Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten luin jonkun tutkimuksen jossa oli että narsistinen käytös lisääntyy yhtä kovaa vauhtia kuin esim 2 luokan diabetes. Ei siis verrattu sinällään tautiin tai siihen sairastumiseen vaan siihen kuinka yleistä sen esiintyminen nykyisin on. Lisäksi kerrottiin että narsismi on jollain tapaa sidoksissa myös yhteisöjen kulttuuriin. Jos ajatellaan vaikkapa pari sataa vuotta taaksepäin niin narsistinen ihminen saattoi joutua helpommin yhteisönsä kovaan kohteluun jopa joukolla piestyksi. Hän joutui eroon yhteisöstä koska ei sopeutunut yhteisiin normeihin. Nykyisin useinkin narsistin piirteitä omaava ihminen etenee urallaan ja häntä kunnioitetaan ja ihaillaan. Tämä on mielestäni totta jos pysähtyy ajattelemaan tämän päivän itsekeskeistä minä, minä, minä ensin ajattelua ja sitä kuinka loukkaannutaan lähes kaikesta.
Nykyisin lapset opetetaan kotona itsekkyyteen, kouluissa ja muuallakin näkee kun jonoissa esimerkiksi mennään minä ensin-asenteella. Minä ensin-lapset kasvaa aikuisiksi, niin mitä siitä seuraa, ei mitään hyvää.
Vanhemmat neuvoo lapsiaan muka pitämään puolensa sillä tavalla että ollaan käsi ojossa ensin ja jonossa ensin ym. Minä minä minä ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistin tunnistaa äärettömästä itsekkyydestä ja siitä, ettei empatiakykyä ole vähäänkään. Mieliala vaihtelee ilman syytä ja saa kiukkukohtauksia. Tunne-elämä latistunutta ja romantiikasta ei tietoakaan. Väheksyy muita, jolla kohottaa omaa arvoaan. Ihmissuhteissa pahoja ongelmia. Usein masentunut ja ahdistunut. Mikään ei ole vastavuoroista, on vain ottaja eikä ikinä antaja missään asiassa. Raha-asioissa saita. Pihtaa seksiä ja seksistä puuttuu hellyys. Snobimainen ajattelutapa. Äärimmäisen herkkä loukkaantumaan ja peitetysti huono itsetunto. Ei luota keneenkään eikä päästä ketään henkisesti lähelle, ettei ontto sisus paljastuisi. Ilmeettömät kasvot paitsi liehittelyvaiheessa jolloin esittää kivaa henkilöä.
Tämä oli kyllä täydellinen kuvaus tuntemastani narsistista!
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas yksi narsku / psykopaatti vauhdissa.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/cb77683a-0414-4685-abd2-c8aa57fa4be2
Hyi h.. mikä ihmisp*ska!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette tekemisissä hankalan ihmisen kanssa? Se askarruttaa minua.
Tätä samaa olen aikoinaan kysynyt. Ehkä kyseessä on läheisriippuvuus? Joka tapauksessa kannattaisi suunnata energia siihen, miksi itse toimii kuten toimii, ja miten irrottautua suhteesta, jossa ei ole hyvä olla.
Lisäksi nuo kotikutoiset narsismidiagnoosit ovat 90-lukua.
90-lukua ? ei tainnut tuolloin olla edes tunnistettu tätä ihmisrotua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten luin jonkun tutkimuksen jossa oli että narsistinen käytös lisääntyy yhtä kovaa vauhtia kuin esim 2 luokan diabetes. Ei siis verrattu sinällään tautiin tai siihen sairastumiseen vaan siihen kuinka yleistä sen esiintyminen nykyisin on. Lisäksi kerrottiin että narsismi on jollain tapaa sidoksissa myös yhteisöjen kulttuuriin. Jos ajatellaan vaikkapa pari sataa vuotta taaksepäin niin narsistinen ihminen saattoi joutua helpommin yhteisönsä kovaan kohteluun jopa joukolla piestyksi. Hän joutui eroon yhteisöstä koska ei sopeutunut yhteisiin normeihin. Nykyisin useinkin narsistin piirteitä omaava ihminen etenee urallaan ja häntä kunnioitetaan ja ihaillaan. Tämä on mielestäni totta jos pysähtyy ajattelemaan tämän päivän itsekeskeistä minä, minä, minä ensin ajattelua ja sitä kuinka loukkaannutaan lähes kaikesta.
SAatan viitata väärin, mutta sopulilauman kaikki jäsenet ovat narsisteja pahassa ruokatilanteessa.
Tavallinen väärinkäsitys. Narsismi ei ole sama asia kuin itsekkyys tai itsensä ensimmäiseksi pistäminen, vaan narsismi on sitä että koko ajan suojellaan egoa ja omaa onnistumista, ettei kukaan vaan näkisi että hän on tehnyt jotain huonosti tai on sisältä ns ihan p s ka, kuten hän itse pelkää, ja siksi on tärkeää tuhota muut, ja osoittaa muille miten huonoja ne ovat, ja katsokaa nyt kuinka nekin ovat ihan luusereita kun taas minä tein näin hienosti ja näin paljon ja sinäkin olet minulle kiitollisuuden velassa tästä ja tuosta ja sinut pelastin ja sinä et olisi mihinkään pystynyt ilman minua etkä tule pystymään jne.
Kanattaa esimerkkinä tästä lukea ketju, missä pettäjä kyselee miten voisi tukea pettämäänsä puolisoa.
Kyllä. Narsisti sytyttää tulipalon vain ilmestyäkseen paikalle pelastajana kerätäkseen kaiken kiitollisuuden ja kunnian itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin narsisti on tyytyväinen?
Vain silloin kun saa aiheutettua toiselle huonon olon ja silloin kun saa huomioita.
Ysäriläinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette tekemisissä hankalan ihmisen kanssa? Se askarruttaa minua.
Tätä samaa olen aikoinaan kysynyt. Ehkä kyseessä on läheisriippuvuus? Joka tapauksessa kannattaisi suunnata energia siihen, miksi itse toimii kuten toimii, ja miten irrottautua suhteesta, jossa ei ole hyvä olla.
Lisäksi nuo kotikutoiset narsismidiagnoosit ovat 90-lukua.
90-lukua ? ei tainnut tuolloin olla edes tunnistettu tätä ihmisrotua.
Vielä 2000-luvun alussa lausuttiin "ei paha oo kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista".
Ettei ne tahallaan. Kriisipuhelimessakin, kiusaajaa tuntematta, vanhempi naisääni vakuuttaa kiivaasti: ei se mitään tarkoittanut. Että miehet vaan on tollasia ja tytöille vaan sattuu aina. Ärsytitkö jotenkin?
Todellakin narsismista, joka ei aina tarkoita vain huomiohakuisuutta, on alettu puhua oikeasti vasta ihan parin vuoden sisällä. Tästäkin ketjusta näkee, kuinka tavallista ja yleistä on ollut joutua narsun kynsiin aiemmin, kun tietoa ei vaan ollut.
Jos olisi tiedetty ei oltais oltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen narsistin saisi ampua on ne niin paskoja!
Muistakaa ja ymmärtäkää, että narsisteja ja narsistisia persoonallisuuspirteitä on erilaisia. Kaikki ei ole heillä kaikilla, mutta tietyt piirteet on kaikilla kuten itsekkyys ja empatianpuute, muihin ihmisiin kohdistuva viha tai kateus ja heikko itsetunto jota peitellään.
Muistakaa myös, että on olemassa julkinarsisteja ja vielä vaarallisempia piilonarsisteja, joissa siinäkin on erilaisia useampi erilainen.
Julkinarsistien käytös on tietyllä tapaa erilainen kuin piilonarsistin ja silti kumpikin on vaarallisia toisten ihmisten elåmässä. Piilonarsistia ei tunnista heti vaan vaatii aikaa ellei ole jo aikaisemmin lähisuhteessa vastaavaan törmännyt.
Kuunnelkaa You Tube Minä vs narsisti. Siellä on paljon hyvää tietoa asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin miehen kanssa, jolla ainakin narsistisia piirteitä oli hyvin paljon. Se oli uskomatonta, kun hän saattoi loukata minua sanoillaan, mutta lopulta minä olin se joka pyysin anteeksi ja lepyttelin, koska hän sai minut uskomaan, että ymmärsin väärin tai reagoin liian herkästi. Jos yritin puhua tunteistani tai jostain asiasta mikä häiritsi, hän koki minut hankalana ja riidan haastajana. Ei pystynyt mitenkään tarkastelemaan omaa osuuttaan ongelmissa vaan syy olin minä, minun väärät toimintatapani ja tunteeni. Kotona hän oli erittäin tarkka kaikesta ja välillä tuntui kuin olisin tarkkailun alla koko ajan. Hän opasti, korjasi ja kyseenalaisti tekemisiäni. Ylipäätään oli sellainen jatkuva riittämättömyyden ja epävarmuuden tunne läsnä.
Sitten taas toisaalta osasi olla aivan ihana ja huomaavainen. Niin ihana suhde osasi olla, että usein mietin miten näin hyvä tuuri on käynyt. Sen takia suhteen päättyminen oli hirveää, vaikka itse lähdin. Ajattelin, että ne näkemäni huonot puolet johtui siitä, että minä olen jotenkin hankala tai en ole osannut olla oikein. Muistin vain ne ihmisen hyvät puolet ja eron jälkeen kyseenalaistin kaikkea, ehkä olinkin kuvitellut ja suurennellut kaiken päässäni. Toinen kun ei omasta mielestään ollut mitenkään osallinen suhteen päättymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin miehen kanssa, jolla ainakin narsistisia piirteitä oli hyvin paljon. Se oli uskomatonta, kun hän saattoi loukata minua sanoillaan, mutta lopulta minä olin se joka pyysin anteeksi ja lepyttelin, koska hän sai minut uskomaan, että ymmärsin väärin tai reagoin liian herkästi. Jos yritin puhua tunteistani tai jostain asiasta mikä häiritsi, hän koki minut hankalana ja riidan haastajana. Ei pystynyt mitenkään tarkastelemaan omaa osuuttaan ongelmissa vaan syy olin minä, minun väärät toimintatapani ja tunteeni. Kotona hän oli erittäin tarkka kaikesta ja välillä tuntui kuin olisin tarkkailun alla koko ajan. Hän opasti, korjasi ja kyseenalaisti tekemisiäni. Ylipäätään oli sellainen jatkuva riittämättömyyden ja epävarmuuden tunne läsnä.
Sitten taas toisaalta osasi olla aivan ihana ja huomaavainen. Niin ihana suhde osasi olla, että usein mietin miten näin hyvä tuuri on käynyt. Sen takia suhteen päättyminen oli hirveää, vaikka itse lähdin. Ajattelin, että ne näkemäni huonot puolet johtui siitä, että minä olen jotenkin hankala tai en ole osannut olla oikein. Muistin vain ne ihmisen hyvät puolet ja eron jälkeen kyseenalaistin kaikkea, ehkä olinkin kuvitellut ja suurennellut kaiken päässäni. Toinen kun ei omasta mielestään ollut mitenkään osallinen suhteen päättymiseen.
Jatkan tähän vielä. Hän laittoi päähäni ajatuksia jotka eivät olleet minun ja väitti minun sanoneen asioita joita en ollut sanonut. Hän mm. väitti, että minä voisin milloin vain loikata suhteestamme toisen miehen kelkkaan. Sanoi tuon humoristiseen sävyyn, mutta vaikutti silti olevan tosissaan. Ihan absurdi ajatus joka ei kuvannut minua yhtään. Väitti minun myös sanoneen, että en pidä hänen kavereistaan. En ikinä ole sanonut niin. Tuosta kuitenkin jää inhottava tunne ja sitä alkaa miettiä, että ehkä sittenkin olen sanonut jotain sellaista. Kun en hänen mielestään huomioinut häntä tarpeeksi, hän ilmaisi että olen sisäänpäin kääntynyt enkä osaa käyttäytyä kuten parisuhteessa. Sitten päädyin yrittämään entistä kovemmin jotta olisin parempi. Vitsin varjolla heitti ikäviä kommentteja ja jos loukkaannuin olin yliherkkä. Hän sai minut myös pariin kertaan räjähtämään ihan totaalisesti ja käyttäytymään muiden silmin varmaan aika sekopäisesti. Sitten hän pyyteli muilta anteeksi minun käytöstäni. Ja minä pyysin anteeksi sekä häneltä että muilta. Hän ei ikinä myöntänyt oman toimintansa vaikuttaneen mihinkään millään lailla vaan minulle jäi se skitsoilijan leima.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törmäsin netissä johonkin "oletko erityisherkkä" testiin. En ole itkupilli, päinvastoin ilmeetön. Sain kuitenkin melkein täydet pisteet ja yllätyin.
Kysymys oli esim: luetko tarkasti toisten ilmeitä. Imetkö toisten mielialat helposti.
No kyllä. Ehkä narsisti testaa mikä käy keneenkin. Minuun vetosi marttyyri-ilme, lapsenomainen hätä jota hän taitavasti esitti. Joskus kun hän luuli etten näe häntä, ilme oli ilkeä, aivan eri mihin olin tottunut. Kun hän huomasi että katson, ilme muuttui salamana koirailmeeksi, tuli raskas huokaus ja toteamus: Voivoi.
Juuri se reppanan esittäminen oli äärimmäistä valhetta, niinkuin kaikki muukin.
Jopa n20% kaikista on erityisherkempiä. Toki kyllä psykopaattikin osaa lukea toisten ilmeitä. Ja kyllä narsisti ottaa muut joka tavalla käyttöönsä, ne ketkä ei osaa pitää puoliaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette tekemisissä hankalan ihmisen kanssa? Se askarruttaa minua.
Tämä on yleinen kesksutelu miten narsissit ovat . Ei tarvi olla hyvä ystävä.
Narsisti vanhempana: Ei kehu ikinä lastaan mistään, mutta arvostelee kyllä "Sinua en kyllä tuolla vartalolla tuota pukisi tai et sinä siinä pärjää, kun et ole tarpeeksi älykäs." Tarttuu keskusteluissa asioihin, joissa voi kehuskella omalla paremmalla suorituksellaan. Kehuu omia ruokitaan/leivonnaisia/suprituksiaan, vaikka muut eivät ole niitä maininneet. Ei kysele lapsilta koskaan miten päivä on mennyt tai mistä pidät koulussa tai muuta vastaavaa. Ei mieti miten omat ratkaisut, kuten muuttaminen vaikuttavat lapsen hyvinvointiin tai miten tarjota tasapainoinen lapsuus harrastusten ja perheen ulkopuolisten ihmissuhteiden kautta. Ulkopuolisille esittää lapsista pitävää ihmistä ja kehuskelee lasten saavutuksia, vaikka itse ei todellakaan niistä ansioita ole ansainnut. Ei lohduta kaatunutta taaperoikäistä lapsenlasta, huutaa vai "Ei sattunut"
Vierailija kirjoitti:
Narsisti vanhempana: Ei kehu ikinä lastaan mistään, mutta arvostelee kyllä "Sinua en kyllä tuolla vartalolla tuota pukisi tai et sinä siinä pärjää, kun et ole tarpeeksi älykäs." Tarttuu keskusteluissa asioihin, joissa voi kehuskella omalla paremmalla suorituksellaan. Kehuu omia ruokitaan/leivonnaisia/suprituksiaan, vaikka muut eivät ole niitä maininneet. Ei kysele lapsilta koskaan miten päivä on mennyt tai mistä pidät koulussa tai muuta vastaavaa. Ei mieti miten omat ratkaisut, kuten muuttaminen vaikuttavat lapsen hyvinvointiin tai miten tarjota tasapainoinen lapsuus harrastusten ja perheen ulkopuolisten ihmissuhteiden kautta. Ulkopuolisille esittää lapsista pitävää ihmistä ja kehuskelee lasten saavutuksia, vaikka itse ei todellakaan niistä ansioita ole ansainnut. Ei lohduta kaatunutta taaperoikäistä lapsenlasta, huutaa vai "Ei sattunut"
Juuri näin. Sen lisäksi vertaa omia lapsia muiden lapsiin ja antaa ymmärtää, että oma lapsi on huonompi tai tekemänsä ratkaisut ovat huonompia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin miehen kanssa, jolla ainakin narsistisia piirteitä oli hyvin paljon. Se oli uskomatonta, kun hän saattoi loukata minua sanoillaan, mutta lopulta minä olin se joka pyysin anteeksi ja lepyttelin, koska hän sai minut uskomaan, että ymmärsin väärin tai reagoin liian herkästi. Jos yritin puhua tunteistani tai jostain asiasta mikä häiritsi, hän koki minut hankalana ja riidan haastajana. Ei pystynyt mitenkään tarkastelemaan omaa osuuttaan ongelmissa vaan syy olin minä, minun väärät toimintatapani ja tunteeni. Kotona hän oli erittäin tarkka kaikesta ja välillä tuntui kuin olisin tarkkailun alla koko ajan. Hän opasti, korjasi ja kyseenalaisti tekemisiäni. Ylipäätään oli sellainen jatkuva riittämättömyyden ja epävarmuuden tunne läsnä.
Sitten taas toisaalta osasi olla aivan ihana ja huomaavainen. Niin ihana suhde osasi olla, että usein mietin miten näin hyvä tuuri on käynyt. Sen takia suhteen päättyminen oli hirveää, vaikka itse lähdin. Ajattelin, että ne näkemäni huonot puolet johtui siitä, että minä olen jotenkin hankala tai en ole osannut olla oikein. Muistin vain ne ihmisen hyvät puolet ja eron jälkeen kyseenalaistin kaikkea, ehkä olinkin kuvitellut ja suurennellut kaiken päässäni. Toinen kun ei omasta mielestään ollut mitenkään osallinen suhteen päättymiseen.
Jatkan tähän vielä. Hän laittoi päähäni ajatuksia jotka eivät olleet minun ja väitti minun sanoneen asioita joita en ollut sanonut. Hän mm. väitti, että minä voisin milloin vain loikata suhteestamme toisen miehen kelkkaan. Sanoi tuon humoristiseen sävyyn, mutta vaikutti silti olevan tosissaan. Ihan absurdi ajatus joka ei kuvannut minua yhtään. Väitti minun myös sanoneen, että en pidä hänen kavereistaan. En ikinä ole sanonut niin. Tuosta kuitenkin jää inhottava tunne ja sitä alkaa miettiä, että ehkä sittenkin olen sanonut jotain sellaista. Kun en hänen mielestään huomioinut häntä tarpeeksi, hän ilmaisi että olen sisäänpäin kääntynyt enkä osaa käyttäytyä kuten parisuhteessa. Sitten päädyin yrittämään entistä kovemmin jotta olisin parempi. Vitsin varjolla heitti ikäviä kommentteja ja jos loukkaannuin olin yliherkkä. Hän sai minut myös pariin kertaan räjähtämään ihan totaalisesti ja käyttäytymään muiden silmin varmaan aika sekopäisesti. Sitten hän pyyteli muilta anteeksi minun käytöstäni. Ja minä pyysin anteeksi sekä häneltä että muilta. Hän ei ikinä myöntänyt oman toimintansa vaikuttaneen mihinkään millään lailla vaan minulle jäi se skitsoilijan leima.
Mun tapaukseni taas ilmoitti heti aluksi, että ei ole sitten mustasukkainen minusta. Otin asian todesta. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että hän oli huonolla tuulella ja haastoi riitaa etenkin jos olin pikkujouluissa, tapasin ex-seurustelukumppania (pysyttiin kavereina), oli tyttöjen iltoja jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistin tunnistaa äärettömästä itsekkyydestä ja siitä, ettei empatiakykyä ole vähäänkään. Mieliala vaihtelee ilman syytä ja saa kiukkukohtauksia. Tunne-elämä latistunutta ja romantiikasta ei tietoakaan. Väheksyy muita, jolla kohottaa omaa arvoaan. Ihmissuhteissa pahoja ongelmia. Usein masentunut ja ahdistunut. Mikään ei ole vastavuoroista, on vain ottaja eikä ikinä antaja missään asiassa. Raha-asioissa saita. Pihtaa seksiä ja seksistä puuttuu hellyys. Snobimainen ajattelutapa. Äärimmäisen herkkä loukkaantumaan ja peitetysti huono itsetunto. Ei luota keneenkään eikä päästä ketään henkisesti lähelle, ettei ontto sisus paljastuisi. Ilmeettömät kasvot paitsi liehittelyvaiheessa jolloin esittää kivaa henkilöä.
Kuvasit juuri mun ex-miehen.
Sama juttu, kuvasit ex miehen osuvasti paitsi yksi kohta ei osunut, ei pihdannut seksiä, vaan veti toiseen ääripäähän, sänkykamarin puolella oli todella todella paljokas ja vaativainen, viis siitä olinko väsynyt/kipeä/.... Ja ilmeitä oli useita, jähmeitä: vieraitten aikana kohteliaan innostuneen kuvan antava hymynkare jähmettyneenä. Vieraitten lähdettyä vakioilme oli ruikuttava suupielet alaspäin. Ja iso tahaton virnistys, kun luuli vedättäneensä valheillaan oikein kunnolla.
Ex oli pelkkä kulissi, ei ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten luin jonkun tutkimuksen jossa oli että narsistinen käytös lisääntyy yhtä kovaa vauhtia kuin esim 2 luokan diabetes. Ei siis verrattu sinällään tautiin tai siihen sairastumiseen vaan siihen kuinka yleistä sen esiintyminen nykyisin on. Lisäksi kerrottiin että narsismi on jollain tapaa sidoksissa myös yhteisöjen kulttuuriin. Jos ajatellaan vaikkapa pari sataa vuotta taaksepäin niin narsistinen ihminen saattoi joutua helpommin yhteisönsä kovaan kohteluun jopa joukolla piestyksi. Hän joutui eroon yhteisöstä koska ei sopeutunut yhteisiin normeihin. Nykyisin useinkin narsistin piirteitä omaava ihminen etenee urallaan ja häntä kunnioitetaan ja ihaillaan. Tämä on mielestäni totta jos pysähtyy ajattelemaan tämän päivän itsekeskeistä minä, minä, minä ensin ajattelua ja sitä kuinka loukkaannutaan lähes kaikesta.
Entisvanhaan yhteisöissä maalla ja pikkukaupungeissa narsistit tiedettiin. Ja pari sataa vuotta sitten käytösnormit, ja sosiaaliset paineet käyttäytyä, oli ihan toista. Täytyi koittaa elää ihmisiksi. Nykyään iso osa ihmisistä elää koheltaa kuin sika vatukossa.
Ajattelu on jäykkää, kaikenlainen joustavuus puuttuu. Hänellä on oma käsikirjansa, jonka mukaan elää ja kaikkien muiden pitää elää myös.