Narsistin keskustelutyyli

Tykkää tästä jos Donald Trump ei ole mielestäsi narsisti:)

Ystäväni sanoi kerran hyvin että kaikki pikkulapset käyttäytyvät kuin narsistit. Ja tarkemmin ajateltuna kyllä heidän käytöksessään on hyvin paljon samankaltaisuuksia xD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on yleensä kuitenkin aika laiska ja vaan kiusantahtoinen. Hän hangoittelee hangoittelemisen vuoksi. Niitä narsisteja, jotka oikeasti pistävät perheensä kylmäksi tai ottaisivat oikeasti heille annetun huoltajuuden vastaan, on todella vähän. 

Mutta tiedän, olen kahdesti eronnut narsistista, joiden väkivaltaisuusaste oli melko alhainen ja silti pelotti molemmilla kerroilla eikä kuviossa onneksi ollut lapsia tai lemmikkejä, joista olisi pitänyt tapella. 

Varmasti voi joku narsu olla laiskakin mutta itse olen aina ajatellut että laiskoiksi ja tylsiksi heitä ei voi kutsua, heitähän ajaa aivan pakonomainen tarve tuoda itseään esiin ja he miettivät 247 miten voisi hyötyä toisesta ihmisestä, miten ajaa toinen tuskan ja kyynelten valtaan saadakseen itse elinvoimaa, tuntea olevansa olemassa, saada VALTAA.

Narsisti tekee uskomattoman määrän työtä saavuttaakseen sen kaiken mitä hän TARVITSEE, tunteakseen olevansa olemassa. Hän ei lepää, hänellä on pakkomielle, se on hänen olemassaolonsa ehto.

Narsisti ei ole laiska. Läpipaha kyllä, mutta ei laiska.

Kyllä narsisti on siinä mielessä laiska että laittaa "lentävät apinat" likasiin töihin ja itse seuraa sivusta. Ja hoviväki. Jos narsisti on täysi hullu niin ei se hoviväki ole paljon kummoisempi , tyhmempi ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni sanoi kerran hyvin että kaikki pikkulapset käyttäytyvät kuin narsistit. Ja tarkemmin ajateltuna kyllä heidän käytöksessään on hyvin paljon samankaltaisuuksia xD

Narsistin emotionaalinen kehitys on jäänyt kaksivuotiaan tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on yleensä kuitenkin aika laiska ja vaan kiusantahtoinen. Hän hangoittelee hangoittelemisen vuoksi. Niitä narsisteja, jotka oikeasti pistävät perheensä kylmäksi tai ottaisivat oikeasti heille annetun huoltajuuden vastaan, on todella vähän. 

Mutta tiedän, olen kahdesti eronnut narsistista, joiden väkivaltaisuusaste oli melko alhainen ja silti pelotti molemmilla kerroilla eikä kuviossa onneksi ollut lapsia tai lemmikkejä, joista olisi pitänyt tapella. 

Varmasti voi joku narsu olla laiskakin mutta itse olen aina ajatellut että laiskoiksi ja tylsiksi heitä ei voi kutsua, heitähän ajaa aivan pakonomainen tarve tuoda itseään esiin ja he miettivät 247 miten voisi hyötyä toisesta ihmisestä, miten ajaa toinen tuskan ja kyynelten valtaan saadakseen itse elinvoimaa, tuntea olevansa olemassa, saada VALTAA.

Narsisti tekee uskomattoman määrän työtä saavuttaakseen sen kaiken mitä hän TARVITSEE, tunteakseen olevansa olemassa. Hän ei lepää, hänellä on pakkomielle, se on hänen olemassaolonsa ehto.

Narsisti ei ole laiska. Läpipaha kyllä, mutta ei laiska.

Lähipiirissäni on kaksi ihmistä, joita voisi kuvailla sanalla narsistinen ja kumpikaan ei todellakaan ole laiska.

Se mitä todellisuudessa saavat aikaan ja sen aikaansaannoksen hyödyllisyydestä voi toki olla monta mieltä.

Kumpikin käyttää valtavasti aikaa ja energiaa säätämiseen, sähläämiseen, asioiden veivaamiseen ja vatkaamiseen, haluavat ja yrittävät auttaa siellä ja täällä, sotkevat toisten elämissä asiat, ja sitten ovat ihmeissään kun asiat menevätkin pieleen, muut loukkaantuvat ja kierros alkaa alusta.

Osa toiminnasta on varmaankin tahallista, osa on ehkä tahatonta, sellaista tyhmää rajattomuutta, ettei vain ymmärretä missä itse loppuu ja toinen ihminen alkaa.

Näitä on välillä vaikea erottaa toisistaan ja tuskin narsistinen ihminen aina itsekään erottaa, koska hänhän aina vain tarkoittaa hyvää.

Oma kokemukseni on myös, että narsistinen ihminen kostaa aina. Kokemansa vääryys voi olla täysin mitätön, normaalin ihmisen kokemana esim omien rajojen pitäminen ei ole vääryyttä ketään kohtaan, mutta narsistiselle ihmiselle katkera loukkaus.

Kostamiseen narsisti käyttää kyllä aikaansa ja energiaansa.

Mutta ehkä omien kokemusteni perusteella pahinta oli se loputon säätäminen, säheltäminen, sekoilu. Kuluttavaa lähimmille ihmisille kaikin tavoin ja narsisti itse ei maksa laskua sekoilustaan, eikä siivoa sotkujaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti on yleensä kuitenkin aika laiska ja vaan kiusantahtoinen. Hän hangoittelee hangoittelemisen vuoksi. Niitä narsisteja, jotka oikeasti pistävät perheensä kylmäksi tai ottaisivat oikeasti heille annetun huoltajuuden vastaan, on todella vähän. 

Mutta tiedän, olen kahdesti eronnut narsistista, joiden väkivaltaisuusaste oli melko alhainen ja silti pelotti molemmilla kerroilla eikä kuviossa onneksi ollut lapsia tai lemmikkejä, joista olisi pitänyt tapella. 

Varmasti voi joku narsu olla laiskakin mutta itse olen aina ajatellut että laiskoiksi ja tylsiksi heitä ei voi kutsua, heitähän ajaa aivan pakonomainen tarve tuoda itseään esiin ja he miettivät 247 miten voisi hyötyä toisesta ihmisestä, miten ajaa toinen tuskan ja kyynelten valtaan saadakseen itse elinvoimaa, tuntea olevansa olemassa, saada VALTAA.

Narsisti tekee uskomattoman määrän työtä saavuttaakseen sen kaiken mitä hän TARVITSEE, tunteakseen olevansa olemassa. Hän ei lepää, hänellä on pakkomielle, se on hänen olemassaolonsa ehto.

Narsisti ei ole laiska. Läpipaha kyllä, mutta ei laiska.

Kyllä narsisti on siinä mielessä laiska että laittaa "lentävät apinat" likasiin töihin ja itse seuraa sivusta. Ja hoviväki. Jos narsisti on täysi hullu niin ei se hoviväki ole paljon kummoisempi , tyhmempi ehkä.

No tää kyl totta esim.narsisti äiti laittaa usein sen esikoisen hoitamaan pienempiä sisaruksiaa ja muutenkin kaikki kodin työt delekoidaan muille

Vierailija kirjoitti:

Tapailin hetken narsismin vahvassa ääripäässä olevaa, olenkin hänestä jotain ketjussa kertonut. Hänellä oli vahva uskomus, että kaikki haluavat hänelle pahaa jollakin tapaa. Hänellä oli menossa oikeusjuttuja niin työpaikkaan liittyen kuin ex-vaimojaan vastaan. Hän oli ollut omien sanojen mukaan pahasti koulukiusattu, työpaikkakiusattu, ex-vaimot ja lapset, naapurit levittivät hänestä huhuja. Kysyin voisiko olla niin, että hän on ymmärtänyt jotain väärin, että joskus stressaantuneena näkee kiusaamista siellä missä sitä ei ole. Hän suuttui ja kysyi väitänkö häntä narsistiksi kuten kaikki muutkin. Hän oli omien sanojen mukaan hankkinut kymmeneltä psykiatrilta lausunnon, ettei ole narsisti ja kysyi pitääkö ne näyttää minullekin.  En halunnut nähdä. Hän oli käynyt muutaman vuoden terapiassa, koska oli väsynyt kaikkeen kiusantekoon minkä kohteeksi joutui. Terapeutin lausunnon näin ja siinä puhuttiin erityisen herkästä ihmisestä ja sellainen hän koki olevansa. Mielestäni hän oli saanut terapiasta vain voimaa jatkaa läheisten kiusaamista, minkäänlaista itsereflektiota en huomannut. 

Hänellä oli yksi eksä, jota hän ei vainonnut. Kyselin vähän miten hän erosi muista. Käytin samaa taktiikkaa muutuin tylsäksi, itkuiseksi ja vetäydyin taka-alalle. En arvostellut enkä haukkunut häntä. Hän ei ollut enää kiinnostunut minusta ja onneksi en ole kuullut hänestä enää mitään. Hän oli täysin empatiakyvytön jopa omaa lastaan kohtaan, halusi vetää lasta "vastapalloon". Täällä puhuttiin projisoinnista. Vaikka emme tunteneet edes pitkään, niin hänen mielestään olin mustasukkainen kontrollifriikki ja ties mitä. 

Noi sun kuvaamat asiat sopii tosi hyvin epäluuloiseen tai eristäytyvään persoonallisuushäiriöön.

Persoonallisuushäiriöt on TODELLA yleisiä, 13 %:lla väestöstä on joku häiriö. Joidenkin tutkimusten mukaan luku on vielä suurempi. Jos yleistetään kaikkiin mielenterveyden häiriöihin niin luku on 25 %. Miksi on äärettömän tärkeää, että oikeasti erotetaan et kenellä on narsistinen persoonallisuushäiriö ("narsisti") tai joku muu mielenterveyden häiriö niin osaa voidaan hoitaa terapialla tai lääkkeillä. Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voida hoitaa.

Joo ja en edelleenkään ooo ammattilainen sekä oon sitä mieltä, et narsistista on tullut (ikävä kyllä) synonyymi hankalalle ihmisille, koska useat käyttää sitä (tälläkin palstalla) tosi löyhästi ilman perusteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin hetken narsismin vahvassa ääripäässä olevaa, olenkin hänestä jotain ketjussa kertonut. Hänellä oli vahva uskomus, että kaikki haluavat hänelle pahaa jollakin tapaa. Hänellä oli menossa oikeusjuttuja niin työpaikkaan liittyen kuin ex-vaimojaan vastaan. Hän oli ollut omien sanojen mukaan pahasti koulukiusattu, työpaikkakiusattu, ex-vaimot ja lapset, naapurit levittivät hänestä huhuja. Kysyin voisiko olla niin, että hän on ymmärtänyt jotain väärin, että joskus stressaantuneena näkee kiusaamista siellä missä sitä ei ole. Hän suuttui ja kysyi väitänkö häntä narsistiksi kuten kaikki muutkin. Hän oli omien sanojen mukaan hankkinut kymmeneltä psykiatrilta lausunnon, ettei ole narsisti ja kysyi pitääkö ne näyttää minullekin.  En halunnut nähdä. Hän oli käynyt muutaman vuoden terapiassa, koska oli väsynyt kaikkeen kiusantekoon minkä kohteeksi joutui. Terapeutin lausunnon näin ja siinä puhuttiin erityisen herkästä ihmisestä ja sellainen hän koki olevansa. Mielestäni hän oli saanut terapiasta vain voimaa jatkaa läheisten kiusaamista, minkäänlaista itsereflektiota en huomannut. 

Hänellä oli yksi eksä, jota hän ei vainonnut. Kyselin vähän miten hän erosi muista. Käytin samaa taktiikkaa muutuin tylsäksi, itkuiseksi ja vetäydyin taka-alalle. En arvostellut enkä haukkunut häntä. Hän ei ollut enää kiinnostunut minusta ja onneksi en ole kuullut hänestä enää mitään. Hän oli täysin empatiakyvytön jopa omaa lastaan kohtaan, halusi vetää lasta "vastapalloon". Täällä puhuttiin projisoinnista. Vaikka emme tunteneet edes pitkään, niin hänen mielestään olin mustasukkainen kontrollifriikki ja ties mitä. 

Noi sun kuvaamat asiat sopii tosi hyvin epäluuloiseen tai eristäytyvään persoonallisuushäiriöön.

Persoonallisuushäiriöt on TODELLA yleisiä, 13 %:lla väestöstä on joku häiriö. Joidenkin tutkimusten mukaan luku on vielä suurempi. Jos yleistetään kaikkiin mielenterveyden häiriöihin niin luku on 25 %. Miksi on äärettömän tärkeää, että oikeasti erotetaan et kenellä on narsistinen persoonallisuushäiriö ("narsisti") tai joku muu mielenterveyden häiriö niin osaa voidaan hoitaa terapialla tai lääkkeillä. Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voida hoitaa.

Joo ja en edelleenkään ooo ammattilainen sekä oon sitä mieltä, et narsistista on tullut (ikävä kyllä) synonyymi hankalalle ihmisille, koska useat käyttää sitä (tälläkin palstalla) tosi löyhästi ilman perusteita.

Niin no persoonallisuushäiriöt menevät usein vähän ristiin ja usein on piirteitä useammasta häiriöstä yhtä aikaa. Narsistinen maailmankuva(koko maailma pyörii oman navan ympärillä) altistaa myös sairaalloiselle epäluuloisuudelle, koska henkilö tuppaa tulkitsemaan kaikki muiden tekemiset tai sanomiset jotenkin henkilökohtaisesti häneen liittyvinä ja tahallisina. Mun tuntemalla tapauksella oli myös tätä pimeää epäluuloisuutta ja vahtasi koko ajan kaikkialla ettei tule huijatuksi tai petetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ollut vahva usko yliluonnolliseen jo kauan ennen narsistia.

Väkisinkin tuli monesti mieleen, että kun näennäisen tervejärkinen ihminen käyttäytyi julmasti ihmisiä, eläimiä ja jopa omaa lasta kohtaan, että mukana on paha henkimaailma. Se julmuus ja tunteettomuus. Uskomaton kovuus ihan joka asiassa.

Eron aikoina koin myös vahvasti saavani apua sieltä hyvältä puolelta, henkistä voimaa ja suurta lohtua. Myös tapahtui sellaisia asioita, mitä ei voi järjellä selittää.

Puhun näistä ihan avoimesti, eikä kukaan ole pyöritellyt silmiään tai sanonut mitään. Minua ei haittaa jos ajattelevat että ihan hullu tuo on 😂

Miksi pitää hakea selityksiä yliluonnollisista fantasioista, kun yksinkertainen ja täysin pätevä selitys on että päässä on vikaa?

Siksi koska tapahtui yliluonnollisia asioita, minulle, ei narskulle. Kun narsku häipyi, ne loppuivat.

Uskon että sillä on jotain tekemistä energioiden kanssa. En ole perehtynyt auroihin, mutta uskoisin narskun auran olevan perin kummallinen.

Jos ei ole pelkoa fyysisestä väkivallasta, niin yksi tapa irrottautua narsistisesta suhteesta on muuttua pikkuhikjaa hankalammaksi puolisoksi, huonoksi lähteeksi. Sellaiseksi joka ei jaksa yhtään kuunnella narsisti juttua, joka itää enemmän puolia, tuoda ilmi ettei arvosta toisen itsekeskeisiä tekoja. Voi nimittäin käydä niin, että narsisti löytää itse uuden suhteen, jossa kokee saavansa enemmän arvostusta ja pystyy ohjailemaan uutta lähdettään paremmin. Aina se ei toki mene näin, mutta usein jos narsisti lähtee itse suhteesta, hän on kokenut ettei pysty kontrolloimaan puolisoa enää tarpeeksi ja uusi lähde on valmiina odottamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin hetken narsismin vahvassa ääripäässä olevaa, olenkin hänestä jotain ketjussa kertonut. Hänellä oli vahva uskomus, että kaikki haluavat hänelle pahaa jollakin tapaa. Hänellä oli menossa oikeusjuttuja niin työpaikkaan liittyen kuin ex-vaimojaan vastaan. Hän oli ollut omien sanojen mukaan pahasti koulukiusattu, työpaikkakiusattu, ex-vaimot ja lapset, naapurit levittivät hänestä huhuja. Kysyin voisiko olla niin, että hän on ymmärtänyt jotain väärin, että joskus stressaantuneena näkee kiusaamista siellä missä sitä ei ole. Hän suuttui ja kysyi väitänkö häntä narsistiksi kuten kaikki muutkin. Hän oli omien sanojen mukaan hankkinut kymmeneltä psykiatrilta lausunnon, ettei ole narsisti ja kysyi pitääkö ne näyttää minullekin.  En halunnut nähdä. Hän oli käynyt muutaman vuoden terapiassa, koska oli väsynyt kaikkeen kiusantekoon minkä kohteeksi joutui. Terapeutin lausunnon näin ja siinä puhuttiin erityisen herkästä ihmisestä ja sellainen hän koki olevansa. Mielestäni hän oli saanut terapiasta vain voimaa jatkaa läheisten kiusaamista, minkäänlaista itsereflektiota en huomannut. 

Hänellä oli yksi eksä, jota hän ei vainonnut. Kyselin vähän miten hän erosi muista. Käytin samaa taktiikkaa muutuin tylsäksi, itkuiseksi ja vetäydyin taka-alalle. En arvostellut enkä haukkunut häntä. Hän ei ollut enää kiinnostunut minusta ja onneksi en ole kuullut hänestä enää mitään. Hän oli täysin empatiakyvytön jopa omaa lastaan kohtaan, halusi vetää lasta "vastapalloon". Täällä puhuttiin projisoinnista. Vaikka emme tunteneet edes pitkään, niin hänen mielestään olin mustasukkainen kontrollifriikki ja ties mitä. 

Noi sun kuvaamat asiat sopii tosi hyvin epäluuloiseen tai eristäytyvään persoonallisuushäiriöön.

Persoonallisuushäiriöt on TODELLA yleisiä, 13 %:lla väestöstä on joku häiriö. Joidenkin tutkimusten mukaan luku on vielä suurempi. Jos yleistetään kaikkiin mielenterveyden häiriöihin niin luku on 25 %. Miksi on äärettömän tärkeää, että oikeasti erotetaan et kenellä on narsistinen persoonallisuushäiriö ("narsisti") tai joku muu mielenterveyden häiriö niin osaa voidaan hoitaa terapialla tai lääkkeillä. Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voida hoitaa.

Joo ja en edelleenkään ooo ammattilainen sekä oon sitä mieltä, et narsistista on tullut (ikävä kyllä) synonyymi hankalalle ihmisille, koska useat käyttää sitä (tälläkin palstalla) tosi löyhästi ilman perusteita.

Luulen, että narsisti on synonyymi empatiakyvyttömälle, äärimmäisen itsekeskeisiä luonteenpiirteitä omaavalle henkilölle. Hankala voi olla monella tapaa ja se ei kenestäkään narsistia.  

Terapiahoidot pohjautuvat aina keskustelulle ja ennen kaikkea vuorovaikutukselle, jossa potilas itsereflektion avulla oppii tunnistamaan ongelmien syitä, ratkaisukeinoja, käsittelytapoja. Jos henkilö ei koe minkäänlaista tarvetta muuttua eikä hänellä ole omasta mielestään ongelmia, terapia ei auta. Terapia tai lääkkeet eivät muutoinkaan aina auta persoonallisuushäiriön omaavaa, vaikka hän olisi itse motivoinut. Niitä on vaikea hoitaa. Narsistin kirjolla on eriasteisia tyyppejä. Ns. ohutnahkainen narsisti voi hakeutua terapiaan ja hyötyä siitä. Jos esimerkin tapaus saa diagnoosiksi epäluuloinen persoonallisuus, diagnoosi pitää usein sisällään korostuneen itsekeskeisyyden ja samalla usein täyttää narsistisen kriteerit. Toisaalta narsisti on usein epäluuloinen, kuten joku mainitsi esim. korostuneen mustasukkainen. 

Tässä ketjussa ei liene olennaista löytää oikeanlaista diagnoosia vaan jakaa kokemuksia maallikkopohjalla. Se että on kokenut esim. henkistä väkivaltaa mu**kun taholta, ei eroa kokemuksena mitenkään diagnosoidun narsistin henkisestä väkivallasta. Tässä ketjussa on hyvin tullut ilmi, että asianosaiset eivät ole kiinnostuneet terapiasta, lääkkeistä tai ongelmien ratkaisemisesta edes kotikonstein. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole pelkoa fyysisestä väkivallasta, niin yksi tapa irrottautua narsistisesta suhteesta on muuttua pikkuhikjaa hankalammaksi puolisoksi, huonoksi lähteeksi. Sellaiseksi joka ei jaksa yhtään kuunnella narsisti juttua, joka itää enemmän puolia, tuoda ilmi ettei arvosta toisen itsekeskeisiä tekoja. Voi nimittäin käydä niin, että narsisti löytää itse uuden suhteen, jossa kokee saavansa enemmän arvostusta ja pystyy ohjailemaan uutta lähdettään paremmin. Aina se ei toki mene näin, mutta usein jos narsisti lähtee itse suhteesta, hän on kokenut ettei pysty kontrolloimaan puolisoa enää tarpeeksi ja uusi lähde on valmiina odottamassa.

Tai kasvattaa itselleen selkärangan ja pistää eron vireille niin kuin normaalit terveet ihmiset tekevät.

Paitsi ettei heidän tarvitse kasvattaa sitä selkärankaa.

^ tämä. Ja tosiaan, tämä taitaa olla jo vertaistukiketju, ja on täysin semantiikkaa alkaa napisemaan, käytetäänkö termiä "narsisti" täällä nyt psykiatrian/psykologian suunnalta katsottuna 110 %sti oikein.

Harva meistä varmasti haluaisi olla narsistin uhri. Itse ainakin toivoisin kovasti, että minulle (joskus) niin rakas ihminen olisi ollut minulle myös hyvä ja aidosti rakastava. On kova pala ajatella, että kaikki välillämme ollut rakkaus olikin jotain typerää (sic) traumakemiaa ja haavat siinä vaan kolahteli yhteen. Ja että oli toiselle vain yksi ihminen ketjussa, ja että omalta osaltani sallin sen kaiken, kun luulin rakkaudeksi.

Tietenhin haluaisin, että rakastamani ihminen olisi ollut terve myös tältä kantilta. Totuus on, että hän oli ja on edelleen narsisti, hyppii suhteesta toiseen ja pilaa elämiä siinä matkalla. Ja minä voin vain toivoa, että minä itse seä muut hänen tallomansa ihmiset toipuu siitä kokemuksesta edes joskus ja jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

^ tämä. Ja tosiaan, tämä taitaa olla jo vertaistukiketju, ja on täysin semantiikkaa alkaa napisemaan, käytetäänkö termiä "narsisti" täällä nyt psykiatrian/psykologian suunnalta katsottuna 110 %sti oikein.

Harva meistä varmasti haluaisi olla narsistin uhri. Itse ainakin toivoisin kovasti, että minulle (joskus) niin rakas ihminen olisi ollut minulle myös hyvä ja aidosti rakastava. On kova pala ajatella, että kaikki välillämme ollut rakkaus olikin jotain typerää (sic) traumakemiaa ja haavat siinä vaan kolahteli yhteen. Ja että oli toiselle vain yksi ihminen ketjussa, ja että omalta osaltani sallin sen kaiken, kun luulin rakkaudeksi.

Tietenhin haluaisin, että rakastamani ihminen olisi ollut terve myös tältä kantilta. Totuus on, että hän oli ja on edelleen narsisti, hyppii suhteesta toiseen ja pilaa elämiä siinä matkalla. Ja minä voin vain toivoa, että minä itse seä muut hänen tallomansa ihmiset toipuu siitä kokemuksesta edes joskus ja jotenkin.

Viittasin viestiin 1920/1922 

-sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin hetken narsismin vahvassa ääripäässä olevaa, olenkin hänestä jotain ketjussa kertonut. Hänellä oli vahva uskomus, että kaikki haluavat hänelle pahaa jollakin tapaa. Hänellä oli menossa oikeusjuttuja niin työpaikkaan liittyen kuin ex-vaimojaan vastaan. Hän oli ollut omien sanojen mukaan pahasti koulukiusattu, työpaikkakiusattu, ex-vaimot ja lapset, naapurit levittivät hänestä huhuja. Kysyin voisiko olla niin, että hän on ymmärtänyt jotain väärin, että joskus stressaantuneena näkee kiusaamista siellä missä sitä ei ole. Hän suuttui ja kysyi väitänkö häntä narsistiksi kuten kaikki muutkin. Hän oli omien sanojen mukaan hankkinut kymmeneltä psykiatrilta lausunnon, ettei ole narsisti ja kysyi pitääkö ne näyttää minullekin.  En halunnut nähdä. Hän oli käynyt muutaman vuoden terapiassa, koska oli väsynyt kaikkeen kiusantekoon minkä kohteeksi joutui. Terapeutin lausunnon näin ja siinä puhuttiin erityisen herkästä ihmisestä ja sellainen hän koki olevansa. Mielestäni hän oli saanut terapiasta vain voimaa jatkaa läheisten kiusaamista, minkäänlaista itsereflektiota en huomannut. 

Hänellä oli yksi eksä, jota hän ei vainonnut. Kyselin vähän miten hän erosi muista. Käytin samaa taktiikkaa muutuin tylsäksi, itkuiseksi ja vetäydyin taka-alalle. En arvostellut enkä haukkunut häntä. Hän ei ollut enää kiinnostunut minusta ja onneksi en ole kuullut hänestä enää mitään. Hän oli täysin empatiakyvytön jopa omaa lastaan kohtaan, halusi vetää lasta "vastapalloon". Täällä puhuttiin projisoinnista. Vaikka emme tunteneet edes pitkään, niin hänen mielestään olin mustasukkainen kontrollifriikki ja ties mitä. 

Noi sun kuvaamat asiat sopii tosi hyvin epäluuloiseen tai eristäytyvään persoonallisuushäiriöön.

Persoonallisuushäiriöt on TODELLA yleisiä, 13 %:lla väestöstä on joku häiriö. Joidenkin tutkimusten mukaan luku on vielä suurempi. Jos yleistetään kaikkiin mielenterveyden häiriöihin niin luku on 25 %. Miksi on äärettömän tärkeää, että oikeasti erotetaan et kenellä on narsistinen persoonallisuushäiriö ("narsisti") tai joku muu mielenterveyden häiriö niin osaa voidaan hoitaa terapialla tai lääkkeillä. Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voida hoitaa.

Joo ja en edelleenkään ooo ammattilainen sekä oon sitä mieltä, et narsistista on tullut (ikävä kyllä) synonyymi hankalalle ihmisille, koska useat käyttää sitä (tälläkin palstalla) tosi löyhästi ilman perusteita.

Luulen, että narsisti on synonyymi empatiakyvyttömälle, äärimmäisen itsekeskeisiä luonteenpiirteitä omaavalle henkilölle. Hankala voi olla monella tapaa ja se ei kenestäkään narsistia.  

Terapiahoidot pohjautuvat aina keskustelulle ja ennen kaikkea vuorovaikutukselle, jossa potilas itsereflektion avulla oppii tunnistamaan ongelmien syitä, ratkaisukeinoja, käsittelytapoja. Jos henkilö ei koe minkäänlaista tarvetta muuttua eikä hänellä ole omasta mielestään ongelmia, terapia ei auta. Terapia tai lääkkeet eivät muutoinkaan aina auta persoonallisuushäiriön omaavaa, vaikka hän olisi itse motivoinut. Niitä on vaikea hoitaa. Narsistin kirjolla on eriasteisia tyyppejä. Ns. ohutnahkainen narsisti voi hakeutua terapiaan ja hyötyä siitä. Jos esimerkin tapaus saa diagnoosiksi epäluuloinen persoonallisuus, diagnoosi pitää usein sisällään korostuneen itsekeskeisyyden ja samalla usein täyttää narsistisen kriteerit. Toisaalta narsisti on usein epäluuloinen, kuten joku mainitsi esim. korostuneen mustasukkainen. 

Tässä ketjussa ei liene olennaista löytää oikeanlaista diagnoosia vaan jakaa kokemuksia maallikkopohjalla. Se että on kokenut esim. henkistä väkivaltaa mu**kun taholta, ei eroa kokemuksena mitenkään diagnosoidun narsistin henkisestä väkivallasta. Tässä ketjussa on hyvin tullut ilmi, että asianosaiset eivät ole kiinnostuneet terapiasta, lääkkeistä tai ongelmien ratkaisemisesta edes kotikonstein. 

Juuri näin. Väkivallan tekijät käyttävät samoja taktiikoita ja ketä oikeasti edes kiinnostaa se oletetun diagnoosin nimi? Kohteen kannalta narsismi on kuitenkin se, mitä kannattaa googlata. Ehkä sen sanan merkitys on ylipäätään kielessämme muuttunut: ehkä se tänään puhekielessä tarkoittaa pikemminkin henkistä väkivaltaa käyttävää säälittävää manipuloijaa, kuin tietyn persoonallisuushäiriön kriteerit täyttävää psykiatrisen hoidon tarpeessa olevaa potilasta. Muutetaan Wikipedian artikkelia ja jätetään todellisuus kohdalleen. Kieltä se vaan on eikä ole ensimmäinen sana, joka on puhekielistynyt (huomasitteko mitä tein, hah).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ollut vahva usko yliluonnolliseen jo kauan ennen narsistia.

Väkisinkin tuli monesti mieleen, että kun näennäisen tervejärkinen ihminen käyttäytyi julmasti ihmisiä, eläimiä ja jopa omaa lasta kohtaan, että mukana on paha henkimaailma. Se julmuus ja tunteettomuus. Uskomaton kovuus ihan joka asiassa.

Eron aikoina koin myös vahvasti saavani apua sieltä hyvältä puolelta, henkistä voimaa ja suurta lohtua. Myös tapahtui sellaisia asioita, mitä ei voi järjellä selittää.

Puhun näistä ihan avoimesti, eikä kukaan ole pyöritellyt silmiään tai sanonut mitään. Minua ei haittaa jos ajattelevat että ihan hullu tuo on 😂

Miksi pitää hakea selityksiä yliluonnollisista fantasioista, kun yksinkertainen ja täysin pätevä selitys on että päässä on vikaa?

Siksi koska tapahtui yliluonnollisia asioita, minulle, ei narskulle. Kun narsku häipyi, ne loppuivat.

Uskon että sillä on jotain tekemistä energioiden kanssa. En ole perehtynyt auroihin, mutta uskoisin narskun auran olevan perin kummallinen.

Mulla samankaltaisia kokemuksia. En yleinsä mitenkään ole kauhean kiinnostunut yliluonnollisista mutta narskun tunkeutuessa luokseni asumaan tapahtui muutama outo yliluonnollinen juttu (ja ei niitä narskukaan ei voinut tekaista ei johtunut sellaisesta enkä niitä tarkemmin tässä avaa)

Koin kuitenkin silloin näiden juttujen jälkeen että todellinen pahuus oli läsnä. Ja joku yliluonnollinen herätti minut yöllä ja selkeästi varoitti tuosta miehestä.

Tämän jälkeen hankkiuduin äkkiä eroon narskusta muutamia kuukausia ehti luonani olla ja kutakuinkin HETI suhteen alussa ujuttautui asumaan luokseni(pyysin exääni heittämään hänet ulos, narsku jäi vielä ulkoovelle uhriutumaan ja rakas exäni kävi potkaisemassa vielä perseelle vauhtia ja kielsi tulemasta takaisin)

Tämän jälkeen rauha ja tasapaino palasi taas kotiini ja oli kiitollinen olo että selvisin niinkin vähällä, toki monenlaista ehti tapahtua siinä välissä mutta tuntui että minua varoitettiin jostain lähestyvästä vielä pahemmasta.

Ja jos naurattaa tämä tarina niin saa nauraa, se ei minua hetkauta, uskoo ken tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin hetken narsismin vahvassa ääripäässä olevaa, olenkin hänestä jotain ketjussa kertonut. Hänellä oli vahva uskomus, että kaikki haluavat hänelle pahaa jollakin tapaa. Hänellä oli menossa oikeusjuttuja niin työpaikkaan liittyen kuin ex-vaimojaan vastaan. Hän oli ollut omien sanojen mukaan pahasti koulukiusattu, työpaikkakiusattu, ex-vaimot ja lapset, naapurit levittivät hänestä huhuja. Kysyin voisiko olla niin, että hän on ymmärtänyt jotain väärin, että joskus stressaantuneena näkee kiusaamista siellä missä sitä ei ole. Hän suuttui ja kysyi väitänkö häntä narsistiksi kuten kaikki muutkin. Hän oli omien sanojen mukaan hankkinut kymmeneltä psykiatrilta lausunnon, ettei ole narsisti ja kysyi pitääkö ne näyttää minullekin.  En halunnut nähdä. Hän oli käynyt muutaman vuoden terapiassa, koska oli väsynyt kaikkeen kiusantekoon minkä kohteeksi joutui. Terapeutin lausunnon näin ja siinä puhuttiin erityisen herkästä ihmisestä ja sellainen hän koki olevansa. Mielestäni hän oli saanut terapiasta vain voimaa jatkaa läheisten kiusaamista, minkäänlaista itsereflektiota en huomannut. 

Hänellä oli yksi eksä, jota hän ei vainonnut. Kyselin vähän miten hän erosi muista. Käytin samaa taktiikkaa muutuin tylsäksi, itkuiseksi ja vetäydyin taka-alalle. En arvostellut enkä haukkunut häntä. Hän ei ollut enää kiinnostunut minusta ja onneksi en ole kuullut hänestä enää mitään. Hän oli täysin empatiakyvytön jopa omaa lastaan kohtaan, halusi vetää lasta "vastapalloon". Täällä puhuttiin projisoinnista. Vaikka emme tunteneet edes pitkään, niin hänen mielestään olin mustasukkainen kontrollifriikki ja ties mitä. 

Noi sun kuvaamat asiat sopii tosi hyvin epäluuloiseen tai eristäytyvään persoonallisuushäiriöön.

Persoonallisuushäiriöt on TODELLA yleisiä, 13 %:lla väestöstä on joku häiriö. Joidenkin tutkimusten mukaan luku on vielä suurempi. Jos yleistetään kaikkiin mielenterveyden häiriöihin niin luku on 25 %. Miksi on äärettömän tärkeää, että oikeasti erotetaan et kenellä on narsistinen persoonallisuushäiriö ("narsisti") tai joku muu mielenterveyden häiriö niin osaa voidaan hoitaa terapialla tai lääkkeillä. Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voida hoitaa.

Joo ja en edelleenkään ooo ammattilainen sekä oon sitä mieltä, et narsistista on tullut (ikävä kyllä) synonyymi hankalalle ihmisille, koska useat käyttää sitä (tälläkin palstalla) tosi löyhästi ilman perusteita.

Luulen, että narsisti on synonyymi empatiakyvyttömälle, äärimmäisen itsekeskeisiä luonteenpiirteitä omaavalle henkilölle. Hankala voi olla monella tapaa ja se ei kenestäkään narsistia.  

Terapiahoidot pohjautuvat aina keskustelulle ja ennen kaikkea vuorovaikutukselle, jossa potilas itsereflektion avulla oppii tunnistamaan ongelmien syitä, ratkaisukeinoja, käsittelytapoja. Jos henkilö ei koe minkäänlaista tarvetta muuttua eikä hänellä ole omasta mielestään ongelmia, terapia ei auta. Terapia tai lääkkeet eivät muutoinkaan aina auta persoonallisuushäiriön omaavaa, vaikka hän olisi itse motivoinut. Niitä on vaikea hoitaa. Narsistin kirjolla on eriasteisia tyyppejä. Ns. ohutnahkainen narsisti voi hakeutua terapiaan ja hyötyä siitä. Jos esimerkin tapaus saa diagnoosiksi epäluuloinen persoonallisuus, diagnoosi pitää usein sisällään korostuneen itsekeskeisyyden ja samalla usein täyttää narsistisen kriteerit. Toisaalta narsisti on usein epäluuloinen, kuten joku mainitsi esim. korostuneen mustasukkainen. 

Tässä ketjussa ei liene olennaista löytää oikeanlaista diagnoosia vaan jakaa kokemuksia maallikkopohjalla. Se että on kokenut esim. henkistä väkivaltaa mu**kun taholta, ei eroa kokemuksena mitenkään diagnosoidun narsistin henkisestä väkivallasta. Tässä ketjussa on hyvin tullut ilmi, että asianosaiset eivät ole kiinnostuneet terapiasta, lääkkeistä tai ongelmien ratkaisemisesta edes kotikonstein. 

Pahoittelen jo etukäteen pilkun viilaamistani, mutta jos nämä ohutnahkaiset narsismin spectrillä olevat vedetään keskusteluun mukaan niin sillä mittapuullahan me kaikki olemme narsisteja. Ohutnahkaiset janan toisessa ääripäässä, paksunahkaiset(joista täällä usein puhumme)siellä toisessa ääripäässä ja terveellä narsismilla varustetut siinä näiden välissä.

Tämä vähän sekoittaa tavallisen ihmisen käsitystä narsismista. Ihan maallikko kielellä narsistilla viitataan aina paksunahkaiseen, siihen, kuten sanoitkin, jota on lähes mahdoton hoitaa koska hän on kaikkivoipainen omassa täydellisyydessään eikä koe olevansa sairas.

Mielestäni ikävää että tätä toista ääripäätä, ohutnahkaista kutsutaan laisinkaan narsistiksi, koska tämä on todellisen narsistin täydellinen vastakohta. Aivot ovat varhaislapsuudessa kehittäneet samalla tavalla toki eräänlaisia puolustusmekanismeja ohutnahkaisellakin, mutta täysin eritavalla.

Yksinkertaistettuna, molemmat rikki, itsetunnoltaan erityisesti, paksunahkainen kohdistaa varhislapsuuden pettymykset kaikkiin muihin ja kostaa. Kun taas ohutnahkainen kääntää kaiken pettymyksen itseensä, EI MUIHIN, ja tuntee empatiaa. Tässä on mielestäni suuri ero. Ihmisyydessä on tärkeää miten kohtelee muita ihmisiä. On väärin puhua näistä kahdesta samalla termillä.

Vierailija kirjoitti:

Esa ja Vesa, auringonlaskun ratsastajat

Shööli ja Eve, selviytyjien narskuttajat

Jankun jankun😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin hetken narsismin vahvassa ääripäässä olevaa, olenkin hänestä jotain ketjussa kertonut. Hänellä oli vahva uskomus, että kaikki haluavat hänelle pahaa jollakin tapaa. Hänellä oli menossa oikeusjuttuja niin työpaikkaan liittyen kuin ex-vaimojaan vastaan. Hän oli ollut omien sanojen mukaan pahasti koulukiusattu, työpaikkakiusattu, ex-vaimot ja lapset, naapurit levittivät hänestä huhuja. Kysyin voisiko olla niin, että hän on ymmärtänyt jotain väärin, että joskus stressaantuneena näkee kiusaamista siellä missä sitä ei ole. Hän suuttui ja kysyi väitänkö häntä narsistiksi kuten kaikki muutkin. Hän oli omien sanojen mukaan hankkinut kymmeneltä psykiatrilta lausunnon, ettei ole narsisti ja kysyi pitääkö ne näyttää minullekin.  En halunnut nähdä. Hän oli käynyt muutaman vuoden terapiassa, koska oli väsynyt kaikkeen kiusantekoon minkä kohteeksi joutui. Terapeutin lausunnon näin ja siinä puhuttiin erityisen herkästä ihmisestä ja sellainen hän koki olevansa. Mielestäni hän oli saanut terapiasta vain voimaa jatkaa läheisten kiusaamista, minkäänlaista itsereflektiota en huomannut. 

Hänellä oli yksi eksä, jota hän ei vainonnut. Kyselin vähän miten hän erosi muista. Käytin samaa taktiikkaa muutuin tylsäksi, itkuiseksi ja vetäydyin taka-alalle. En arvostellut enkä haukkunut häntä. Hän ei ollut enää kiinnostunut minusta ja onneksi en ole kuullut hänestä enää mitään. Hän oli täysin empatiakyvytön jopa omaa lastaan kohtaan, halusi vetää lasta "vastapalloon". Täällä puhuttiin projisoinnista. Vaikka emme tunteneet edes pitkään, niin hänen mielestään olin mustasukkainen kontrollifriikki ja ties mitä. 

Noi sun kuvaamat asiat sopii tosi hyvin epäluuloiseen tai eristäytyvään persoonallisuushäiriöön.

Persoonallisuushäiriöt on TODELLA yleisiä, 13 %:lla väestöstä on joku häiriö. Joidenkin tutkimusten mukaan luku on vielä suurempi. Jos yleistetään kaikkiin mielenterveyden häiriöihin niin luku on 25 %. Miksi on äärettömän tärkeää, että oikeasti erotetaan et kenellä on narsistinen persoonallisuushäiriö ("narsisti") tai joku muu mielenterveyden häiriö niin osaa voidaan hoitaa terapialla tai lääkkeillä. Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voida hoitaa.

Joo ja en edelleenkään ooo ammattilainen sekä oon sitä mieltä, et narsistista on tullut (ikävä kyllä) synonyymi hankalalle ihmisille, koska useat käyttää sitä (tälläkin palstalla) tosi löyhästi ilman perusteita.

Luulen, että narsisti on synonyymi empatiakyvyttömälle, äärimmäisen itsekeskeisiä luonteenpiirteitä omaavalle henkilölle. Hankala voi olla monella tapaa ja se ei kenestäkään narsistia.  

Terapiahoidot pohjautuvat aina keskustelulle ja ennen kaikkea vuorovaikutukselle, jossa potilas itsereflektion avulla oppii tunnistamaan ongelmien syitä, ratkaisukeinoja, käsittelytapoja. Jos henkilö ei koe minkäänlaista tarvetta muuttua eikä hänellä ole omasta mielestään ongelmia, terapia ei auta. Terapia tai lääkkeet eivät muutoinkaan aina auta persoonallisuushäiriön omaavaa, vaikka hän olisi itse motivoinut. Niitä on vaikea hoitaa. Narsistin kirjolla on eriasteisia tyyppejä. Ns. ohutnahkainen narsisti voi hakeutua terapiaan ja hyötyä siitä. Jos esimerkin tapaus saa diagnoosiksi epäluuloinen persoonallisuus, diagnoosi pitää usein sisällään korostuneen itsekeskeisyyden ja samalla usein täyttää narsistisen kriteerit. Toisaalta narsisti on usein epäluuloinen, kuten joku mainitsi esim. korostuneen mustasukkainen. 

Tässä ketjussa ei liene olennaista löytää oikeanlaista diagnoosia vaan jakaa kokemuksia maallikkopohjalla. Se että on kokenut esim. henkistä väkivaltaa mu**kun taholta, ei eroa kokemuksena mitenkään diagnosoidun narsistin henkisestä väkivallasta. Tässä ketjussa on hyvin tullut ilmi, että asianosaiset eivät ole kiinnostuneet terapiasta, lääkkeistä tai ongelmien ratkaisemisesta edes kotikonstein. 

Pahoittelen jo etukäteen pilkun viilaamistani, mutta jos nämä ohutnahkaiset narsismin spectrillä olevat vedetään keskusteluun mukaan niin sillä mittapuullahan me kaikki olemme narsisteja. Ohutnahkaiset janan toisessa ääripäässä, paksunahkaiset(joista täällä usein puhumme)siellä toisessa ääripäässä ja terveellä narsismilla varustetut siinä näiden välissä.

Tämä vähän sekoittaa tavallisen ihmisen käsitystä narsismista. Ihan maallikko kielellä narsistilla viitataan aina paksunahkaiseen, siihen, kuten sanoitkin, jota on lähes mahdoton hoitaa koska hän on kaikkivoipainen omassa täydellisyydessään eikä koe olevansa sairas.

Mielestäni ikävää että tätä toista ääripäätä, ohutnahkaista kutsutaan laisinkaan narsistiksi, koska tämä on todellisen narsistin täydellinen vastakohta. Aivot ovat varhaislapsuudessa kehittäneet samalla tavalla toki eräänlaisia puolustusmekanismeja ohutnahkaisellakin, mutta täysin eritavalla.

Yksinkertaistettuna, molemmat rikki, itsetunnoltaan erityisesti, paksunahkainen kohdistaa varhislapsuuden pettymykset kaikkiin muihin ja kostaa. Kun taas ohutnahkainen kääntää kaiken pettymyksen itseensä, EI MUIHIN, ja tuntee empatiaa. Tässä on mielestäni suuri ero. Ihmisyydessä on tärkeää miten kohtelee muita ihmisiä. On väärin puhua näistä kahdesta samalla termillä.

Onko näin? Koska ohutnahkaisen käytös voi olla hyvin, hyvin passiivis-aggressiivista ja käytännössä kaikki samat keinot (sumutus, projisointi, syyllistäminen jne.) käytössä samalla kuin sätti itseään (ja inhosi itseään.)

Itse olen melko vakuuttunut siitä, että todistin ohutnahkaisen narsistin muutosprosessia paksunahkaiseksi sitä mukaan, kun menestystä alkoi tulla. Molemmissa ääripäissä minä olin pohjimmiltaan syyllinen, ja lopullinen kosto aiemmista pettymyksistä kohdistettiin grandioosimaisesti lopulta minulle.

Kun mies pihtaa seksiä viikkoja selittäen pihtaamista sillä, että olen joskus aikojen alussa häntä loukannut niin onko se narsismia? Mitään empatiakykyä ei ole, on negatiivinen ja joudun varomaan jokaista sanaa tai kasvojeni ilmettä.