Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin oli sairaan ruma ja epäviihtyisä koti, narsisti-isän dominoimana. Taulutkin (rumat) oli hänen valitsemansa.
Sama juttu. Miehen valitsemat taulut seinillä. Ei oltu köyhiä ja kipeitä, kun hänen taulujaan piti kehystää, mutta annapa olla jos lapsille tarvittiin kengät tai kouluun jotain. Eron hyviä puolia ehdottomasti, ettei tarvitse katsella jonkun tusinamaalarin muotokuvia.
No, meillä ne oli mieleltään sairaan tusinamaalarin maalaamia kuvia. Lisäksi isä rakenteli itse epäesteettisiä huonekaluja. Äidiltä meni selkä paskaksi, kun sänky oli lisäksi niin epäergonominen. Keittiössä oli huojuva sivupöytä yli kymmenen vuotta.
Meillä oli sitä, että hänellä piti olla työhuone kirjahyllyineen, työpöytineen, arkistokaappeineen kaikkineen. Uusia totta kai ja kunnon materiaaleista. Mulle sitten työpöytä yhden huoneen nurkkaan, €20 kirpparilta. Maalia vaan pintaan, kyllä välttää. Hänellä työhuoneessa pari tietokoneen näyttöä, tv-ruutuja. Mulla se yksi käytettynä ostettu läppäri. Ja hän kävi kodin ulkopuolella töissä.
Mun tavaroilla ei ollut omaa paikkaa, mulla omaa yksityistä huonetta, kuten hänellä. Ei rahaa kalustaa ja sisustaa.
Pari kertaa käytiin huonekalukaupassa ja sillä mielellä, että mennään ostamaan esim. kirjahyllyä. Mikään ehdottamani ei käynyt. Nyt olen ymmärtänyt, että hän varmaan oli jo valmiiksi sillä mielellä, että mitään ei osteta. Mentiinkö sitä varten, että siinä samalla sai mua mukavasti kiusatuksi? En tiedä, mutta masentavaa oli.
Minusta tuntuu, että 70-80 -luvuilla ei yleensä ollut pk-seudulla perheillä pahemmin ylimääräisiä huoneita, mutta isällä oli oma työhuone jo siinä vaiheessa, kun olivat jotain vähän reilut kaksivitosia äidin kanssa.
Lapset olisivat tarvinneet tuon huoneen, että olisi ollut jokaisella oma huone. Ei käynyt. Olkoon lapset ahtaasti kunhan itsellä on työhuone. Teki vielä,matkatöitä, paljon poissa sekä kotoa että työpaikaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin oli sairaan ruma ja epäviihtyisä koti, narsisti-isän dominoimana. Taulutkin (rumat) oli hänen valitsemansa.
Sama juttu. Miehen valitsemat taulut seinillä. Ei oltu köyhiä ja kipeitä, kun hänen taulujaan piti kehystää, mutta annapa olla jos lapsille tarvittiin kengät tai kouluun jotain. Eron hyviä puolia ehdottomasti, ettei tarvitse katsella jonkun tusinamaalarin muotokuvia.
No, meillä ne oli mieleltään sairaan tusinamaalarin maalaamia kuvia. Lisäksi isä rakenteli itse epäesteettisiä huonekaluja. Äidiltä meni selkä paskaksi, kun sänky oli lisäksi niin epäergonominen. Keittiössä oli huojuva sivupöytä yli kymmenen vuotta.
Meillä oli sitä, että hänellä piti olla työhuone kirjahyllyineen, työpöytineen, arkistokaappeineen kaikkineen. Uusia totta kai ja kunnon materiaaleista. Mulle sitten työpöytä yhden huoneen nurkkaan, €20 kirpparilta. Maalia vaan pintaan, kyllä välttää. Hänellä työhuoneessa pari tietokoneen näyttöä, tv-ruutuja. Mulla se yksi käytettynä ostettu läppäri. Ja hän kävi kodin ulkopuolella töissä.
Mun tavaroilla ei ollut omaa paikkaa, mulla omaa yksityistä huonetta, kuten hänellä. Ei rahaa kalustaa ja sisustaa.
Pari kertaa käytiin huonekalukaupassa ja sillä mielellä, että mennään ostamaan esim. kirjahyllyä. Mikään ehdottamani ei käynyt. Nyt olen ymmärtänyt, että hän varmaan oli jo valmiiksi sillä mielellä, että mitään ei osteta. Mentiinkö sitä varten, että siinä samalla sai mua mukavasti kiusatuksi? En tiedä, mutta masentavaa oli.
Minusta tuntuu, että 70-80 -luvuilla ei yleensä ollut pk-seudulla perheillä pahemmin ylimääräisiä huoneita, mutta isällä oli oma työhuone jo siinä vaiheessa, kun olivat jotain vähän reilut kaksivitosia äidin kanssa.
Vain yhdellä muulla mun kaverilla oli isällä työhuone ja he asuivatkin omakotitalossa. Me asuimme kerrostaloissa ja rivareissa ja niissä oli muilla vain lasten huoneita ja makuuhuone vanhemmille, kenelläkään muulla vanhemmalla ei ollut omaa huonetta noissa taloyhtiöissä paitsi narsisti-isälläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin oli sairaan ruma ja epäviihtyisä koti, narsisti-isän dominoimana. Taulutkin (rumat) oli hänen valitsemansa.
Sama juttu. Miehen valitsemat taulut seinillä. Ei oltu köyhiä ja kipeitä, kun hänen taulujaan piti kehystää, mutta annapa olla jos lapsille tarvittiin kengät tai kouluun jotain. Eron hyviä puolia ehdottomasti, ettei tarvitse katsella jonkun tusinamaalarin muotokuvia.
No, meillä ne oli mieleltään sairaan tusinamaalarin maalaamia kuvia. Lisäksi isä rakenteli itse epäesteettisiä huonekaluja. Äidiltä meni selkä paskaksi, kun sänky oli lisäksi niin epäergonominen. Keittiössä oli huojuva sivupöytä yli kymmenen vuotta.
Meillä oli sitä, että hänellä piti olla työhuone kirjahyllyineen, työpöytineen, arkistokaappeineen kaikkineen. Uusia totta kai ja kunnon materiaaleista. Mulle sitten työpöytä yhden huoneen nurkkaan, €20 kirpparilta. Maalia vaan pintaan, kyllä välttää. Hänellä työhuoneessa pari tietokoneen näyttöä, tv-ruutuja. Mulla se yksi käytettynä ostettu läppäri. Ja hän kävi kodin ulkopuolella töissä.
Mun tavaroilla ei ollut omaa paikkaa, mulla omaa yksityistä huonetta, kuten hänellä. Ei rahaa kalustaa ja sisustaa.
Pari kertaa käytiin huonekalukaupassa ja sillä mielellä, että mennään ostamaan esim. kirjahyllyä. Mikään ehdottamani ei käynyt. Nyt olen ymmärtänyt, että hän varmaan oli jo valmiiksi sillä mielellä, että mitään ei osteta. Mentiinkö sitä varten, että siinä samalla sai mua mukavasti kiusatuksi? En tiedä, mutta masentavaa oli.
Minusta tuntuu, että 70-80 -luvuilla ei yleensä ollut pk-seudulla perheillä pahemmin ylimääräisiä huoneita, mutta isällä oli oma työhuone jo siinä vaiheessa, kun olivat jotain vähän reilut kaksivitosia äidin kanssa.
Vain yhdellä muulla mun kaverilla oli isällä työhuone ja he asuivatkin omakotitalossa. Me asuimme kerrostaloissa ja rivareissa ja niissä oli muilla vain lasten huoneita ja makuuhuone vanhemmille, kenelläkään muulla vanhemmalla ei ollut omaa huonetta noissa taloyhtiöissä paitsi narsisti-isälläni.
Yrittikö sun isä näyttää siltä, että eleli jonkinlaisen patruunan tai kartanonherran elämää? Mun tietämäni oli vähän sellainen. Vähän kun pintaa raaputteli, niin näkyi kyllä, että kaikki oli todellakin vain pintaa. Tärkeintä oli miltä näytti. Ja kova naistenmies, tottahan toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin oli sairaan ruma ja epäviihtyisä koti, narsisti-isän dominoimana. Taulutkin (rumat) oli hänen valitsemansa.
Sama juttu. Miehen valitsemat taulut seinillä. Ei oltu köyhiä ja kipeitä, kun hänen taulujaan piti kehystää, mutta annapa olla jos lapsille tarvittiin kengät tai kouluun jotain. Eron hyviä puolia ehdottomasti, ettei tarvitse katsella jonkun tusinamaalarin muotokuvia.
No, meillä ne oli mieleltään sairaan tusinamaalarin maalaamia kuvia. Lisäksi isä rakenteli itse epäesteettisiä huonekaluja. Äidiltä meni selkä paskaksi, kun sänky oli lisäksi niin epäergonominen. Keittiössä oli huojuva sivupöytä yli kymmenen vuotta.
Meillä oli sitä, että hänellä piti olla työhuone kirjahyllyineen, työpöytineen, arkistokaappeineen kaikkineen. Uusia totta kai ja kunnon materiaaleista. Mulle sitten työpöytä yhden huoneen nurkkaan, €20 kirpparilta. Maalia vaan pintaan, kyllä välttää. Hänellä työhuoneessa pari tietokoneen näyttöä, tv-ruutuja. Mulla se yksi käytettynä ostettu läppäri. Ja hän kävi kodin ulkopuolella töissä.
Mun tavaroilla ei ollut omaa paikkaa, mulla omaa yksityistä huonetta, kuten hänellä. Ei rahaa kalustaa ja sisustaa.
Pari kertaa käytiin huonekalukaupassa ja sillä mielellä, että mennään ostamaan esim. kirjahyllyä. Mikään ehdottamani ei käynyt. Nyt olen ymmärtänyt, että hän varmaan oli jo valmiiksi sillä mielellä, että mitään ei osteta. Mentiinkö sitä varten, että siinä samalla sai mua mukavasti kiusatuksi? En tiedä, mutta masentavaa oli.
Minusta tuntuu, että 70-80 -luvuilla ei yleensä ollut pk-seudulla perheillä pahemmin ylimääräisiä huoneita, mutta isällä oli oma työhuone jo siinä vaiheessa, kun olivat jotain vähän reilut kaksivitosia äidin kanssa.
Vain yhdellä muulla mun kaverilla oli isällä työhuone ja he asuivatkin omakotitalossa. Me asuimme kerrostaloissa ja rivareissa ja niissä oli muilla vain lasten huoneita ja makuuhuone vanhemmille, kenelläkään muulla vanhemmalla ei ollut omaa huonetta noissa taloyhtiöissä paitsi narsisti-isälläni.
Yrittikö sun isä näyttää siltä, että eleli jonkinlaisen patruunan tai kartanonherran elämää? Mun tietämäni oli vähän sellainen. Vähän kun pintaa raaputteli, niin näkyi kyllä, että kaikki oli todellakin vain pintaa. Tärkeintä oli miltä näytti. Ja kova naistenmies, tottahan toki.
Ei. Se oli vaan niin itsekäs, että se vaati itselleen oman huoneen.
Joo toi on tuttua, hän tiesi aina minua paremmin mitä ajattelen, mitä haluan ja mitä tunnen😅 Kun kerroin että olen kiinnostunut vaikka jostain liikuntalajista, hän alkoi vängätä miten pitäisi olla kiinnostunut jostain toisesta lajista. Hän myös kertoi minulle millaisen uran ja elämän haluan ja hoki miten huonosti asiat ovat työpaikassani ja kuinka onneton olen siellä (viihdyin erinomaisesti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin monet puhuvat, että se tai se on narsisti. Ja sanotaan, joo se menee narsisimin piikkiin. Narsisti on jotenkin puolustava sana, jolla hyväksytään narsistin tapa toimia ja käsitellä ihmisiä.
Eikö tämä ole sairaus ja tähän ikävään sairauteen tulee löytää lääkkeet tai sitten hoito tällaisille. Narsismia on niin paljon, ja kärsiviä ihmisiä vielä enemmän. Tämä sairaus on saatava loppumaan.
Narsisteille lääkkeet jarankat hoitokuurit.
Vierailija kirjoitti:
Joo toi on tuttua, hän tiesi aina minua paremmin mitä ajattelen, mitä haluan ja mitä tunnen😅 Kun kerroin että olen kiinnostunut vaikka jostain liikuntalajista, hän alkoi vängätä miten pitäisi olla kiinnostunut jostain toisesta lajista. Hän myös kertoi minulle millaisen uran ja elämän haluan ja hoki miten huonosti asiat ovat työpaikassani ja kuinka onneton olen siellä (viihdyin erinomaisesti).
Ihan kuin meillä. Ja mikään einkoskaan kelvannut, koskaan en ollut kyllin hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin monet puhuvat, että se tai se on narsisti. Ja sanotaan, joo se menee narsisimin piikkiin. Narsisti on jotenkin puolustava sana, jolla hyväksytään narsistin tapa toimia ja käsitellä ihmisiä.
Eikö tämä ole sairaus ja tähän ikävään sairauteen tulee löytää lääkkeet tai sitten hoito tällaisille. Narsismia on niin paljon, ja kärsiviä ihmisiä vielä enemmän. Tämä sairaus on saatava loppumaan.
Narsisteille lääkkeet jarankat hoitokuurit.
Kun se vika on persoonallisuudessa ei siihen lääkitys auta.
Näitä lukiessa on noussut niin paljon muistoja mieleen. Olisi pitänyt jättää se sika, kun ekan kerran ihmettelin, että miksi käyttäytyy noin. No, 15 vuotta meni vähän kuin hukkaan. On tässä oppirahoja maksettu. Ei enää koskaan parisuhdetta, ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa on noussut niin paljon muistoja mieleen. Olisi pitänyt jättää se sika, kun ekan kerran ihmettelin, että miksi käyttäytyy noin. No, 15 vuotta meni vähän kuin hukkaan. On tässä oppirahoja maksettu. Ei enää koskaan parisuhdetta, ei.
Ei enää koskaan parisuhdetta NARSISTIN kanssa. Moni on kuitenkin löytänyt oikeasti onnen vielä jälkikäteen hyvässä suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin monet puhuvat, että se tai se on narsisti. Ja sanotaan, joo se menee narsisimin piikkiin. Narsisti on jotenkin puolustava sana, jolla hyväksytään narsistin tapa toimia ja käsitellä ihmisiä.
Eikö tämä ole sairaus ja tähän ikävään sairauteen tulee löytää lääkkeet tai sitten hoito tällaisille. Narsismia on niin paljon, ja kärsiviä ihmisiä vielä enemmän. Tämä sairaus on saatava loppumaan.
Narsisteille lääkkeet jarankat hoitokuurit.
Kun se vika on persoonallisuudessa ei siihen lääkitys auta.
No jos siihen kuitenkin olisi lääkitystä, kun niin monia "vääristyneitä" mielenlaatuja korjataan lääkkeillä. Toinen asia ottaako "itsehalittseva" niitä lääkkeitä. Paranoidiin johtaa, siis ei negatiivisessa mielessä, narsistin uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo toi on tuttua, hän tiesi aina minua paremmin mitä ajattelen, mitä haluan ja mitä tunnen😅 Kun kerroin että olen kiinnostunut vaikka jostain liikuntalajista, hän alkoi vängätä miten pitäisi olla kiinnostunut jostain toisesta lajista. Hän myös kertoi minulle millaisen uran ja elämän haluan ja hoki miten huonosti asiat ovat työpaikassani ja kuinka onneton olen siellä (viihdyin erinomaisesti).
Harrastusten, töiden moittiminen on ihan oma lukunsa. Harrastin suht tavallisia lajeja. Mutta hän ei tykännyt että teen yhtään mitään, koska itse oli laiska.
..meille tuli narsu toimitusjohtaja, jonka ulosanti on todella onnetonta. Töksähtelevää ja jäykänoloista. Kiusallisiin kysymyksiin ei vastaa suoraan, vaan kaikki moderoidaan Teamskokousten aikana ja vaaditaan, että kysymykset pitää esittää omalla nimellään. Suullisia kysymyksiä ei voi tehdä, kun nämä estetty. Valta-osaan kysymyksiin ei vastata ja ilmoitetaan, että nämä käydään läpi ja annetaan vastaukset. No, eipä ole vastauksia kuulunut toimarilta tai hännystelijäkaartilta, saati viety firman intraan nähtäväksi. Talosta lähtenyt "organisaatiomuutoksen" myötä paljon hyviä ja osaavia työntekijöitä ja ne mitkä tämä tyyppi haluaa savustaa ulos, ovat joutuneet YT-neuvotteluihin. Eli osoitettu tehtäviä, mitkä ovat huomattavasti heidän tason alapuolella olevia tehtäviä tai tehtäviä, jotka ovat täysin epärealistisia em. henkilön kohdalla. Kyse siis Valtion asiakkuuksista vastaava ICT-toimija, jonka kustannukset aiheuttaneet melkoisia ongelmia asiakkaille jatkuvasti nousseiden kustannuksien vuoksi. Mielenkiintoista on, että valta-osa talon henkilöstöstä inhoaa tätä tyyppiä ja hänen johtoryhmään valitsemansa sisäpiirikin alkanut osoittaa jonkinlaista vastenmielisyyttä tätä tyyppiä kohtaan. Onneksi toimarin pesti on vain 5v. pituinen ja todennäköisesti ehkä älyää häipyä ennen tuota määrä-aikaa, ennen erottamista, kun nyt jo selvinnyt, että YT-menettelyssä rikkonut nykyistä lainsäädäntöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo toi on tuttua, hän tiesi aina minua paremmin mitä ajattelen, mitä haluan ja mitä tunnen😅 Kun kerroin että olen kiinnostunut vaikka jostain liikuntalajista, hän alkoi vängätä miten pitäisi olla kiinnostunut jostain toisesta lajista. Hän myös kertoi minulle millaisen uran ja elämän haluan ja hoki miten huonosti asiat ovat työpaikassani ja kuinka onneton olen siellä (viihdyin erinomaisesti).
Harrastusten, töiden moittiminen on ihan oma lukunsa. Harrastin suht tavallisia lajeja. Mutta hän ei tykännyt että teen yhtään mitään, koska itse oli laiska.
Minä taas olin paljon tekevämpi ja taitavampi. Sitten olin kuukauden ihan syystä saikulla niin sain kuulla, miten vain makaan per** homeessa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä niin että minä valitsin, ostin ja maksoin, vain jotta hän sitten loisi, moitti ja tuunasi.
"Tuunasi" oli tuhoa, maalauksen sotkua, taiteilijana piti itseään. Hajotti, antoi kaverilleen minun ostamiani tavaroita.
Maalasi siis ostamani uuden lipaston "omannäköiseksi" päähänpistosta ja lupaa kysymättä. Tuhosi vaatteitanikin, stailas minulta kysymättä ym.
Ei ole tarkoitus...
Koska kaikkien iltapäivälehtien mukaan olen narsisti...
Olen myös kysynyt sitä jo itseltäni olenko vai en n.20v lähtien.
Itse olen tullut siihen tulokseen että jatkuva kiusaaminen..
Ja/tai liika päihteiden käyttö tekee ihmisestä narsistintapaisen.
Mutta ei narsistia.
Ja jos ei kaikkea puhu, sehän ei voi tarkoittaa pelkoa muusta muutakuin omien kasvojen menetyksestä...?
Eni vei kiitos että vastasit.
Haluaisin esittää, että narsisti on sairas, päästä sairas, samoin kuin sairas on alkoholisti, mutta alkoholisti voi olla maailman ihanin ihminen ja voi tervehtyä. Onko teillä tutkimustuloksia narsistiksi kehittymisestä ja mitä hoitoa siihen tarjotaan, muuta kuin, että uhrit sairastuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo toi on tuttua, hän tiesi aina minua paremmin mitä ajattelen, mitä haluan ja mitä tunnen😅 Kun kerroin että olen kiinnostunut vaikka jostain liikuntalajista, hän alkoi vängätä miten pitäisi olla kiinnostunut jostain toisesta lajista. Hän myös kertoi minulle millaisen uran ja elämän haluan ja hoki miten huonosti asiat ovat työpaikassani ja kuinka onneton olen siellä (viihdyin erinomaisesti).
Ihan kuin meillä. Ja mikään einkoskaan kelvannut, koskaan en ollut kyllin hyvä.
Sinällään erikoista että minä luulen olevani narsisti, vaikka minulle sanotaan etten ole tarpeeksi hyvä.
Enkä kelpaa. Koska "päässäni on vikaa" ja kelpaisin muuten hyvin, mutta päänisisus pitäisi vaihtaa.
Kuulema ulkonäkö on hyvä.
Mutta pääni ei kelpaa :/...
Hinopiiri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo toi on tuttua, hän tiesi aina minua paremmin mitä ajattelen, mitä haluan ja mitä tunnen😅 Kun kerroin että olen kiinnostunut vaikka jostain liikuntalajista, hän alkoi vängätä miten pitäisi olla kiinnostunut jostain toisesta lajista. Hän myös kertoi minulle millaisen uran ja elämän haluan ja hoki miten huonosti asiat ovat työpaikassani ja kuinka onneton olen siellä (viihdyin erinomaisesti).
Ihan kuin meillä. Ja mikään einkoskaan kelvannut, koskaan en ollut kyllin hyvä.
Sinällään erikoista että minä luulen olevani narsisti, vaikka minulle sanotaan etten ole tarpeeksi hyvä.
Enkä kelpaa. Koska "päässäni on vikaa" ja kelpaisin muuten hyvin, mutta päänisisus pitäisi vaihtaa.
Kuulema ulkonäkö on hyvä.
Mutta pääni ei kelpaa :/...
Lähde vetämään tästä ketjusta ja tee itsellesi ihan oma ketju.
Alue: Aihe vapaa
Voi tauti!