Narsistin keskustelutyyli

Vierailija kirjoitti:

Joo, luottamus oli teema, josta puhuttiin lähes joka kerta, kun käytiin minkään tasoinen parisuhdekeskustelu. Hänen piti varmistua siitä, että olin varmasti luotettava. Hyvä, että olin luotettava. Ja myöhemmin: hän ei pystynyt luottamaan minuun. Kuitenkaan mitään konkreettista syytä tälle en koskaan saanut. Vain hänen kokemuksensa ja tunteensa asiasta.

Eromme aikana oli kertonut sukulaisilleen, ettei voinut luottaa minuun, etten ollut luotettava. Kukaan ei ymmärtänyt tätä, kaikki olivat aivan hämillään asiasta. Olin ihan hemmetin kunnollinen perheenäiti.

Toisti myös usein, että voin kyllä luottaa häneen, hän on luotettava. Jossain narsismiaiheisessa lähteessä kerrottiin, että jos joku kertoo olevansa luotettava tai oikeudenmukainen, nin se on iso red flag. Ihminen joka on aidosti luotettava, ei koe tarpeelliseksi mainostaa sitä - luotettavuushan on hänelle itsestäänselvyys. Ja henkilö joka ei luota muihin, ei luota siksi, että luotettavuus ei ole hänelle itselleen itsestäänselvyys.

Minä sain narsistilta myös syytöksiä siitä, että en kykene luottamaan häneen. Jauhoi sitä niin kauan ja voimakkaasti, että aloin itsekin uskomaan, että minulla on luottamusongelmia suhteessa toisiin ihmisiin.

Oikeasti olen perusluottavainen ihminen ja suht luotettava itsekin (en valehtele, petä tai vedätä ihmisiä). Uskon ehkä jopa vähän liikaakin ihmisiin ja heidän hyväntahtoisuuteen. Totuus siis oli, että narsisti ei luottanut itse keneenkään tai mihinkään, mutta se piti saada projisoitua noin päin, etten minä luota. Ja vaikea sitä kai on itse luotaa ihmiseen, jossa ei pinnan alla ole mitään luotettavaa. 

Pyytäisin, voitteko ottaa kantaa?

Kirjoitin tässä yksi päivä, kun jouduin ulos harrastusseurastani. No, juttelin toisen seuralaisen kanssa ja hän oli sitä mieltä, että tuut vaan takaisin ja ignooraat härdellin.

Ensin se kuulosti siltä, että no juu, minähän voisin tulla. Mutta sitten kun mietin sitä asiaa, että kun eihän se riitä tai auta. Draama vedetään tyhjästä ja sitten keksitään mitä ihmeellisempiä juttuja. Että olisiko viisainta kuitenkin kävellä pois. Mulla olisi myös sellainen vaihtoehto, että kohtaan tämän henkilön, mutta kun eihän sekään johda mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, luottamus oli teema, josta puhuttiin lähes joka kerta, kun käytiin minkään tasoinen parisuhdekeskustelu. Hänen piti varmistua siitä, että olin varmasti luotettava. Hyvä, että olin luotettava. Ja myöhemmin: hän ei pystynyt luottamaan minuun. Kuitenkaan mitään konkreettista syytä tälle en koskaan saanut. Vain hänen kokemuksensa ja tunteensa asiasta.

Eromme aikana oli kertonut sukulaisilleen, ettei voinut luottaa minuun, etten ollut luotettava. Kukaan ei ymmärtänyt tätä, kaikki olivat aivan hämillään asiasta. Olin ihan hemmetin kunnollinen perheenäiti.

Toisti myös usein, että voin kyllä luottaa häneen, hän on luotettava. Jossain narsismiaiheisessa lähteessä kerrottiin, että jos joku kertoo olevansa luotettava tai oikeudenmukainen, nin se on iso red flag. Ihminen joka on aidosti luotettava, ei koe tarpeelliseksi mainostaa sitä - luotettavuushan on hänelle itsestäänselvyys. Ja henkilö joka ei luota muihin, ei luota siksi, että luotettavuus ei ole hänelle itselleen itsestäänselvyys.

Minä sain narsistilta myös syytöksiä siitä, että en kykene luottamaan häneen. Jauhoi sitä niin kauan ja voimakkaasti, että aloin itsekin uskomaan, että minulla on luottamusongelmia suhteessa toisiin ihmisiin.

Oikeasti olen perusluottavainen ihminen ja suht luotettava itsekin (en valehtele, petä tai vedätä ihmisiä). Uskon ehkä jopa vähän liikaakin ihmisiin ja heidän hyväntahtoisuuteen. Totuus siis oli, että narsisti ei luottanut itse keneenkään tai mihinkään, mutta se piti saada projisoitua noin päin, etten minä luota. Ja vaikea sitä kai on itse luotaa ihmiseen, jossa ei pinnan alla ole mitään luotettavaa. 

Sinun tapauksessasi voi myös olla ihan vaan se, että tietää, ettei ole luotettava, joten johtopäätöksenä et luota.

Ja se edellinen kitjoittaja, selvää projisointia. Mulle yksi narsisti jauhoi pettämisestä, vaikka olen ylikiltti ja tunnollinen ja umpirehellinen ja luotettava niin hän oli täysin vakuuttunut, että petän häntä. Seuraava narsisti taas sanoi, miten jän ei saa yhteyttä minuun, vaikka itse oli se, jonka kanssa yhteyttä oli mahdoton luoda.

Vierailija kirjoitti:

Pyytäisin, voitteko ottaa kantaa?

Kirjoitin tässä yksi päivä, kun jouduin ulos harrastusseurastani. No, juttelin toisen seuralaisen kanssa ja hän oli sitä mieltä, että tuut vaan takaisin ja ignooraat härdellin.

Ensin se kuulosti siltä, että no juu, minähän voisin tulla. Mutta sitten kun mietin sitä asiaa, että kun eihän se riitä tai auta. Draama vedetään tyhjästä ja sitten keksitään mitä ihmeellisempiä juttuja. Että olisiko viisainta kuitenkin kävellä pois. Mulla olisi myös sellainen vaihtoehto, että kohtaan tämän henkilön, mutta kun eihän sekään johda mihinkään.

Kuinka tärkeä se seura on sinulle?

Missään tapauksessa ei keskustelua sen henkilön kanssa eikä muidenkaan, jottei mitään kantaudu narsistin korviin.

Jos haluat olla mukana, se voi olla sinulle henkisesti raskasta. Jos menet sinne vielä, gray rock narsistia kohtaan eli vastaat lyhyen asiallisesti sinulle kohdistettuun puheeseen, mutta ei yhtään ylimääräistä kontaktia tuon lisäksi.

Seurustelin narsistisia piirteitä omaavan naisen kanssa. Omia lapsiaan kohtaan hän oli välillä todella epäreilu ja impulsiivinen. Jos näin jonkun tekevän jotain väärää ja mainitsin siitä. Niin se oli hänelle punainen vaate. Minun piti itse sanoa asiasta. Mutta jos sanoin itse asiasta lapselle, niin hän flippasi täysin. Oli välillä täysin teinin tasolla käsitellessään omia lapsiaan.

Seksistä hän puhui paljon, mutta itse kokemus oli outoa. Hän ei juuri tehnyt mitään. Syyllisti minua siitä. Mutta en saanut painostaa, mutta aloitetta mun piti tehdä jne. Aina oli joku uusi juttu. Hän ei osannut koskettaa, ei ymmärtänyt asiaa. Mutta häntä piti helliä. Saattoi puhua muista miehistä intiimeillä hetkillä. Isäsuhteessa ollut jotain outoa, selvästi haki miehessä isähahmoa.

Kaverit oli suurin osa miespuolisia. Puhui paljon eksistään ja kuinka ihanaa on pitää yhteyttä. Ihan kuin hän keräilisi ihmisiä. Jotain lumoavaa hänessä oli. Huomasin jossain vaiheessa, että esim videopuheluissa hän keikisteli itselleen. Sairastuttuani vähäksi aikaa, hän ei tarjonnut apuaan, ei pitänyt yhteyttä. Laitin suhteen poikki, niin puhui minut takaisin. Sen jälkeen suhde oli outoa. Jotenkin tuli fiilis, että hän haluaa olla se eron tekevä osapuoli.

En ole kauhean monelle asiasta puhunut. Kuitenkin häntä pidettiin niin viehettävänä. Onneksi sain repäistyä kokonaan irti ja en kuulu hänen kokoelmiinsa. Varmaankin pitää minua narsistina.

Vierailija kirjoitti:

Ja tosiaan tuntuu, että eksä valehteli enemmän kuin puhui totta. Hän valehteli silloinkin, kun sille ei olisi ollut yhtään mitään tarvetta tai syytä. Se oli vain hänelle tapa olla ja elää. 

Pikku hilljaa tajusin että ajattelen niin että hän valehtelee kaiken mitä sanoo. En voinut enää luottaa hänen sanomaansa enää lainkaan. Hän myös valehteli kaikille eri tarinoita, lopulta ei muistanut enää kenelle valehteli tuota, kenelle sitä ja kenelle tätä, oli ihan pussissa ja sitten yritti pyristellä pussista valehtelemalla lisää kaikille. Varsinkin kun kyse oli asioista joissa ei todellakaan ollut mitään syytä valehdella edes pientä valkoista valhetta. 

Kiitos teille kaikille, tästä on tullut uusi turvapaikkani, jonka avaan aamulla ja josta ammennan voimaa. Olen joutunut kohtaamaan useita persoonallisuushäiriöisiä elämässäni ja koska vanhempani on narsistinen ja siihen totuin lapsuudenkodissa, olen antanut kohdella itseäni todella huonosti.

Olen ikävä kyllä täysin lamaantunut vuosien rimpuilun jälkeen, energiatasoni on hiipunut nollille. Olen taistellut jo pitkän pitkän ajan. Kerään voimia hakeutuakseni traumaterapiaan.

Kiitos varsinkin kirja-vinkeistä, niistä jotka keskittyvät positiivisuuteen ja narsismin ymmärtämiseen. Voimia teille kaikille omissa elämäntilanteissanne.

Pahastuu ja loukkaantuu jotenkin jos hänen suunnitelmat ei toteudu. Sietää sen kuitenkin ainakin toistaiseksi. Aikaisempia kumppaneita kritisoi, ei näe itsessään mitään syytä eroihin (olen tätä kysynyt pariin kertaan). Tuntuu että olen hänen terapeuttinsa. Viimeaikoina alkanut kontrolloimaan (soittelee esim. sellaisina ajankohtina kun tietää että minulla vapaa-aikaa muttei tiedä missä olen tai mitä teen). Kummallista on se, ettei usko jotakin päivänselvää asiaa johon täysin selvät perusteet miten pitäisi toimia - tekee täysin oman päänsä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Narsismi -dagnoosillahan ei ole merkitystä varsinaisesti kuin itse narsistille. Joten saivartelu sillä onko joku 1% vai 99% narsisti ja kuka sen määrittelee on yhdentekevää, ainakin minulle eli uhrille. Eihän sitä ole pakko edes kertoa kenellekään, että on persoonallisuushäiriöinen, jos sen diagnoosin saa.

Mutta ne teot ratkaisevat ja myös sanat. Miten kohtelet muita, miten puhut muille. Se määrittelee millaisena muut (ei massana, vaan yksittäiset ihmiset) sinua pitävät, miten hyvä muilla on seurassasi.

Jos tästä tulee mieleen, että sittenhän voin teeskennellä, ja alat niin tehdä, niin siitä vaan. Se on juuri sitä persoonallisuushäiriöisen käytöstä. Tai kuka määrittelee mikä on hyvää kohtelua?

Vastaus: jokainen ihminen itse määrittelee omat rajansa tai miten haluaa tulla kohdelluksi.

Kyse on lapsestani. Enkä saivartele vaan sydämeni itkee verta ja toivon että olisi edes pieni mahdollisuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsismi -dagnoosillahan ei ole merkitystä varsinaisesti kuin itse narsistille. Joten saivartelu sillä onko joku 1% vai 99% narsisti ja kuka sen määrittelee on yhdentekevää, ainakin minulle eli uhrille. Eihän sitä ole pakko edes kertoa kenellekään, että on persoonallisuushäiriöinen, jos sen diagnoosin saa.

Mutta ne teot ratkaisevat ja myös sanat. Miten kohtelet muita, miten puhut muille. Se määrittelee millaisena muut (ei massana, vaan yksittäiset ihmiset) sinua pitävät, miten hyvä muilla on seurassasi.

Jos tästä tulee mieleen, että sittenhän voin teeskennellä, ja alat niin tehdä, niin siitä vaan. Se on juuri sitä persoonallisuushäiriöisen käytöstä. Tai kuka määrittelee mikä on hyvää kohtelua?

Vastaus: jokainen ihminen itse määrittelee omat rajansa tai miten haluaa tulla kohdelluksi.

Kyse on lapsestani. Enkä saivartele vaan sydämeni itkee verta ja toivon että olisi edes pieni mahdollisuus

Vastasin sille aiemmin kirjoittaneella, enkä usko, että hän puhui lapsestaan vaan tuli keskusteluun provosoimaan.

En usko, että yhdenkään vanhemman suurin huoli olisi diagnoosi. Diagnoosin saamattomuus ei muuta lapsen käytöstä tai ongelmia. Ne vaativat silti korjaamista. Joten jos olet tosissasi, neuvoisin, että keskity lapsesi auttamiseen, älä diagnooseihin. Narsisti voi jos ei parantua kokonaan, niin oppia empatiakykyä ja taitoja toimia muiden ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyytäisin, voitteko ottaa kantaa?

Kirjoitin tässä yksi päivä, kun jouduin ulos harrastusseurastani. No, juttelin toisen seuralaisen kanssa ja hän oli sitä mieltä, että tuut vaan takaisin ja ignooraat härdellin.

Ensin se kuulosti siltä, että no juu, minähän voisin tulla. Mutta sitten kun mietin sitä asiaa, että kun eihän se riitä tai auta. Draama vedetään tyhjästä ja sitten keksitään mitä ihmeellisempiä juttuja. Että olisiko viisainta kuitenkin kävellä pois. Mulla olisi myös sellainen vaihtoehto, että kohtaan tämän henkilön, mutta kun eihän sekään johda mihinkään.

Kuinka tärkeä se seura on sinulle?

Missään tapauksessa ei keskustelua sen henkilön kanssa eikä muidenkaan, jottei mitään kantaudu narsistin korviin.

Jos haluat olla mukana, se voi olla sinulle henkisesti raskasta. Jos menet sinne vielä, gray rock narsistia kohtaan eli vastaat lyhyen asiallisesti sinulle kohdistettuun puheeseen, mutta ei yhtään ylimääräistä kontaktia tuon lisäksi.

Joo mä pelkään, että n on jo kuullut, että vastustelen. On se seura mulle tärkeä - mutta ei niin tärkeä, kuin mun oma elämä muuten on. Mun on ehkä aika vaikea hyväksyä sitä, että on oikeasti vaan käveltävä pois. Uuteen seuraan löytäminen on hankalaa.

Alkoholismi kääntää ihmisiä usein narsistisiksi. Soitellaan ihme aikoihin. Syyllistetään toisia ja sillä varjolla halutaan palveluksia. Valehtelu ja itsepetos tulee mukaan kuvioon. Nämä asiat kuuluu alkoholismiin. Nämä henkilöt voivat muuttua, mutta vain raitistumalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyytäisin, voitteko ottaa kantaa?

Kirjoitin tässä yksi päivä, kun jouduin ulos harrastusseurastani. No, juttelin toisen seuralaisen kanssa ja hän oli sitä mieltä, että tuut vaan takaisin ja ignooraat härdellin.

Ensin se kuulosti siltä, että no juu, minähän voisin tulla. Mutta sitten kun mietin sitä asiaa, että kun eihän se riitä tai auta. Draama vedetään tyhjästä ja sitten keksitään mitä ihmeellisempiä juttuja. Että olisiko viisainta kuitenkin kävellä pois. Mulla olisi myös sellainen vaihtoehto, että kohtaan tämän henkilön, mutta kun eihän sekään johda mihinkään.

Kuinka tärkeä se seura on sinulle?

Missään tapauksessa ei keskustelua sen henkilön kanssa eikä muidenkaan, jottei mitään kantaudu narsistin korviin.

Jos haluat olla mukana, se voi olla sinulle henkisesti raskasta. Jos menet sinne vielä, gray rock narsistia kohtaan eli vastaat lyhyen asiallisesti sinulle kohdistettuun puheeseen, mutta ei yhtään ylimääräistä kontaktia tuon lisäksi.

Joo mä pelkään, että n on jo kuullut, että vastustelen. On se seura mulle tärkeä - mutta ei niin tärkeä, kuin mun oma elämä muuten on. Mun on ehkä aika vaikea hyväksyä sitä, että on oikeasti vaan käveltävä pois. Uuteen seuraan löytäminen on hankalaa.

Ymmärrän. Olen ollut valmis myymään oman rakkaan kotini. Onneksi narsisti ehti muuttaa itse. Mutta jopa niin sairaita nämä narsistit, että tämä naapuri otti itse minuun yhteyttä viiden vuoden kuluttua, kirkkain silmin ehdotti yhteistyötä. Ilmeisesti oli ikävä mielihyvää, jonka kiusaamisestani sai.

Työpaikkaa olen vaihtanut kahdesti narsistiesimiehen vuoksi. Toisen kohtelussa sain burn outin.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi kääntää ihmisiä usein narsistisiksi. Soitellaan ihme aikoihin. Syyllistetään toisia ja sillä varjolla halutaan palveluksia. Valehtelu ja itsepetos tulee mukaan kuvioon. Nämä asiat kuuluu alkoholismiin. Nämä henkilöt voivat muuttua, mutta vain raitistumalla.

Kiitos tästä. Voi olla kyse poikani kohdalla tästäkin. En tiedä näistä asioista paljoa, olen jo sen ikäinen.

Narsistin tekojen lisäksi on ollut vaikea kohdata muiden ihmisten epäuskoisuutta. Jos kohdalle osuu todella hullu narsisti, hänen tekonsa voivat olla niin absurdeja, ettei kukaan usko uhria. Niin sitä onkin lopulta tuplauhri.

Olen ajatellut tämän näin, että suurin osa ihmisistä ovat tottuneet tiettyyn perusturvalliseen maailmaan. Heille se tosiasia, että maailmassa voi olla todellista pahuutta ihan lähellä, voi olla liian järkyttävää. Joten he eivät usko sinua, suojellakseen itseään.

Ystäväpiiri siis pienenee vähitellen, he jotka uskovat sinua. Minullakin on vain enää muutama. Joudun myös miettimään sitä, että kenelle uskaltaa puhua, etten järkytä. Se, ettei ystävä usko minua on äärimmäisen loukkaavaa, mutta sitä en ehdi edes miettiä.

Terapeutit ovat sitten ihan oma lukunsa. Olen todennut, että monella on itsellään traumataustaa. Heistä ei ole ollut juurikaan apua. Harvassa ovat tasapainoiset ihmiset.

Uhrin asema on todella heikko, eikä järjestelmä tue uhria. Lisäksi uhrin pitäisi olla erityisen jämäkkä luonteeltaan, ollakseen uskottava ja saadakseen äänensä kuuluviin. Jos olet luonteeltasi herkkä oma itsesi, joudut helpommin uhriksi etkä ole uskottava puolustaessasi oikeuksiasi. Joten olen muuttunut tässä prosessissa kovaksi ja jämäkäksi. En pidä tästä itsestäni, pidin siitä herkästä minästä enemmän. Jotakin narsisti onnistui siis minussa itsessäni tuhoamaan.

Ihminen, joka ei tätä kaikkea ymmärrä on onnekas. "Miksi velloat menneissä, jatka eteenpäin jne." Kyse ei ole menneistä vaan eilisestä, tästä päivästä ja huomisesta. Olen kuin olenkin yrittänyt 'jättää menneet takseni', vuosia. Se toi minut tähän päivään, jossa narsisti pyrkii vain entistä pahemmin keinoin satuttamaan. Joten ei kovinkaan viisas neuvo.

Moni maallikko ottaa myös poliisin roolin. "Onko sulla todisteita, ehkä kuitenkin kuvittelit kaiken?". Päälle myötätuntoinen katse.

Kuulostaako tutulta?

Vierailija kirjoitti:

Narsistin tekojen lisäksi on ollut vaikea kohdata muiden ihmisten epäuskoisuutta. Jos kohdalle osuu todella hullu narsisti, hänen tekonsa voivat olla niin absurdeja, ettei kukaan usko uhria. Niin sitä onkin lopulta tuplauhri.

Olen ajatellut tämän näin, että suurin osa ihmisistä ovat tottuneet tiettyyn perusturvalliseen maailmaan. Heille se tosiasia, että maailmassa voi olla todellista pahuutta ihan lähellä, voi olla liian järkyttävää. Joten he eivät usko sinua, suojellakseen itseään.

Ystäväpiiri siis pienenee vähitellen, he jotka uskovat sinua. Minullakin on vain enää muutama. Joudun myös miettimään sitä, että kenelle uskaltaa puhua, etten järkytä. Se, ettei ystävä usko minua on äärimmäisen loukkaavaa, mutta sitä en ehdi edes miettiä.

Terapeutit ovat sitten ihan oma lukunsa. Olen todennut, että monella on itsellään traumataustaa. Heistä ei ole ollut juurikaan apua. Harvassa ovat tasapainoiset ihmiset.

Uhrin asema on todella heikko, eikä järjestelmä tue uhria. Lisäksi uhrin pitäisi olla erityisen jämäkkä luonteeltaan, ollakseen uskottava ja saadakseen äänensä kuuluviin. Jos olet luonteeltasi herkkä oma itsesi, joudut helpommin uhriksi etkä ole uskottava puolustaessasi oikeuksiasi. Joten olen muuttunut tässä prosessissa kovaksi ja jämäkäksi. En pidä tästä itsestäni, pidin siitä herkästä minästä enemmän. Jotakin narsisti onnistui siis minussa itsessäni tuhoamaan.

Ihminen, joka ei tätä kaikkea ymmärrä on onnekas. "Miksi velloat menneissä, jatka eteenpäin jne." Kyse ei ole menneistä vaan eilisestä, tästä päivästä ja huomisesta. Olen kuin olenkin yrittänyt 'jättää menneet takseni', vuosia. Se toi minut tähän päivään, jossa narsisti pyrkii vain entistä pahemmin keinoin satuttamaan. Joten ei kovinkaan viisas neuvo.

Moni maallikko ottaa myös poliisin roolin. "Onko sulla todisteita, ehkä kuitenkin kuvittelit kaiken?". Päälle myötätuntoinen katse.

Kuulostaako tutulta?

Tuossa on aiheeseen liittyvä video Narsisti vs Minä -kanavalla. 

Ja kyllä, se on surullista, kun ei edes hyville ystävilleen pysty puhumaan asiasta, koska he eivät ymmärrä tai usko ja kuvittelevat tilannetta normaaliksi parisuhdeongelmaksi tai muuksi kommunikaation väärinymmärrykseksi. Ja kun alat puhumaan, että joku on narsisti ja tehnyt sinulle sitä ja tätä, kuulija saattaa alkaa epäillä, että sinä oletkin se hullu satuilija. 

Vierailija kirjoitti:

Narsistin tekojen lisäksi on ollut vaikea kohdata muiden ihmisten epäuskoisuutta. Jos kohdalle osuu todella hullu narsisti, hänen tekonsa voivat olla niin absurdeja, ettei kukaan usko uhria. Niin sitä onkin lopulta tuplauhri.

Olen ajatellut tämän näin, että suurin osa ihmisistä ovat tottuneet tiettyyn perusturvalliseen maailmaan. Heille se tosiasia, että maailmassa voi olla todellista pahuutta ihan lähellä, voi olla liian järkyttävää. Joten he eivät usko sinua, suojellakseen itseään.

Ystäväpiiri siis pienenee vähitellen, he jotka uskovat sinua. Minullakin on vain enää muutama. Joudun myös miettimään sitä, että kenelle uskaltaa puhua, etten järkytä. Se, ettei ystävä usko minua on äärimmäisen loukkaavaa, mutta sitä en ehdi edes miettiä.

Terapeutit ovat sitten ihan oma lukunsa. Olen todennut, että monella on itsellään traumataustaa. Heistä ei ole ollut juurikaan apua. Harvassa ovat tasapainoiset ihmiset.

Uhrin asema on todella heikko, eikä järjestelmä tue uhria. Lisäksi uhrin pitäisi olla erityisen jämäkkä luonteeltaan, ollakseen uskottava ja saadakseen äänensä kuuluviin. Jos olet luonteeltasi herkkä oma itsesi, joudut helpommin uhriksi etkä ole uskottava puolustaessasi oikeuksiasi. Joten olen muuttunut tässä prosessissa kovaksi ja jämäkäksi. En pidä tästä itsestäni, pidin siitä herkästä minästä enemmän. Jotakin narsisti onnistui siis minussa itsessäni tuhoamaan.

Ihminen, joka ei tätä kaikkea ymmärrä on onnekas. "Miksi velloat menneissä, jatka eteenpäin jne." Kyse ei ole menneistä vaan eilisestä, tästä päivästä ja huomisesta. Olen kuin olenkin yrittänyt 'jättää menneet takseni', vuosia. Se toi minut tähän päivään, jossa narsisti pyrkii vain entistä pahemmin keinoin satuttamaan. Joten ei kovinkaan viisas neuvo.

Moni maallikko ottaa myös poliisin roolin. "Onko sulla todisteita, ehkä kuitenkin kuvittelit kaiken?". Päälle myötätuntoinen katse.

Kuulostaako tutulta?

Allekirjoitan joka sanan tästä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistin tekojen lisäksi on ollut vaikea kohdata muiden ihmisten epäuskoisuutta. Jos kohdalle osuu todella hullu narsisti, hänen tekonsa voivat olla niin absurdeja, ettei kukaan usko uhria. Niin sitä onkin lopulta tuplauhri.

Olen ajatellut tämän näin, että suurin osa ihmisistä ovat tottuneet tiettyyn perusturvalliseen maailmaan. Heille se tosiasia, että maailmassa voi olla todellista pahuutta ihan lähellä, voi olla liian järkyttävää. Joten he eivät usko sinua, suojellakseen itseään.

Ystäväpiiri siis pienenee vähitellen, he jotka uskovat sinua. Minullakin on vain enää muutama. Joudun myös miettimään sitä, että kenelle uskaltaa puhua, etten järkytä. Se, ettei ystävä usko minua on äärimmäisen loukkaavaa, mutta sitä en ehdi edes miettiä.

Terapeutit ovat sitten ihan oma lukunsa. Olen todennut, että monella on itsellään traumataustaa. Heistä ei ole ollut juurikaan apua. Harvassa ovat tasapainoiset ihmiset.

Uhrin asema on todella heikko, eikä järjestelmä tue uhria. Lisäksi uhrin pitäisi olla erityisen jämäkkä luonteeltaan, ollakseen uskottava ja saadakseen äänensä kuuluviin. Jos olet luonteeltasi herkkä oma itsesi, joudut helpommin uhriksi etkä ole uskottava puolustaessasi oikeuksiasi. Joten olen muuttunut tässä prosessissa kovaksi ja jämäkäksi. En pidä tästä itsestäni, pidin siitä herkästä minästä enemmän. Jotakin narsisti onnistui siis minussa itsessäni tuhoamaan.

Ihminen, joka ei tätä kaikkea ymmärrä on onnekas. "Miksi velloat menneissä, jatka eteenpäin jne." Kyse ei ole menneistä vaan eilisestä, tästä päivästä ja huomisesta. Olen kuin olenkin yrittänyt 'jättää menneet takseni', vuosia. Se toi minut tähän päivään, jossa narsisti pyrkii vain entistä pahemmin keinoin satuttamaan. Joten ei kovinkaan viisas neuvo.

Moni maallikko ottaa myös poliisin roolin. "Onko sulla todisteita, ehkä kuitenkin kuvittelit kaiken?". Päälle myötätuntoinen katse.

Kuulostaako tutulta?

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tuossa on aiheeseen liittyvä video Narsisti vs Minä -kanavalla. 

Ja kyllä, se on surullista, kun ei edes hyville ystävilleen pysty puhumaan asiasta, koska he eivät ymmärrä tai usko ja kuvittelevat tilannetta normaaliksi parisuhdeongelmaksi tai muuksi kommunikaation väärinymmärrykseksi. Ja kun alat puhumaan, että joku on narsisti ja tehnyt sinulle sitä ja tätä, kuulija saattaa alkaa epäillä, että sinä oletkin se hullu satuilija. 

Nöinhän se on ja aina tulee se iän ikuinen laulu :kuule narsisteja on niin pieni määrä kaikista maailman ihmisistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistin tekojen lisäksi on ollut vaikea kohdata muiden ihmisten epäuskoisuutta. Jos kohdalle osuu todella hullu narsisti, hänen tekonsa voivat olla niin absurdeja, ettei kukaan usko uhria. Niin sitä onkin lopulta tuplauhri.

Olen ajatellut tämän näin, että suurin osa ihmisistä ovat tottuneet tiettyyn perusturvalliseen maailmaan. Heille se tosiasia, että maailmassa voi olla todellista pahuutta ihan lähellä, voi olla liian järkyttävää. Joten he eivät usko sinua, suojellakseen itseään.

Ystäväpiiri siis pienenee vähitellen, he jotka uskovat sinua. Minullakin on vain enää muutama. Joudun myös miettimään sitä, että kenelle uskaltaa puhua, etten järkytä. Se, ettei ystävä usko minua on äärimmäisen loukkaavaa, mutta sitä en ehdi edes miettiä.

Terapeutit ovat sitten ihan oma lukunsa. Olen todennut, että monella on itsellään traumataustaa. Heistä ei ole ollut juurikaan apua. Harvassa ovat tasapainoiset ihmiset.

Uhrin asema on todella heikko, eikä järjestelmä tue uhria. Lisäksi uhrin pitäisi olla erityisen jämäkkä luonteeltaan, ollakseen uskottava ja saadakseen äänensä kuuluviin. Jos olet luonteeltasi herkkä oma itsesi, joudut helpommin uhriksi etkä ole uskottava puolustaessasi oikeuksiasi. Joten olen muuttunut tässä prosessissa kovaksi ja jämäkäksi. En pidä tästä itsestäni, pidin siitä herkästä minästä enemmän. Jotakin narsisti onnistui siis minussa itsessäni tuhoamaan.

Ihminen, joka ei tätä kaikkea ymmärrä on onnekas. "Miksi velloat menneissä, jatka eteenpäin jne." Kyse ei ole menneistä vaan eilisestä, tästä päivästä ja huomisesta. Olen kuin olenkin yrittänyt 'jättää menneet takseni', vuosia. Se toi minut tähän päivään, jossa narsisti pyrkii vain entistä pahemmin keinoin satuttamaan. Joten ei kovinkaan viisas neuvo.

Moni maallikko ottaa myös poliisin roolin. "Onko sulla todisteita, ehkä kuitenkin kuvittelit kaiken?". Päälle myötätuntoinen katse.

Kuulostaako tutulta?

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tuossa on aiheeseen liittyvä video Narsisti vs Minä -kanavalla. 

Ja kyllä, se on surullista, kun ei edes hyville ystävilleen pysty puhumaan asiasta, koska he eivät ymmärrä tai usko ja kuvittelevat tilannetta normaaliksi parisuhdeongelmaksi tai muuksi kommunikaation väärinymmärrykseksi. Ja kun alat puhumaan, että joku on narsisti ja tehnyt sinulle sitä ja tätä, kuulija saattaa alkaa epäillä, että sinä oletkin se hullu satuilija. 

Nöinhän se on ja aina tulee se iän ikuinen laulu :kuule narsisteja on niin pieni määrä kaikista maailman ihmisistä

Ja kun ei sitä pysty oikein itsekään uskomaan eikä ymmärtämään niin vaikeaa se on sellaiselle, joka ei ole sitä kokenut. Sanoin mun hyvälle ystävälle, kun hän ensin alkoi selitellä, että ehkä tässä nyt on vaan jotain ja se nyt vaan ei hoksannut jne, että ei kai minun pidä hyväksyä huonoa kohtelua, oli syy siihen mikä tahansa. Ystävä on fiksu ja hyvä, hän lopetti vastapuolen puolustelun ja asettui puolelleni. 

Samoin kun olen joskus kertonut lapsuudessa koetusta henkisestä väkivallasta niin joku on alkanut sanoa, että ei kukaan ole täydellinen vanhempi ja se nyt vaan vahingossa teki niin. Olen sanonut siihen, että jos ei ole itse kokenut väkivaltaa, sitä voi olla vaikea käsittää, mutta tässä tapauksessa kyse ei ollut mistään että vanhempi nyt ei tajunnut ostaa lapselle just oikeanlaisia luistimia tai lelua tai tuli käninää illallispöydässä vaan ihan muusta. 

Uskon myös, että narsismin uhri muuttuu vähitellen narsistiksi. Suojelen jatkuvasti lähipiiriäni totuudelta. Eli valehtelen. Heidän mielenterveytensä menisi jos kertoisin totuuden. Sen lisäksi tai vaihtoehtoisesti minut hylättäisiin.

Narsismin uhri joutuu olemaan kohtuuttoman vahva. Kärsivällinen, ymmärtäväinen, suojeleva, itsensä unohtava. Saan esim. kuulla usein kehuja, kuinka hyvä ja luotettava tämä ihminen on. Toinen kaltoinkohtelijani on uransa huipulla. Olen varma, että hänellä on muitakin uhreja kuin minä.

Tämä on hämähäkinseitti, jossa rimpuillessaan joutuu vain pahempaan jumiin. Parempi olla tekemättä mitään ja unohtaa itsensä, elämänsä, kaiken.