei koe minkäänlaista tarvetta muuttua eikä hänellä ole omasta mielestään ongelmia, terapia ei auta. Terapia tai lääkkeet eivät muutoinkaan aina auta persoonallisuushäiriön omaavaa, vaikka hän olisi itse motivoinut. Niitä on vaikea hoitaa. Narsistin kirjolla on eriasteisia tyyppejä. Ns. ohutnahkainen narsisti voi hakeutua terapiaan ja hyötyä siitä. Jos esimerkin tapaus saa diagnoosiksi epäluuloinen persoonallisuus, diagnoosi pitää usein sisällään korostuneen itsekeskeisyyden ja samalla usein täyttää narsistisen kriteerit. Toisaalta narsisti on usein epäluuloinen, kuten joku mainitsi esim. korostuneen mustasukkainen.
Tässä ketjussa ei liene olennaista löytää oikeanlaista diagnoosia vaan jakaa kokemuksia maallikkopohjalla. Se että on kokenut esim. henkistä väkivaltaa mu**kun taholta, ei eroa kokemuksena mitenkään diagnosoidun narsistin henkisestä väkivallasta. Tässä ketjussa on hyvin tullut ilmi, että asianosaiset eivät ole kiinnostuneet terapiasta, lääkkeistä tai ongelmien ratkaisemisesta edes kotikonstein.
Pahoittelen jo etukäteen pilkun viilaamistani, mutta jos nämä ohutnahkaiset narsismin spectrillä olevat vedetään keskusteluun mukaan niin sillä mittapuullahan me kaikki olemme narsisteja. Ohutnahkaiset janan toisessa ääripäässä, paksunahkaiset(joista täällä usein puhumme)siellä toisessa ääripäässä ja terveellä narsismilla varustetut siinä näiden välissä.
Tämä vähän sekoittaa tavallisen ihmisen käsitystä narsismista. Ihan maallikko kielellä narsistilla viitataan aina paksunahkaiseen, siihen, kuten sanoitkin, jota on lähes mahdoton hoitaa koska hän on kaikkivoipainen omassa täydellisyydessään eikä koe olevansa sairas.
Mielestäni ikävää että tätä toista ääripäätä, ohutnahkaista kutsutaan laisinkaan narsistiksi, koska tämä on todellisen narsistin täydellinen vastakohta. Aivot ovat varhaislapsuudessa kehittäneet samalla tavalla toki eräänlaisia puolustusmekanismeja ohutnahkaisellakin, mutta täysin eritavalla.
Yksinkertaistettuna, molemmat rikki, itsetunnoltaan erityisesti, paksunahkainen kohdistaa varhislapsuuden pettymykset kaikkiin muihin ja kostaa. Kun taas ohutnahkainen kääntää kaiken pettymyksen itseensä, EI MUIHIN, ja tuntee empatiaa. Tässä on mielestäni suuri ero. Ihmisyydessä on tärkeää miten kohtelee muita ihmisiä. On väärin puhua näistä kahdesta samalla termillä.
Minusta narsismi ei ole spektri, mutta ohutnahkainen narsisti kätkee usein sisäänsä paksunahkaisen ja päinvastoin. Pohdiskelusi ovat kyllä varteenotettavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailin hetken narsismin vahvassa ääripäässä olevaa, olenkin hänestä jotain ketjussa kertonut. Hänellä oli vahva uskomus, että kaikki haluavat hänelle pahaa jollakin tapaa. Hänellä oli menossa oikeusjuttuja niin työpaikkaan liittyen kuin ex-vaimojaan vastaan. Hän oli ollut omien sanojen mukaan pahasti koulukiusattu, työpaikkakiusattu, ex-vaimot ja lapset, naapurit levittivät hänestä huhuja. Kysyin voisiko olla niin, että hän on ymmärtänyt jotain väärin, että joskus stressaantuneena näkee kiusaamista siellä missä sitä ei ole. Hän suuttui ja kysyi väitänkö häntä narsistiksi kuten kaikki muutkin. Hän oli omien sanojen mukaan hankkinut kymmeneltä psykiatrilta lausunnon, ettei ole narsisti ja kysyi pitääkö ne näyttää minullekin. En halunnut nähdä. Hän oli käynyt muutaman vuoden terapiassa, koska oli väsynyt kaikkeen kiusantekoon minkä kohteeksi joutui. Terapeutin lausunnon näin ja siinä puhuttiin erityisen herkästä ihmisestä ja sellainen hän koki olevansa. Mielestäni hän oli saanut terapiasta vain voimaa jatkaa läheisten kiusaamista, minkäänlaista itsereflektiota en huomannut.
Hänellä oli yksi eksä, jota hän ei vainonnut. Kyselin vähän miten hän erosi muista. Käytin samaa taktiikkaa muutuin tylsäksi, itkuiseksi ja vetäydyin taka-alalle. En arvostellut enkä haukkunut häntä. Hän ei ollut enää kiinnostunut minusta ja onneksi en ole kuullut hänestä enää mitään. Hän oli täysin empatiakyvytön jopa omaa lastaan kohtaan, halusi vetää lasta "vastapalloon". Täällä puhuttiin projisoinnista. Vaikka emme tunteneet edes pitkään, niin hänen mielestään olin mustasukkainen kontrollifriikki ja ties mitä.
Noi sun kuvaamat asiat sopii tosi hyvin epäluuloiseen tai eristäytyvään persoonallisuushäiriöön.
Persoonallisuushäiriöt on TODELLA yleisiä, 13 %:lla väestöstä on joku häiriö. Joidenkin tutkimusten mukaan luku on vielä suurempi. Jos yleistetään kaikkiin mielenterveyden häiriöihin niin luku on 25 %. Miksi on äärettömän tärkeää, että oikeasti erotetaan et kenellä on narsistinen persoonallisuushäiriö ("narsisti") tai joku muu mielenterveyden häiriö niin osaa voidaan hoitaa terapialla tai lääkkeillä. Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voida hoitaa.
Joo ja en edelleenkään ooo ammattilainen sekä oon sitä mieltä, et narsistista on tullut (ikävä kyllä) synonyymi hankalalle ihmisille, koska useat käyttää sitä (tälläkin palstalla) tosi löyhästi ilman perusteita.
Luulen, että narsisti on synonyymi empatiakyvyttömälle, äärimmäisen itsekeskeisiä luonteenpiirteitä omaavalle henkilölle. Hankala voi olla monella tapaa ja se ei kenestäkään narsistia.
Terapiahoidot pohjautuvat aina keskustelulle ja ennen kaikkea vuorovaikutukselle, jossa potilas itsereflektion avulla oppii tunnistamaan ongelmien syitä, ratkaisukeinoja, käsittelytapoja. Jos henkilö ei koe minkäänlaista tarvetta muuttua eikä hänellä ole omasta mielestään ongelmia, terapia ei auta. Terapia tai lääkkeet eivät muutoinkaan aina auta persoonallisuushäiriön omaavaa, vaikka hän olisi itse motivoinut. Niitä on vaikea hoitaa. Narsistin kirjolla on eriasteisia tyyppejä. Ns. ohutnahkainen narsisti voi hakeutua terapiaan ja hyötyä siitä. Jos esimerkin tapaus saa diagnoosiksi epäluuloinen persoonallisuus, diagnoosi pitää usein sisällään korostuneen itsekeskeisyyden ja samalla usein täyttää narsistisen kriteerit. Toisaalta narsisti on usein epäluuloinen, kuten joku mainitsi esim. korostuneen mustasukkainen.
Tässä ketjussa ei liene olennaista löytää oikeanlaista diagnoosia vaan jakaa kokemuksia maallikkopohjalla. Se että on kokenut esim. henkistä väkivaltaa mu**kun taholta, ei eroa kokemuksena mitenkään diagnosoidun narsistin henkisestä väkivallasta. Tässä ketjussa on hyvin tullut ilmi, että asianosaiset eivät ole kiinnostuneet terapiasta, lääkkeistä tai ongelmien ratkaisemisesta edes kotikonstein.
Pahoittelen jo etukäteen pilkun viilaamistani, mutta jos nämä ohutnahkaiset narsismin spectrillä olevat vedetään keskusteluun mukaan niin sillä mittapuullahan me kaikki olemme narsisteja. Ohutnahkaiset janan toisessa ääripäässä, paksunahkaiset(joista täällä usein puhumme)siellä toisessa ääripäässä ja terveellä narsismilla varustetut siinä näiden välissä.
Tämä vähän sekoittaa tavallisen ihmisen käsitystä narsismista. Ihan maallikko kielellä narsistilla viitataan aina paksunahkaiseen, siihen, kuten sanoitkin, jota on lähes mahdoton hoitaa koska hän on kaikkivoipainen omassa täydellisyydessään eikä koe olevansa sairas.
Mielestäni ikävää että tätä toista ääripäätä, ohutnahkaista kutsutaan laisinkaan narsistiksi, koska tämä on todellisen narsistin täydellinen vastakohta. Aivot ovat varhaislapsuudessa kehittäneet samalla tavalla toki eräänlaisia puolustusmekanismeja ohutnahkaisellakin, mutta täysin eritavalla.
Yksinkertaistettuna, molemmat rikki, itsetunnoltaan erityisesti, paksunahkainen kohdistaa varhislapsuuden pettymykset kaikkiin muihin ja kostaa. Kun taas ohutnahkainen kääntää kaiken pettymyksen itseensä, EI MUIHIN, ja tuntee empatiaa. Tässä on mielestäni suuri ero. Ihmisyydessä on tärkeää miten kohtelee muita ihmisiä. On väärin puhua näistä kahdesta samalla termillä.
Onko näin? Koska ohutnahkaisen käytös voi olla hyvin, hyvin passiivis-aggressiivista ja käytännössä kaikki samat keinot (sumutus, projisointi, syyllistäminen jne.) käytössä samalla kuin sätti itseään (ja inhosi itseään.)
Itse olen melko vakuuttunut siitä, että todistin ohutnahkaisen narsistin muutosprosessia paksunahkaiseksi sitä mukaan, kun menestystä alkoi tulla. Molemmissa ääripäissä minä olin pohjimmiltaan syyllinen, ja lopullinen kosto aiemmista pettymyksistä kohdistettiin grandioosimaisesti lopulta minulle.
Okei, no kysyn näin; Kun meistä jokainen on jossain kohtaa narsismin spectrumilla, niin mitä sanoisit narsistin uhrina, missä kohtaa spectumia sinä olet?
Lääketieteen ja tämän ohutpaksunahkaisuus pölötyksen mukaan narsistin uhri on usein se toisessa äärilaidassa oleva, paksunahkaisen vastakohta. Hieman säälittävä, itsekin julmuuden hiljaisesti hyväksyvä tossukka joka antaa lapsensakin narsupuolisonsa käsiin hyväksyen julmuudet jne
Joku tässä nyt mättää. Täyttä paskaa nämä ohuet ja paksut. Suurin osa natsistin uhreista on kaikkea muuta kuin mitä tämä teoria väittää.
Osaako joku selittää paremmin tätä kaikki ovat narsuja asiaa? Help
Narsistin vastakappale on yleensä empaatikko tai läheisriippuvainen tai muu henkilö, jota narsisti on onnistunut sumuttamaan riittävän pitkään. Harvoin kaksi narsistia pystyy olemaan yhdessä, koska kaksi tyhjää kaivoa on kaksi tyhjää kaivoa, niistä on vaikea kummankaan ammentaa.
Covert narsisti on sellainen herkkänahkaisempi muoto narsistista ja mahtaileva narsisti sitten se sairaan hyvän näennäisen itsetunnon omaava.
Olen viimeisen puolen vuoden aikana kuunnellut arviolta 50 - 100 tuntia tietopaketteja narsismista enkä usko niiden pohjalta lainkaan tuohon kahden erilaisen narsistin pariutumisteoriaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut vahva usko yliluonnolliseen jo kauan ennen narsistia.
Väkisinkin tuli monesti mieleen, että kun näennäisen tervejärkinen ihminen käyttäytyi julmasti ihmisiä, eläimiä ja jopa omaa lasta kohtaan, että mukana on paha henkimaailma. Se julmuus ja tunteettomuus. Uskomaton kovuus ihan joka asiassa.
Eron aikoina koin myös vahvasti saavani apua sieltä hyvältä puolelta, henkistä voimaa ja suurta lohtua. Myös tapahtui sellaisia asioita, mitä ei voi järjellä selittää.
Puhun näistä ihan avoimesti, eikä kukaan ole pyöritellyt silmiään tai sanonut mitään. Minua ei haittaa jos ajattelevat että ihan hullu tuo on 😂
Miksi pitää hakea selityksiä yliluonnollisista fantasioista, kun yksinkertainen ja täysin pätevä selitys on että päässä on vikaa?
Siksi koska tapahtui yliluonnollisia asioita, minulle, ei narskulle. Kun narsku häipyi, ne loppuivat.
Uskon että sillä on jotain tekemistä energioiden kanssa. En ole perehtynyt auroihin, mutta uskoisin narskun auran olevan perin kummallinen.
Mulla samankaltaisia kokemuksia. En yleinsä mitenkään ole kauhean kiinnostunut yliluonnollisista mutta narskun tunkeutuessa luokseni asumaan tapahtui muutama outo yliluonnollinen juttu (ja ei niitä narskukaan ei voinut tekaista ei johtunut sellaisesta enkä niitä tarkemmin tässä avaa)
Koin kuitenkin silloin näiden juttujen jälkeen että todellinen pahuus oli läsnä. Ja joku yliluonnollinen herätti minut yöllä ja selkeästi varoitti tuosta miehestä.
Tämän jälkeen hankkiuduin äkkiä eroon narskusta muutamia kuukausia ehti luonani olla ja kutakuinkin HETI suhteen alussa ujuttautui asumaan luokseni(pyysin exääni heittämään hänet ulos, narsku jäi vielä ulkoovelle uhriutumaan ja rakas exäni kävi potkaisemassa vielä perseelle vauhtia ja kielsi tulemasta takaisin)
Tämän jälkeen rauha ja tasapaino palasi taas kotiini ja oli kiitollinen olo että selvisin niinkin vähällä, toki monenlaista ehti tapahtua siinä välissä mutta tuntui että minua varoitettiin jostain lähestyvästä vielä pahemmasta.
Ja jos naurattaa tämä tarina niin saa nauraa, se ei minua hetkauta, uskoo ken tahtoo.
Erittäin mielenkiintoista ja en todellakaan naura.
Pitäisi kyllä perehtyä enemmän aiheeseen, minulla ei ole muuta tietoa kuin omakohtaiset kokemukset. Mutta noita aikoja kun jälkeenpäin ajattelee, tunne kotona oli "sähköinen" ja aivan kuin eri taajuuksilla. Kuulostaa hullulta, mutta tunsin, että minuun yritettiin vaikuttaa jostain "toiselta puolen" ja sain jatkuvasti energiaa ja voimia. Kodin ulkopuolella suoritin arkea ihan normaalisti, mutta kotona narskun vaikutuspiirissä tilanne oli eri. Olisin ehkä luhistunut ilman näitä energioita.
Mahtavaa on, että narskun poistuttua elämästä, ilo ja tyyneys on vallitseva ilmapiiri kotona.
Mahtavaa! Ihan jotain tällaista samankaltaista koin. En ole kokenu sitä koskaan aikaisemmin, enkä narskun lähdön jälkeen. Koin myös että sain jostain korkeammalta taholta voimia. Niin ja se yöllinen herätys jossa minua selkeästi varoitettiin. Tavallaan voisin kuvailla tunnetta ja sen aikaisia tunnelmia samalla tavalla "eri taajuuksilla" ja ehkä sähköinenkin- jotenkin en itse ehkä löydä sanoja kuvailemaan. Kaikkea hyvää Sinulle ja luotetaan näihin intuiitioihin. Ehkäpä meitä todella autetaan joskus ylempää:)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen joskus kuvaillut suhdettani narsistiseen henkilöön siten kuin olisimme olleet yhtiökumppaneita, mutta minä olin koko ajan vähemmistöosakas. Tai kuin olisin ollut tietämättäni jatkuvalla koeajalla.
Kaipa tämä alleviivaa sitä, että ihmissuhteet perustuvat narsisteilla hyötyyn, ja että oman suorituksen olisi pitänyt koko ajan olla aikaisempaa parempi.
Puhutteleeko tämä vertaus muita? :)
Minä olen se äänetön osakas. Vähintään yhtä suuri sijoitus, mutta ei äänivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailin hetken narsismin vahvassa ääripäässä olevaa, olenkin hänestä jotain ketjussa kertonut. Hänellä oli vahva uskomus, että kaikki haluavat hänelle pahaa jollakin tapaa. Hänellä oli menossa oikeusjuttuja niin työpaikkaan liittyen kuin ex-vaimojaan vastaan. Hän oli ollut omien sanojen mukaan pahasti koulukiusattu, työpaikkakiusattu, ex-vaimot ja lapset, naapurit levittivät hänestä huhuja. Kysyin voisiko olla niin, että hän on ymmärtänyt jotain väärin, että joskus stressaantuneena näkee kiusaamista siellä missä sitä ei ole. Hän suuttui ja kysyi väitänkö häntä narsistiksi kuten kaikki muutkin. Hän oli omien sanojen mukaan hankkinut kymmeneltä psykiatrilta lausunnon, ettei ole narsisti ja kysyi pitääkö ne näyttää minullekin. En halunnut nähdä. Hän oli käynyt muutaman vuoden terapiassa, koska oli väsynyt kaikkeen kiusantekoon minkä kohteeksi joutui. Terapeutin lausunnon näin ja siinä puhuttiin erityisen herkästä ihmisestä ja sellainen hän koki olevansa. Mielestäni hän oli saanut terapiasta vain voimaa jatkaa läheisten kiusaamista, minkäänlaista itsereflektiota en huomannut.
Hänellä oli yksi eksä, jota hän ei vainonnut. Kyselin vähän miten hän erosi muista. Käytin samaa taktiikkaa muutuin tylsäksi, itkuiseksi ja vetäydyin taka-alalle. En arvostellut enkä haukkunut häntä. Hän ei ollut enää kiinnostunut minusta ja onneksi en ole kuullut hänestä enää mitään. Hän oli täysin empatiakyvytön jopa omaa lastaan kohtaan, halusi vetää lasta "vastapalloon". Täällä puhuttiin projisoinnista. Vaikka emme tunteneet edes pitkään, niin hänen mielestään olin mustasukkainen kontrollifriikki ja ties mitä.
Noi sun kuvaamat asiat sopii tosi hyvin epäluuloiseen tai eristäytyvään persoonallisuushäiriöön.
Persoonallisuushäiriöt on TODELLA yleisiä, 13 %:lla väestöstä on joku häiriö. Joidenkin tutkimusten mukaan luku on vielä suurempi. Jos yleistetään kaikkiin mielenterveyden häiriöihin niin luku on 25 %. Miksi on äärettömän tärkeää, että oikeasti erotetaan et kenellä on narsistinen persoonallisuushäiriö ("narsisti") tai joku muu mielenterveyden häiriö niin osaa voidaan hoitaa terapialla tai lääkkeillä. Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voida hoitaa.
Joo ja en edelleenkään ooo ammattilainen sekä oon sitä mieltä, et narsistista on tullut (ikävä kyllä) synonyymi hankalalle ihmisille, koska useat käyttää sitä (tälläkin palstalla) tosi löyhästi ilman perusteita.
Luulen, että narsisti on synonyymi empatiakyvyttömälle, äärimmäisen itsekeskeisiä luonteenpiirteitä omaavalle henkilölle. Hankala voi olla monella tapaa ja se ei kenestäkään narsistia.
Terapiahoidot pohjautuvat aina keskustelulle ja ennen kaikkea vuorovaikutukselle, jossa potilas itsereflektion avulla oppii tunnistamaan ongelmien syitä, ratkaisukeinoja, käsittelytapoja. Jos henkilö ei koe minkäänlaista tarvetta muuttua eikä hänellä ole omasta mielestään ongelmia, terapia ei auta. Terapia tai lääkkeet eivät muutoinkaan aina auta persoonallisuushäiriön omaavaa, vaikka hän olisi itse motivoinut. Niitä on vaikea hoitaa. Narsistin kirjolla on eriasteisia tyyppejä. Ns. ohutnahkainen narsisti voi hakeutua terapiaan ja hyötyä siitä. Jos esimerkin tapaus saa diagnoosiksi epäluuloinen persoonallisuus, diagnoosi pitää usein sisällään korostuneen itsekeskeisyyden ja samalla usein täyttää narsistisen kriteerit. Toisaalta narsisti on usein epäluuloinen, kuten joku mainitsi esim. korostuneen mustasukkainen.
Tässä ketjussa ei liene olennaista löytää oikeanlaista diagnoosia vaan jakaa kokemuksia maallikkopohjalla. Se että on kokenut esim. henkistä väkivaltaa mu**kun taholta, ei eroa kokemuksena mitenkään diagnosoidun narsistin henkisestä väkivallasta. Tässä ketjussa on hyvin tullut ilmi, että asianosaiset eivät ole kiinnostuneet terapiasta, lääkkeistä tai ongelmien ratkaisemisesta edes kotikonstein.
Pahoittelen jo etukäteen pilkun viilaamistani, mutta jos nämä ohutnahkaiset narsismin spectrillä olevat vedetään keskusteluun mukaan niin sillä mittapuullahan me kaikki olemme narsisteja. Ohutnahkaiset janan toisessa ääripäässä, paksunahkaiset(joista täällä usein puhumme)siellä toisessa ääripäässä ja terveellä narsismilla varustetut siinä näiden välissä.
Tämä vähän sekoittaa tavallisen ihmisen käsitystä narsismista. Ihan maallikko kielellä narsistilla viitataan aina paksunahkaiseen, siihen, kuten sanoitkin, jota on lähes mahdoton hoitaa koska hän on kaikkivoipainen omassa täydellisyydessään eikä koe olevansa sairas.
Mielestäni ikävää että tätä toista ääripäätä, ohutnahkaista kutsutaan laisinkaan narsistiksi, koska tämä on todellisen narsistin täydellinen vastakohta. Aivot ovat varhaislapsuudessa kehittäneet samalla tavalla toki eräänlaisia puolustusmekanismeja ohutnahkaisellakin, mutta täysin eritavalla.
Yksinkertaistettuna, molemmat rikki, itsetunnoltaan erityisesti, paksunahkainen kohdistaa varhislapsuuden pettymykset kaikkiin muihin ja kostaa. Kun taas ohutnahkainen kääntää kaiken pettymyksen itseensä, EI MUIHIN, ja tuntee empatiaa. Tässä on mielestäni suuri ero. Ihmisyydessä on tärkeää miten kohtelee muita ihmisiä. On väärin puhua näistä kahdesta samalla termillä.
Onko näin? Koska ohutnahkaisen käytös voi olla hyvin, hyvin passiivis-aggressiivista ja käytännössä kaikki samat keinot (sumutus, projisointi, syyllistäminen jne.) käytössä samalla kuin sätti itseään (ja inhosi itseään.)
Itse olen melko vakuuttunut siitä, että todistin ohutnahkaisen narsistin muutosprosessia paksunahkaiseksi sitä mukaan, kun menestystä alkoi tulla. Molemmissa ääripäissä minä olin pohjimmiltaan syyllinen, ja lopullinen kosto aiemmista pettymyksistä kohdistettiin grandioosimaisesti lopulta minulle.
Okei, no kysyn näin; Kun meistä jokainen on jossain kohtaa narsismin spectrumilla, niin mitä sanoisit narsistin uhrina, missä kohtaa spectumia sinä olet?
Lääketieteen ja tämän ohutpaksunahkaisuus pölötyksen mukaan narsistin uhri on usein se toisessa äärilaidassa oleva, paksunahkaisen vastakohta. Hieman säälittävä, itsekin julmuuden hiljaisesti hyväksyvä tossukka joka antaa lapsensakin narsupuolisonsa käsiin hyväksyen julmuudet jne
Joku tässä nyt mättää. Täyttä paskaa nämä ohuet ja paksut. Suurin osa natsistin uhreista on kaikkea muuta kuin mitä tämä teoria väittää.
Osaako joku selittää paremmin tätä kaikki ovat narsuja asiaa? Help
Mä päästän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos nuo nahkaisuudet. Sanonko suoraan? Kuulostaa narsistien juonilta ylipäätään tuollaisen vastaparin keksiminen.
Tuohon spektriin liittyen ehkä termi terve itsekkyys. Ja siihen spektriin liittyen meistä jokainen tarvitsee ripauksen narsistisuutta minuuden suojaksi. Jos todella ymmärtäisimme oman mitättömyytemme maailmankaikkeuden keskellä, psyyke ei kestäisi. Tietyllä tavalla meidän täytyy olla oman elämämme keskiössä. Vrt Douglas Adams ja se vehje, jossa ihminen ymmärsi oman mitättömyytensä ja meni sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut vahva usko yliluonnolliseen jo kauan ennen narsistia.
Väkisinkin tuli monesti mieleen, että kun näennäisen tervejärkinen ihminen käyttäytyi julmasti ihmisiä, eläimiä ja jopa omaa lasta kohtaan, että mukana on paha henkimaailma. Se julmuus ja tunteettomuus. Uskomaton kovuus ihan joka asiassa.
Eron aikoina koin myös vahvasti saavani apua sieltä hyvältä puolelta, henkistä voimaa ja suurta lohtua. Myös tapahtui sellaisia asioita, mitä ei voi järjellä selittää.
Puhun näistä ihan avoimesti, eikä kukaan ole pyöritellyt silmiään tai sanonut mitään. Minua ei haittaa jos ajattelevat että ihan hullu tuo on 😂
Miksi pitää hakea selityksiä yliluonnollisista fantasioista, kun yksinkertainen ja täysin pätevä selitys on että päässä on vikaa?
Siksi koska tapahtui yliluonnollisia asioita, minulle, ei narskulle. Kun narsku häipyi, ne loppuivat.
Uskon että sillä on jotain tekemistä energioiden kanssa. En ole perehtynyt auroihin, mutta uskoisin narskun auran olevan perin kummallinen.
Mulla samankaltaisia kokemuksia. En yleinsä mitenkään ole kauhean kiinnostunut yliluonnollisista mutta narskun tunkeutuessa luokseni asumaan tapahtui muutama outo yliluonnollinen juttu (ja ei niitä narskukaan ei voinut tekaista ei johtunut sellaisesta enkä niitä tarkemmin tässä avaa)
Koin kuitenkin silloin näiden juttujen jälkeen että todellinen pahuus oli läsnä. Ja joku yliluonnollinen herätti minut yöllä ja selkeästi varoitti tuosta miehestä.
Tämän jälkeen hankkiuduin äkkiä eroon narskusta muutamia kuukausia ehti luonani olla ja kutakuinkin HETI suhteen alussa ujuttautui asumaan luokseni(pyysin exääni heittämään hänet ulos, narsku jäi vielä ulkoovelle uhriutumaan ja rakas exäni kävi potkaisemassa vielä perseelle vauhtia ja kielsi tulemasta takaisin)
Tämän jälkeen rauha ja tasapaino palasi taas kotiini ja oli kiitollinen olo että selvisin niinkin vähällä, toki monenlaista ehti tapahtua siinä välissä mutta tuntui että minua varoitettiin jostain lähestyvästä vielä pahemmasta.
Ja jos naurattaa tämä tarina niin saa nauraa, se ei minua hetkauta, uskoo ken tahtoo.
Erittäin mielenkiintoista ja en todellakaan naura.
Pitäisi kyllä perehtyä enemmän aiheeseen, minulla ei ole muuta tietoa kuin omakohtaiset kokemukset. Mutta noita aikoja kun jälkeenpäin ajattelee, tunne kotona oli "sähköinen" ja aivan kuin eri taajuuksilla. Kuulostaa hullulta, mutta tunsin, että minuun yritettiin vaikuttaa jostain "toiselta puolen" ja sain jatkuvasti energiaa ja voimia. Kodin ulkopuolella suoritin arkea ihan normaalisti, mutta kotona narskun vaikutuspiirissä tilanne oli eri. Olisin ehkä luhistunut ilman näitä energioita.
Mahtavaa on, että narskun poistuttua elämästä, ilo ja tyyneys on vallitseva ilmapiiri kotona.
Oma kokemukseni on se, että uskovaisena nojasin koko ajan todella vahvasti Jumalaan ollessani narsistin vaikutuspiirissä. Rukoilin paljon sekä itseni että hänen puolestaan ja niin rukoili muutama ystävänikin. Ehkä se suojasi minua pahimmalta, koska on sellainen olo, että siitä olisi voinut koitua paljon pahempiaakin ja lopulta pääsin aika helpolla irtautumaan, kun totuus valkeni minulle. Veikkaan myös, että sisäinen rauhani ärsytti vastapuolta.
Tunsin myös herkästi hänen tunteensa ominani. Sitä ei ole taidettu tässä ketjussa vielä juurikaan sivuta. Heti alusta asti aloin tuntea oloni epätasaisemmaksi. Normaalisti olen tasapainossa, mutta tunnemaailmani alkoi seilata. Kun jotain viikkoja meni, aloin olla paljon kovempi kuin yleensä ja myös vähäpuheisempi. Pahinta oli se, että muutaman kerran itsekin syyllistyin johonkin sanalliseen sivaltamiseen, mikä ei ole ollenkaan minun tyylistäni ja aloin myös ajatella negatiivisesti asioista, vaikken yleensä harrasta sellaista.
Kiitos kun kerroit tästä. Itsekin pelkäsin aina että narsistin kanssa eläminen tekee minusta ihmisenä kylmän ja kyynisen ja että alan tietämättäni vastaamaan ihmisille konfliktitilanteissa jollain tavalla tarpeettoman ilkeästi. Narsistin kanssa selviytyessä kun sitä pakostikin joutuu puolustautumaan villieläimen tavoin, silloin kun hän onnistuu ajamaan täysin raivon partaalle. Hienoa että sinulla säilyi tuo sisäinen rauha ja vahvuus, aivan varmasti rukoukset kantoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut vahva usko yliluonnolliseen jo kauan ennen narsistia.
Väkisinkin tuli monesti mieleen, että kun näennäisen tervejärkinen ihminen käyttäytyi julmasti ihmisiä, eläimiä ja jopa omaa lasta kohtaan, että mukana on paha henkimaailma. Se julmuus ja tunteettomuus. Uskomaton kovuus ihan joka asiassa.
Eron aikoina koin myös vahvasti saavani apua sieltä hyvältä puolelta, henkistä voimaa ja suurta lohtua. Myös tapahtui sellaisia asioita, mitä ei voi järjellä selittää.
Puhun näistä ihan avoimesti, eikä kukaan ole pyöritellyt silmiään tai sanonut mitään. Minua ei haittaa jos ajattelevat että ihan hullu tuo on 😂
Miksi pitää hakea selityksiä yliluonnollisista fantasioista, kun yksinkertainen ja täysin pätevä selitys on että päässä on vikaa?
Siksi koska tapahtui yliluonnollisia asioita, minulle, ei narskulle. Kun narsku häipyi, ne loppuivat.
Uskon että sillä on jotain tekemistä energioiden kanssa. En ole perehtynyt auroihin, mutta uskoisin narskun auran olevan perin kummallinen.
Mulla samankaltaisia kokemuksia. En yleinsä mitenkään ole kauhean kiinnostunut yliluonnollisista mutta narskun tunkeutuessa luokseni asumaan tapahtui muutama outo yliluonnollinen juttu (ja ei niitä narskukaan ei voinut tekaista ei johtunut sellaisesta enkä niitä tarkemmin tässä avaa)
Koin kuitenkin silloin näiden juttujen jälkeen että todellinen pahuus oli läsnä. Ja joku yliluonnollinen herätti minut yöllä ja selkeästi varoitti tuosta miehestä.
Tämän jälkeen hankkiuduin äkkiä eroon narskusta muutamia kuukausia ehti luonani olla ja kutakuinkin HETI suhteen alussa ujuttautui asumaan luokseni(pyysin exääni heittämään hänet ulos, narsku jäi vielä ulkoovelle uhriutumaan ja rakas exäni kävi potkaisemassa vielä perseelle vauhtia ja kielsi tulemasta takaisin)
Tämän jälkeen rauha ja tasapaino palasi taas kotiini ja oli kiitollinen olo että selvisin niinkin vähällä, toki monenlaista ehti tapahtua siinä välissä mutta tuntui että minua varoitettiin jostain lähestyvästä vielä pahemmasta.
Ja jos naurattaa tämä tarina niin saa nauraa, se ei minua hetkauta, uskoo ken tahtoo.
Erittäin mielenkiintoista ja en todellakaan naura.
Pitäisi kyllä perehtyä enemmän aiheeseen, minulla ei ole muuta tietoa kuin omakohtaiset kokemukset. Mutta noita aikoja kun jälkeenpäin ajattelee, tunne kotona oli "sähköinen" ja aivan kuin eri taajuuksilla. Kuulostaa hullulta, mutta tunsin, että minuun yritettiin vaikuttaa jostain "toiselta puolen" ja sain jatkuvasti energiaa ja voimia. Kodin ulkopuolella suoritin arkea ihan normaalisti, mutta kotona narskun vaikutuspiirissä tilanne oli eri. Olisin ehkä luhistunut ilman näitä energioita.
Mahtavaa on, että narskun poistuttua elämästä, ilo ja tyyneys on vallitseva ilmapiiri kotona.
Oma kokemukseni on se, että uskovaisena nojasin koko ajan todella vahvasti Jumalaan ollessani narsistin vaikutuspiirissä. Rukoilin paljon sekä itseni että hänen puolestaan ja niin rukoili muutama ystävänikin. Ehkä se suojasi minua pahimmalta, koska on sellainen olo, että siitä olisi voinut koitua paljon pahempiaakin ja lopulta pääsin aika helpolla irtautumaan, kun totuus valkeni minulle. Veikkaan myös, että sisäinen rauhani ärsytti vastapuolta.
Tunsin myös herkästi hänen tunteensa ominani. Sitä ei ole taidettu tässä ketjussa vielä juurikaan sivuta. Heti alusta asti aloin tuntea oloni epätasaisemmaksi. Normaalisti olen tasapainossa, mutta tunnemaailmani alkoi seilata. Kun jotain viikkoja meni, aloin olla paljon kovempi kuin yleensä ja myös vähäpuheisempi. Pahinta oli se, että muutaman kerran itsekin syyllistyin johonkin sanalliseen sivaltamiseen, mikä ei ole ollenkaan minun tyylistäni ja aloin myös ajatella negatiivisesti asioista, vaikken yleensä harrasta sellaista.
Itse aloin muuttua tunteettomaksi. Osasin toki esittää ja "näytellä" roolini, mutta tuntui ettei mikään tunnu miltään, ei hyvä eikä paha. Uskon sen liittyvän henkiseen uupumukseen, tuntui että narsku imi kaiken energian eikä antanut mitään takaisin. Koskaan ei tiennyt mitä tuleman pitää narskun suunnasta ja epävarmuus kalvoi. Oli tasaisia päiviä, ja viikkoja, sitten taas alamäkeä.
Nyt osaan taas iloita ihan pienistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailin hetken narsismin vahvassa ääripäässä olevaa, olenkin hänestä jotain ketjussa kertonut. Hänellä oli vahva uskomus, että kaikki haluavat hänelle pahaa jollakin tapaa. Hänellä oli menossa oikeusjuttuja niin työpaikkaan liittyen kuin ex-vaimojaan vastaan. Hän oli ollut omien sanojen mukaan pahasti koulukiusattu, työpaikkakiusattu, ex-vaimot ja lapset, naapurit levittivät hänestä huhuja. Kysyin voisiko olla niin, että hän on ymmärtänyt jotain väärin, että joskus stressaantuneena näkee kiusaamista siellä missä sitä ei ole. Hän suuttui ja kysyi väitänkö häntä narsistiksi kuten kaikki muutkin. Hän oli omien sanojen mukaan hankkinut kymmeneltä psykiatrilta lausunnon, ettei ole narsisti ja kysyi pitääkö ne näyttää minullekin. En halunnut nähdä. Hän oli käynyt muutaman vuoden terapiassa, koska oli väsynyt kaikkeen kiusantekoon minkä kohteeksi joutui. Terapeutin lausunnon näin ja siinä puhuttiin erityisen herkästä ihmisestä ja sellainen hän koki olevansa. Mielestäni hän oli saanut terapiasta vain voimaa jatkaa läheisten kiusaamista, minkäänlaista itsereflektiota en huomannut.
Hänellä oli yksi eksä, jota hän ei vainonnut. Kyselin vähän miten hän erosi muista. Käytin samaa taktiikkaa muutuin tylsäksi, itkuiseksi ja vetäydyin taka-alalle. En arvostellut enkä haukkunut häntä. Hän ei ollut enää kiinnostunut minusta ja onneksi en ole kuullut hänestä enää mitään. Hän oli täysin empatiakyvytön jopa omaa lastaan kohtaan, halusi vetää lasta "vastapalloon". Täällä puhuttiin projisoinnista. Vaikka emme tunteneet edes pitkään, niin hänen mielestään olin mustasukkainen kontrollifriikki ja ties mitä.
Noi sun kuvaamat asiat sopii tosi hyvin epäluuloiseen tai eristäytyvään persoonallisuushäiriöön.
Persoonallisuushäiriöt on TODELLA yleisiä, 13 %:lla väestöstä on joku häiriö. Joidenkin tutkimusten mukaan luku on vielä suurempi. Jos yleistetään kaikkiin mielenterveyden häiriöihin niin luku on 25 %. Miksi on äärettömän tärkeää, että oikeasti erotetaan et kenellä on narsistinen persoonallisuushäiriö ("narsisti") tai joku muu mielenterveyden häiriö niin osaa voidaan hoitaa terapialla tai lääkkeillä. Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voida hoitaa.
Joo ja en edelleenkään ooo ammattilainen sekä oon sitä mieltä, et narsistista on tullut (ikävä kyllä) synonyymi hankalalle ihmisille, koska useat käyttää sitä (tälläkin palstalla) tosi löyhästi ilman perusteita.
Luulen, että narsisti on synonyymi empatiakyvyttömälle, äärimmäisen itsekeskeisiä luonteenpiirteitä omaavalle henkilölle. Hankala voi olla monella tapaa ja se ei kenestäkään narsistia.
Terapiahoidot pohjautuvat aina keskustelulle ja ennen kaikkea vuorovaikutukselle, jossa potilas itsereflektion avulla oppii tunnistamaan ongelmien syitä, ratkaisukeinoja, käsittelytapoja. Jos henkilö ei koe minkäänlaista tarvetta muuttua eikä hänellä ole omasta mielestään ongelmia, terapia ei auta. Terapia tai lääkkeet eivät muutoinkaan aina auta persoonallisuushäiriön omaavaa, vaikka hän olisi itse motivoinut. Niitä on vaikea hoitaa. Narsistin kirjolla on eriasteisia tyyppejä. Ns. ohutnahkainen narsisti voi hakeutua terapiaan ja hyötyä siitä. Jos esimerkin tapaus saa diagnoosiksi epäluuloinen persoonallisuus, diagnoosi pitää usein sisällään korostuneen itsekeskeisyyden ja samalla usein täyttää narsistisen kriteerit. Toisaalta narsisti on usein epäluuloinen, kuten joku mainitsi esim. korostuneen mustasukkainen.
Tässä ketjussa ei liene olennaista löytää oikeanlaista diagnoosia vaan jakaa kokemuksia maallikkopohjalla. Se että on kokenut esim. henkistä väkivaltaa mu**kun taholta, ei eroa kokemuksena mitenkään diagnosoidun narsistin henkisestä väkivallasta. Tässä ketjussa on hyvin tullut ilmi, että asianosaiset eivät ole kiinnostuneet terapiasta, lääkkeistä tai ongelmien ratkaisemisesta edes kotikonstein.
Pahoittelen jo etukäteen pilkun viilaamistani, mutta jos nämä ohutnahkaiset narsismin spectrillä olevat vedetään keskusteluun mukaan niin sillä mittapuullahan me kaikki olemme narsisteja. Ohutnahkaiset janan toisessa ääripäässä, paksunahkaiset(joista täällä usein puhumme)siellä toisessa ääripäässä ja terveellä narsismilla varustetut siinä näiden välissä.
Tämä vähän sekoittaa tavallisen ihmisen käsitystä narsismista. Ihan maallikko kielellä narsistilla viitataan aina paksunahkaiseen, siihen, kuten sanoitkin, jota on lähes mahdoton hoitaa koska hän on kaikkivoipainen omassa täydellisyydessään eikä koe olevansa sairas.
Mielestäni ikävää että tätä toista ääripäätä, ohutnahkaista kutsutaan laisinkaan narsistiksi, koska tämä on todellisen narsistin täydellinen vastakohta. Aivot ovat varhaislapsuudessa kehittäneet samalla tavalla toki eräänlaisia puolustusmekanismeja ohutnahkaisellakin, mutta täysin eritavalla.
Yksinkertaistettuna, molemmat rikki, itsetunnoltaan erityisesti, paksunahkainen kohdistaa varhislapsuuden pettymykset kaikkiin muihin ja kostaa. Kun taas ohutnahkainen kääntää kaiken pettymyksen itseensä, EI MUIHIN, ja tuntee empatiaa. Tässä on mielestäni suuri ero. Ihmisyydessä on tärkeää miten kohtelee muita ihmisiä. On väärin puhua näistä kahdesta samalla termillä.
Onko näin? Koska ohutnahkaisen käytös voi olla hyvin, hyvin passiivis-aggressiivista ja käytännössä kaikki samat keinot (sumutus, projisointi, syyllistäminen jne.) käytössä samalla kuin sätti itseään (ja inhosi itseään.)
Itse olen melko vakuuttunut siitä, että todistin ohutnahkaisen narsistin muutosprosessia paksunahkaiseksi sitä mukaan, kun menestystä alkoi tulla. Molemmissa ääripäissä minä olin pohjimmiltaan syyllinen, ja lopullinen kosto aiemmista pettymyksistä kohdistettiin grandioosimaisesti lopulta minulle.
Okei, no kysyn näin; Kun meistä jokainen on jossain kohtaa narsismin spectrumilla, niin mitä sanoisit narsistin uhrina, missä kohtaa spectumia sinä olet?
Lääketieteen ja tämän ohutpaksunahkaisuus pölötyksen mukaan narsistin uhri on usein se toisessa äärilaidassa oleva, paksunahkaisen vastakohta. Hieman säälittävä, itsekin julmuuden hiljaisesti hyväksyvä tossukka joka antaa lapsensakin narsupuolisonsa käsiin hyväksyen julmuudet jne
Joku tässä nyt mättää. Täyttä paskaa nämä ohuet ja paksut. Suurin osa natsistin uhreista on kaikkea muuta kuin mitä tämä teoria väittää.
Osaako joku selittää paremmin tätä kaikki ovat narsuja asiaa? Help
Mä päästän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos nuo nahkaisuudet. Sanonko suoraan? Kuulostaa narsistien juonilta ylipäätään tuollaisen vastaparin keksiminen.
Tuohon spektriin liittyen ehkä termi terve itsekkyys. Ja siihen spektriin liittyen meistä jokainen tarvitsee ripauksen narsistisuutta minuuden suojaksi. Jos todella ymmärtäisimme oman mitättömyytemme maailmankaikkeuden keskellä, psyyke ei kestäisi. Tietyllä tavalla meidän täytyy olla oman elämämme keskiössä. Vrt Douglas Adams ja se vehje, jossa ihminen ymmärsi oman mitättömyytensä ja meni sekaisin.
Aivan todella olen samaa mieltä kanssasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut vahva usko yliluonnolliseen jo kauan ennen narsistia.
Väkisinkin tuli monesti mieleen, että kun näennäisen tervejärkinen ihminen käyttäytyi julmasti ihmisiä, eläimiä ja jopa omaa lasta kohtaan, että mukana on paha henkimaailma. Se julmuus ja tunteettomuus. Uskomaton kovuus ihan joka asiassa.
Eron aikoina koin myös vahvasti saavani apua sieltä hyvältä puolelta, henkistä voimaa ja suurta lohtua. Myös tapahtui sellaisia asioita, mitä ei voi järjellä selittää.
Puhun näistä ihan avoimesti, eikä kukaan ole pyöritellyt silmiään tai sanonut mitään. Minua ei haittaa jos ajattelevat että ihan hullu tuo on 😂
Miksi pitää hakea selityksiä yliluonnollisista fantasioista, kun yksinkertainen ja täysin pätevä selitys on että päässä on vikaa?
Siksi koska tapahtui yliluonnollisia asioita, minulle, ei narskulle. Kun narsku häipyi, ne loppuivat.
Uskon että sillä on jotain tekemistä energioiden kanssa. En ole perehtynyt auroihin, mutta uskoisin narskun auran olevan perin kummallinen.
Mulla samankaltaisia kokemuksia. En yleinsä mitenkään ole kauhean kiinnostunut yliluonnollisista mutta narskun tunkeutuessa luokseni asumaan tapahtui muutama outo yliluonnollinen juttu (ja ei niitä narskukaan ei voinut tekaista ei johtunut sellaisesta enkä niitä tarkemmin tässä avaa)
Koin kuitenkin silloin näiden juttujen jälkeen että todellinen pahuus oli läsnä. Ja joku yliluonnollinen herätti minut yöllä ja selkeästi varoitti tuosta miehestä.
Tämän jälkeen hankkiuduin äkkiä eroon narskusta muutamia kuukausia ehti luonani olla ja kutakuinkin HETI suhteen alussa ujuttautui asumaan luokseni(pyysin exääni heittämään hänet ulos, narsku jäi vielä ulkoovelle uhriutumaan ja rakas exäni kävi potkaisemassa vielä perseelle vauhtia ja kielsi tulemasta takaisin)
Tämän jälkeen rauha ja tasapaino palasi taas kotiini ja oli kiitollinen olo että selvisin niinkin vähällä, toki monenlaista ehti tapahtua siinä välissä mutta tuntui että minua varoitettiin jostain lähestyvästä vielä pahemmasta.
Ja jos naurattaa tämä tarina niin saa nauraa, se ei minua hetkauta, uskoo ken tahtoo.
Erittäin mielenkiintoista ja en todellakaan naura.
Pitäisi kyllä perehtyä enemmän aiheeseen, minulla ei ole muuta tietoa kuin omakohtaiset kokemukset. Mutta noita aikoja kun jälkeenpäin ajattelee, tunne kotona oli "sähköinen" ja aivan kuin eri taajuuksilla. Kuulostaa hullulta, mutta tunsin, että minuun yritettiin vaikuttaa jostain "toiselta puolen" ja sain jatkuvasti energiaa ja voimia. Kodin ulkopuolella suoritin arkea ihan normaalisti, mutta kotona narskun vaikutuspiirissä tilanne oli eri. Olisin ehkä luhistunut ilman näitä energioita.
Mahtavaa on, että narskun poistuttua elämästä, ilo ja tyyneys on vallitseva ilmapiiri kotona.
Oma kokemukseni on se, että uskovaisena nojasin koko ajan todella vahvasti Jumalaan ollessani narsistin vaikutuspiirissä. Rukoilin paljon sekä itseni että hänen puolestaan ja niin rukoili muutama ystävänikin. Ehkä se suojasi minua pahimmalta, koska on sellainen olo, että siitä olisi voinut koitua paljon pahempiaakin ja lopulta pääsin aika helpolla irtautumaan, kun totuus valkeni minulle. Veikkaan myös, että sisäinen rauhani ärsytti vastapuolta.
Tunsin myös herkästi hänen tunteensa ominani. Sitä ei ole taidettu tässä ketjussa vielä juurikaan sivuta. Heti alusta asti aloin tuntea oloni epätasaisemmaksi. Normaalisti olen tasapainossa, mutta tunnemaailmani alkoi seilata. Kun jotain viikkoja meni, aloin olla paljon kovempi kuin yleensä ja myös vähäpuheisempi. Pahinta oli se, että muutaman kerran itsekin syyllistyin johonkin sanalliseen sivaltamiseen, mikä ei ole ollenkaan minun tyylistäni ja aloin myös ajatella negatiivisesti asioista, vaikken yleensä harrasta sellaista.
Itse aloin muuttua tunteettomaksi. Osasin toki esittää ja "näytellä" roolini, mutta tuntui ettei mikään tunnu miltään, ei hyvä eikä paha. Uskon sen liittyvän henkiseen uupumukseen, tuntui että narsku imi kaiken energian eikä antanut mitään takaisin. Koskaan ei tiennyt mitä tuleman pitää narskun suunnasta ja epävarmuus kalvoi. Oli tasaisia päiviä, ja viikkoja, sitten taas alamäkeä.
Nyt osaan taas iloita ihan pienistä asioista.
Kyllä vain! Ovat kyllä sellaisia energia imureita. Antavat takaisin korkeintaan sen heidän omalla saastalla täytetyn pölypussin ja uhrin energioilla porskuttelevat etiäpäin vailla huolia ja murheita, massukat pulleina hyvin syöneinä, itseensä niin jumalattoman tyytyväisenä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut vahva usko yliluonnolliseen jo kauan ennen narsistia.
Väkisinkin tuli monesti mieleen, että kun näennäisen tervejärkinen ihminen käyttäytyi julmasti ihmisiä, eläimiä ja jopa omaa lasta kohtaan, että mukana on paha henkimaailma. Se julmuus ja tunteettomuus. Uskomaton kovuus ihan joka asiassa.
Eron aikoina koin myös vahvasti saavani apua sieltä hyvältä puolelta, henkistä voimaa ja suurta lohtua. Myös tapahtui sellaisia asioita, mitä ei voi järjellä selittää.
Puhun näistä ihan avoimesti, eikä kukaan ole pyöritellyt silmiään tai sanonut mitään. Minua ei haittaa jos ajattelevat että ihan hullu tuo on 😂
Miksi pitää hakea selityksiä yliluonnollisista fantasioista, kun yksinkertainen ja täysin pätevä selitys on että päässä on vikaa?
Siksi koska tapahtui yliluonnollisia asioita, minulle, ei narskulle. Kun narsku häipyi, ne loppuivat.
Uskon että sillä on jotain tekemistä energioiden kanssa. En ole perehtynyt auroihin, mutta uskoisin narskun auran olevan perin kummallinen.
Mulla samankaltaisia kokemuksia. En yleinsä mitenkään ole kauhean kiinnostunut yliluonnollisista mutta narskun tunkeutuessa luokseni asumaan tapahtui muutama outo yliluonnollinen juttu (ja ei niitä narskukaan ei voinut tekaista ei johtunut sellaisesta enkä niitä tarkemmin tässä avaa)
Koin kuitenkin silloin näiden juttujen jälkeen että todellinen pahuus oli läsnä. Ja joku yliluonnollinen herätti minut yöllä ja selkeästi varoitti tuosta miehestä.
Tämän jälkeen hankkiuduin äkkiä eroon narskusta muutamia kuukausia ehti luonani olla ja kutakuinkin HETI suhteen alussa ujuttautui asumaan luokseni(pyysin exääni heittämään hänet ulos, narsku jäi vielä ulkoovelle uhriutumaan ja rakas exäni kävi potkaisemassa vielä perseelle vauhtia ja kielsi tulemasta takaisin)
Tämän jälkeen rauha ja tasapaino palasi taas kotiini ja oli kiitollinen olo että selvisin niinkin vähällä, toki monenlaista ehti tapahtua siinä välissä mutta tuntui että minua varoitettiin jostain lähestyvästä vielä pahemmasta.
Ja jos naurattaa tämä tarina niin saa nauraa, se ei minua hetkauta, uskoo ken tahtoo.
Erittäin mielenkiintoista ja en todellakaan naura.
Pitäisi kyllä perehtyä enemmän aiheeseen, minulla ei ole muuta tietoa kuin omakohtaiset kokemukset. Mutta noita aikoja kun jälkeenpäin ajattelee, tunne kotona oli "sähköinen" ja aivan kuin eri taajuuksilla. Kuulostaa hullulta, mutta tunsin, että minuun yritettiin vaikuttaa jostain "toiselta puolen" ja sain jatkuvasti energiaa ja voimia. Kodin ulkopuolella suoritin arkea ihan normaalisti, mutta kotona narskun vaikutuspiirissä tilanne oli eri. Olisin ehkä luhistunut ilman näitä energioita.
Mahtavaa on, että narskun poistuttua elämästä, ilo ja tyyneys on vallitseva ilmapiiri kotona.
Oma kokemukseni on se, että uskovaisena nojasin koko ajan todella vahvasti Jumalaan ollessani narsistin vaikutuspiirissä. Rukoilin paljon sekä itseni että hänen puolestaan ja niin rukoili muutama ystävänikin. Ehkä se suojasi minua pahimmalta, koska on sellainen olo, että siitä olisi voinut koitua paljon pahempiaakin ja lopulta pääsin aika helpolla irtautumaan, kun totuus valkeni minulle. Veikkaan myös, että sisäinen rauhani ärsytti vastapuolta.
Tunsin myös herkästi hänen tunteensa ominani. Sitä ei ole taidettu tässä ketjussa vielä juurikaan sivuta. Heti alusta asti aloin tuntea oloni epätasaisemmaksi. Normaalisti olen tasapainossa, mutta tunnemaailmani alkoi seilata. Kun jotain viikkoja meni, aloin olla paljon kovempi kuin yleensä ja myös vähäpuheisempi. Pahinta oli se, että muutaman kerran itsekin syyllistyin johonkin sanalliseen sivaltamiseen, mikä ei ole ollenkaan minun tyylistäni ja aloin myös ajatella negatiivisesti asioista, vaikken yleensä harrasta sellaista.
Itse aloin muuttua tunteettomaksi. Osasin toki esittää ja "näytellä" roolini, mutta tuntui ettei mikään tunnu miltään, ei hyvä eikä paha. Uskon sen liittyvän henkiseen uupumukseen, tuntui että narsku imi kaiken energian eikä antanut mitään takaisin. Koskaan ei tiennyt mitä tuleman pitää narskun suunnasta ja epävarmuus kalvoi. Oli tasaisia päiviä, ja viikkoja, sitten taas alamäkeä.
Nyt osaan taas iloita ihan pienistä asioista.
Kuinka kauan meni palautuessa?
Vierailija kirjoitti:
Kun mies pihtaa seksiä viikkoja selittäen pihtaamista sillä, että olen joskus aikojen alussa häntä loukannut niin onko se narsismia? Mitään empatiakykyä ei ole, on negatiivinen ja joudun varomaan jokaista sanaa tai kasvojeni ilmettä.
En ole toki lääkäri, mutta nuo kaikki ovat kyllä ehdottomasti narsun toimintamalleja. Vahvasti.
Empaatikkohan on usein ylivirittynyt aistimaan muiden tunnetiloja, ja narsisti voi osaa sanattomasti täyttää huoneen tunteillaan, katseellaan, huokailuillaan. Voi olla, ettei kukaan muu huoneessa näe sitä sanatonta viestintää ja kontrolliakin, mikä on meneillään kahden välillä.
Huonoimpina aikoina meillä oli aivan jäätävä tunnelma, kuin ilmaa olisi voinut leikata. Ja sen tunsi kyllä esim. meidän äidit, joiden kohdalla narsisti ei jaksanut aina pitää maskia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies pihtaa seksiä viikkoja selittäen pihtaamista sillä, että olen joskus aikojen alussa häntä loukannut niin onko se narsismia? Mitään empatiakykyä ei ole, on negatiivinen ja joudun varomaan jokaista sanaa tai kasvojeni ilmettä.
En ole toki lääkäri, mutta nuo kaikki ovat kyllä ehdottomasti narsun toimintamalleja. Vahvasti.
Suosittelen jokaista poistumaan suhteesta, jossa joku pihtaa seksiä viikkoja jollain naurettavalla perusteella. Koska omat rajani ovat nykyään järkevät, pääsin pois suhteesta narsistin kanssa jo muutamassa kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni sanaa narsisti käytetään liian vähän ja he ovat alidiagnosoituja siksi, etteivät itse hakeudu hoitoon eivätkä mene edes kehoituksesta. Tämä on tärkeää siksi, että narsistin kanssa ei voi saada toimivaa parisuhdetta tms. lähi-ihmissuhdetta ja siksi kohteen olisi parasta tiedostaa asia mahdollisimman varhain, jotta hän voi pelastaa itsensä mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähin vaurioin.
Tämä. Narsisti hakeutuu harvoin itse terapiaan, mutta narsistit sen sijaan ajavat kumppaneitaan avun piiriin.
Itse olen tämänkin elämässäni kokenut. Ex-kumppani kyllä ajatteli saavansa minulta kehuja ja ihailuja siitä, että ”ajatteli että voisi mennä terapiaan”. Ei mennyt, vaan etsi itselleen sen sijaan uuden uhrin.
Todellakin narsismi pitäisi tunnistaa paremmin eikä hokea tuota iänikuista ”ei kaikki exät ole narsisteja” -mantraa.
On se nyt vähän perseestä jos jollakin on vaikka lievästi autistisia piirteitä ja sen takia ei ole sosiaaliset taidot ihan normitasolla, niin hänet sitten leimataan narsistiksi kun "ei sillä ole niin väliä mitä termiä käytetään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni sanaa narsisti käytetään liian vähän ja he ovat alidiagnosoituja siksi, etteivät itse hakeudu hoitoon eivätkä mene edes kehoituksesta. Tämä on tärkeää siksi, että narsistin kanssa ei voi saada toimivaa parisuhdetta tms. lähi-ihmissuhdetta ja siksi kohteen olisi parasta tiedostaa asia mahdollisimman varhain, jotta hän voi pelastaa itsensä mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähin vaurioin.
Tämä. Narsisti hakeutuu harvoin itse terapiaan, mutta narsistit sen sijaan ajavat kumppaneitaan avun piiriin.
Itse olen tämänkin elämässäni kokenut. Ex-kumppani kyllä ajatteli saavansa minulta kehuja ja ihailuja siitä, että ”ajatteli että voisi mennä terapiaan”. Ei mennyt, vaan etsi itselleen sen sijaan uuden uhrin.
Todellakin narsismi pitäisi tunnistaa paremmin eikä hokea tuota iänikuista ”ei kaikki exät ole narsisteja” -mantraa.
On se nyt vähän perseestä jos jollakin on vaikka lievästi autistisia piirteitä ja sen takia ei ole sosiaaliset taidot ihan normitasolla, niin hänet sitten leimataan narsistiksi kun "ei sillä ole niin väliä mitä termiä käytetään".
Jos tällainen henkilö käyttää henkistä väkivaltaa ja käyttää näitä samoja tekniikoita uhreihinsa, kuin diagnostiset kriteerit täyttävä narsisti, niin ei sillä uhrin kannalta silloin ole väliä. Kömpelö sosiaalinen käytös ei ole väkivaltaa. Riitely ei ole väkivaltaa.
Erittäin mielenkiintoista ja en todellakaan naura.
Pitäisi kyllä perehtyä enemmän aiheeseen, minulla ei ole muuta tietoa kuin omakohtaiset kokemukset. Mutta noita aikoja kun jälkeenpäin ajattelee, tunne kotona oli "sähköinen" ja aivan kuin eri taajuuksilla. Kuulostaa hullulta, mutta tunsin, että minuun yritettiin vaikuttaa jostain "toiselta puolen" ja sain jatkuvasti energiaa ja voimia. Kodin ulkopuolella suoritin arkea ihan normaalisti, mutta kotona narskun vaikutuspiirissä tilanne oli eri. Olisin ehkä luhistunut ilman näitä energioita.
Mahtavaa on, että narskun poistuttua elämästä, ilo ja tyyneys on vallitseva ilmapiiri kotona.