Lue keskustelun säännöt.
Narsistin keskustelutyyli
28.12.2021 |
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
Miten löytää tasapaino sen kanssa, että tuntisi tarpeeksi vihaa, inhoa pysyäkseen takuuvarmasti irti narsistista, mutta ei niin, että se myrkyttää oman mielen...
Haaveilemalla tulevaisuudesta. Etsimällä uusia juttuja elämään. Terapialla. Ystävistä nauttimisella. Ym. mistä saa hyvää mieltä. Ehkä opiskelu, niin saa uutta pähkäiltävää. Liikunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten löytää tasapaino sen kanssa, että tuntisi tarpeeksi vihaa, inhoa pysyäkseen takuuvarmasti irti narsistista, mutta ei niin, että se myrkyttää oman mielen...
Etkö siis tunne vihaa vai mitä tarkoitat? Et anna itsesi tuntea vihaa? Pelkäät että vihaat liikaa jos annat vohan tunteen nousta?
Tunteethan on luonnollinen osa elämää ja ihmisen kuuluu tuntea. Onko narsisti varastanut tunteesi vai mistä mättääpi?
Anna kuule palaa vaan! Vihastu! Mene salille ja lyö säkkiä, mene metsään ja karju sydämesi kyllyydestä. Anna vihan tulla ulos! Et voi padota sitä. Sisälläsi se tekee eniten tuhoa.
Narsistillasi ei ollut oikeutta tehdä niitä tekoja sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt viime päivinä tähän uhrin asemaan liittyvää ristiriitaa. Miten voin syyttää tilanteestani muita, ts. narsistia ja lapsuudenkotiani, joiden takia olin niin altis lankeamaan narsistin pauloihin, kun olen aina ollut sitä mieltä, että aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta käytöksestään? Että ok, muut ovat kohdelleet minua aikoinaan väärin, mutta siitä pitäisi päästä yli ja ottaa vastuu omasta elämästä. Ja vaikka ymmärsin tämän teoriassa, niin miten ihmeessä annoin silti narsistin viedä minulta yli puolet tähänastisesta elämästäni? Ja miten voin syyttää narsistia pahaksi ihmiseksi, joka ei ansaitse sääliä, kun hänkin on oikeasti uhri, se viaton lapsi jonka omat vanhemmat ovat aikoinaan tuhonneet.
Olen päässyt irti narsistista eikä ole pelkoa, että uskoisin enää hänen valheisiinsa, mutta en voi lakata syyttelemästä itseäni tyhmäksi kaiken tapahtuneen takia. Miten tästä syyllisyydentunteesta voi päästä eroon, kun muiden syyttäminen saa minut tuntemaan itseni väärin tehneeksi pikkulapseksi, joka osoittaa sormella kaveria, että "en se minä ollut vaan toi sen teki"?
Kiireessä kirjotan, mut ite oon ainaki kuullut että narsistin lapsi kantaa epämääräistä syyllisyyden tuntoa sisällään ja siitä on mahdollista parantua terapian myötä.
Ja nuo tuntemukset, sääli narsistiasi kohtaan ja itseinho, ovat varmasti meille kaikille tuttuja. Näitten asioitten kanssa kamppaillaan jokainen. Toisilla toipuminen kestää enemmän, toisilla vähemmän. Onko sinulla pitkä aika erosta? Ainakin jos joku kuolee niin sanotaan että pahin vaihe siitä yli pääsemiseen kestää vuoden.
Erosta on reilu puolitoista vuotta ja terapiassakin olen käynyt jo yli puoli vuotta. Terapeutti on kannustanut itsemyötätuntoon ja siihen, että lakkaisin syyttelemästä itseäni tapahtuneesta, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Haen jatkuvasti syytä kaikkeen itsestäni: joo, narsisti oli se, joka valehteli ja huijasi, mutta miksi olin niin tyhmä, että uskoin niitä valheita kerran toisensa jälkeen? Eikö olisi pitänyt ymmärtää jo vähemmälläkin, että se ihminen ei muutu ikinä paremmaksi eikä pidä lupauksiin, etenkin kun tilanne kotona muuttui päinvastoin vain kaiken aikaa pahemmaksi? Ja silti vain jaksoin uskoa ja toivoa parempaan huomiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas millaisia kulllinjatkeita ja oman mahtavuuden korostajia tuntemillanne narskuilla on tavaroina tai harrastuksina.
Minun tuntemalla esim. aseet, metsästys ja kamppailulajiharrastus. Kaikki tähtää oman egon pullisteluun ja tavallaan sellaisen pelonkin luomiseen muissa. Hänen pitää vaikuttaa vahvalta ja voimakkaalta.
Mitään "rauhallisia yksilölajeja omaksi iloksi" narskulla ei ole, koska eihän niillä tehdä keneenkään vaikutusta. Ja vain se narskulla ratkaisee.
Jatkuva puhe rahasta ja uusien kalliiden asioiden ostelu (mm. uusi auto), merkkivaatteita ja ne merkit aina muistetaan mainita. Harrastuksena sijoittaminen ja golf.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Notagain kirjoitti:
Oletteko huomanneet että kun olet poikki, väsynyt, surullinen ja tarvitsisit tukea, narsisti pahentaa tilannetta esim heittämällä laskun tai kommetoimalla ikävästi? Siis tarkoituksella pahentaa oloa. Normaali ihminen auttaa ja tukee. Sana juttu jos olet iloinen. Minulle kommentoitiin usein, että naurat rumalla äänellä tai liian kovaa.
Just näin! Hyi olkoon ku tuli ihan paha olo. Onhan tuo nyt ihan sairasta toisen ihmisen sielun tappamista.
Miten pääsen tästä narsisti vihastani? Tarviiko minun päästä siitä? Pelkään että tapan vielä jos yksikin narsu pääsee ihoni alle.
Ei enää pääse, koska seuraavalla kerralla näet vaaranmerkit ja kuuntelet kehoasi ja alitajuntaasi.
Mun päähän vaan ei vieläkään mahdu se, että tällaisia ihmisiä on olemassa ja miten hirveän pahan olon he saavat toisissa aikaan eivätkä he edes itse halua muuttua vaan olettavat, että toiset taittuvat heidän kontrolliinsa.
Eri, mutta vaaranmerkit voi olla erilaisia, joten narsistia voi seurata toinen narsisti. Ensimmäinen ex oli erittäin huomiohakuinen ja esitti boheemia taiteilijaa. Toinen ei ollut yhtään huomiohakuinen vaan akateeminen pukumies, ja hän osoittautui tosi vaaralliseksi.
Silloin tietoa ei ollut näin saatavilla ja luulin että juuri huomiohakuisuus on päällimmäinen tunnusmerkki. Hänestäkin pääsin eroon vasta, kun tuli seuraava mies, joka onneksi on normaali.
Rankin työ on ollut todeta omat kipukohdat lapsuuden kaltoinkohtelusta lähtien. Ja viha itseä kohtaan, miksi en lähtenyt ja jos olisin lähtenyt, jos ja jos ja jos, huonoa tuuriakin oli.Kirjaesimerkeissä "ystävättäret varoittaa", mutta kun 1. nasse oli vienyt kaveripiirin, kriisin tullen huomasi että uudet (korkeasti koulutetut!!) kaverit oli lähinnä vahingoniloisia ja epävakaita.
Eli kyllä narsisti osaa valita sellaisen uhrin, jolla ei ole taustatukea tai pakopaikkaa. Tuo on aivan helvetillistä kun se pääsi kiemurtelemaan kuvioihin, tietää kotini, mökin, lomapaikat, mansikkapaikat ja sukulaisten asunnot. Se on ikäänkuin saastuttanut kaikki paikat missä on käynyt. Erityiseksi tunnusmerkiksi sanoisin, esim jos olet muuttanut. Normaali kaveri jos soittaa kysyy mitä kuuluu, haluaisitko tavata, missä ja koska sulle sopisi. Narsisti soittaa puskista pitkän tauon jälkeen, mihin ole muuttanut, haluan tulla käymään siellä heti! Eiku nyt!
Erityisesti toisten kodit näitä kiinnostaa, koti kun on yksityinen ja sitä ne ei voi sietää, että toisella on jotain yksityistä. Toisen kotiin tungetaan vaikka kutsumatta, isännäksi tai emännäksi vaikka ovessa ei ole heidän nimeään, niin loisiminen oikein ilmenee. Narsisti on ensisijaisesti loinen.
Ystävistä ja sukulaisista ei kannata mainita tarkemmin.
Pahat muistot tulee monissa paikoissa vaikka suhde olisi jo ohi. Pahalla on pitkä varjo.Mua jäi vaivaamaan tämä yksityisyys, koti ja muutto. Joskus kolmisenky,mentä vuotta sitten muutin isommassa kaupungissa. Tapasin samoihin aikoihin miehen, joka myöhemmin osoittautui hyvin huonoksi valinnaksi. Mutta siis. Yksi ilta ovikello soi, olin vasta tekemässä silmäystä siitä, mitä tarvitsisi uuteen asuntoon hankkia. En siis muuttanut. Nimi ei ollut missään ja olin vain suunnilleen sanonut missä asunto on. Samanlaisia kerrostaloja useampi ja kerroksiakin taloissa reilusti. Jotenkin tämä vain löysi oikean oven.
Silloin olin ihan ihmeissäni, mutta se oli jotenkin romanttista ja aihe sivuutettiin suudelmin nopeasti. Mutta eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin, että hän seurasi minua.
Näiden kanssa on liikaa sattumuksia. Narsisti ei esim koskaan soita muuten vaan. Jos kysyy mitä asiaa, niin ei mitään. Jankkaus jatkuu, jatkuu. Kunpa olisi silloin tiennyt, että se on sitä bondausta ja satunnaista ehdollistamista, muka välittämistä.
Eräästä oli kulunut lähes kymmenen vuotta, kun soitti, olet muuttanut, tulisin heti käymään, kysyin missä osoitteessa, ja hän tiesi missä asun. Jos on tällaisia tavannut, kannattaa aina laittaa salaiseksi tiedot. Nuo ei ikinä unohda mistä on saaneet huomiota ja voivat vainota aikojen päästä. Esittää että on ikävä tmv. Varokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viera8ilija kirjoitti:
Kertokaas millaisia kulllinjatkeita ja oman mahtavuuden korostajia tuntemillanne narskuilla on tavaroina tai harrastuksina.
Minun tuntemalla esim. aseet, metsästys ja kamppailulajiharrastus. Kaikki tähtää oman egon pullisteluun ja tavallaan sellaisen pelonkin luomiseen muissa. Hänen pitää vaikuttaa vahvalta ja voimakkaalta.
Mitään "rauhallisia yksilölajeja omaksi iloksi" narskulla ei ole, koska eihän niillä tehdä keneenkään vaikutusta. Ja vain se narskulla ratkaisee.
Jatkuva puhe rahasta ja uusien kalliiden asioiden ostelu (mm. uusi auto), merkkivaatteita ja ne merkit aina muistetaan mainita. Harrastuksena sijoittaminen ja golf.
Sama. Jatkuva puhe rahasta. Tuli tosi vaivautunut olo kun uusi tuttavuus kertoo omaisuutensa, puolisonsa vanhempien omaisuudet, avioehtoasiansa jne. kun ollaan tunnettu vain vähän aikaa ja ollaan tosiaan työtuttuja vain. Ja harvoin näitä avataan ystävillekään niin tarkkaan ja ketä edes kiinnostaa. Too much information fiiilis tuli kyllä monesta muustakin asiasta.
Oli ensimmäinen ja ainoa ihminen jonka minä olen kohdannut, joka puhuu rahasta niiin paljon. No, se kyllä kertoi kaiken hänen arvoistaan.
Tämä oli ekoja merkkejä narsismista (itsekehu, suuruustarinat ja -kuvitelmat), mutta todenteolla kamala luonne tuli esiin vähän myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
On mielestään aina oikeassa ja reilu tyyppi, jolla on hyviä juttuja. Ei kuitenkaan osaa huomioida muita keskusteluissa, eikä ole kiinnostunut muiden kuulumisista/mielipiteistä. Hänen kanssaan tulee juttuun, jos häntä ”ihailee” ja mielistelee. Saa usein keskustelukumppaninsa tuntemaan itsensä hölmöksi pienillä eleillä/ignoorauksella.
Saat narskulta päivittäin piilovittuilua ja hienovaraista arvostelua. Hän odottaa sinulta VAIN ihailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viera8ilija kirjoitti:
Kertokaas millaisia kulllinjatkeita ja oman mahtavuuden korostajia tuntemillanne narskuilla on tavaroina tai harrastuksina.
Minun tuntemalla esim. aseet, metsästys ja kamppailulajiharrastus. Kaikki tähtää oman egon pullisteluun ja tavallaan sellaisen pelonkin luomiseen muissa. Hänen pitää vaikuttaa vahvalta ja voimakkaalta.
Mitään "rauhallisia yksilölajeja omaksi iloksi" narskulla ei ole, koska eihän niillä tehdä keneenkään vaikutusta. Ja vain se narskulla ratkaisee.
Jatkuva puhe rahasta ja uusien kalliiden asioiden ostelu (mm. uusi auto), merkkivaatteita ja ne merkit aina muistetaan mainita. Harrastuksena sijoittaminen ja golf.
Sama. Jatkuva puhe rahasta. Tuli tosi vaivautunut olo kun uusi tuttavuus kertoo omaisuutensa, puolisonsa vanhempien omaisuudet, avioehtoasiansa jne. kun ollaan tunnettu vain vähän aikaa ja ollaan tosiaan työtuttuja vain. Ja harvoin näitä avataan ystävillekään niin tarkkaan ja ketä edes kiinnostaa. Too much information fiiilis tuli kyllä monesta muustakin asiasta.
Oli ensimmäinen ja ainoa ihminen jonka minä olen kohdannut, joka puhuu rahasta niiin paljon. No, se kyllä kertoi kaiken hänen arvoistaan.
Tämä oli ekoja merkkejä narsismista (itsekehu, suuruustarinat ja -kuvitelmat), mutta todenteolla kamala luonne tuli esiin vähän myöhemmin.
Toimen yhtäläisyys, jonka olen huomannut: narsistit jauhavat sukulaisten raha-asioiden ja - perintökiistojen lisäksi paljon muistakin perhedraamoista. Ja niitähän riittää!
Onko tämä säälin keruuta? En tajua.
Samat levyt vuodesta toiseen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mielestään aina oikeassa ja reilu tyyppi, jolla on hyviä juttuja. Ei kuitenkaan osaa huomioida muita keskusteluissa, eikä ole kiinnostunut muiden kuulumisista/mielipiteistä. Hänen kanssaan tulee juttuun, jos häntä ”ihailee” ja mielistelee. Saa usein keskustelukumppaninsa tuntemaan itsensä hölmöksi pienillä eleillä/ignoorauksella.
Saat narskulta päivittäin piilovittuilua ja hienovaraista arvostelua. Hän odottaa sinulta VAIN ihailua.
Narsku kuvittelee että hänellä on oikeus jatkuvasti arvioida toisia ihmisiä. Kuin hän olisi jumala joka nostaa ja laskee peukkua mahtavuudessaan sen mukaan, miten Hänen mielestään suoriudut. Eli olet Hänelle mieliksi ja toimit kuten Hänen mielestä kuuluu toimia. Kuin alistava ilkeä koirankouluttaja. Hänen seurassaan ei olla ikinä vapaana ja rentona ilman hänen arvioivaa katsetta ja sanoja.
Ei hän ymmärrä, että aikuiset ihmiset ovat aikuisia ihmisiä eikä hänen koulutettavia ja kontrolloitavia koiranpentuja tai pikkulapsia. Mitä hän oikein kuvittelee itsestään..
Tasa-arvoiset, molemminpuoleiseen kunnioitukseen, arvostukseen ja ymmärrykseen perustuvat ihmissuhteet menevät täysin hänen käsityskykynsä ja ihmissuhdetaitojensa yli. Ei vain osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viera8ilija kirjoitti:
Kertokaas millaisia kulllinjatkeita ja oman mahtavuuden korostajia tuntemillanne narskuilla on tavaroina tai harrastuksina.
Minun tuntemalla esim. aseet, metsästys ja kamppailulajiharrastus. Kaikki tähtää oman egon pullisteluun ja tavallaan sellaisen pelonkin luomiseen muissa. Hänen pitää vaikuttaa vahvalta ja voimakkaalta.
Mitään "rauhallisia yksilölajeja omaksi iloksi" narskulla ei ole, koska eihän niillä tehdä keneenkään vaikutusta. Ja vain se narskulla ratkaisee.
Jatkuva puhe rahasta ja uusien kalliiden asioiden ostelu (mm. uusi auto), merkkivaatteita ja ne merkit aina muistetaan mainita. Harrastuksena sijoittaminen ja golf.
Sama. Jatkuva puhe rahasta. Tuli tosi vaivautunut olo kun uusi tuttavuus kertoo omaisuutensa, puolisonsa vanhempien omaisuudet, avioehtoasiansa jne. kun ollaan tunnettu vain vähän aikaa ja ollaan tosiaan työtuttuja vain. Ja harvoin näitä avataan ystävillekään niin tarkkaan ja ketä edes kiinnostaa. Too much information fiiilis tuli kyllä monesta muustakin asiasta.
Oli ensimmäinen ja ainoa ihminen jonka minä olen kohdannut, joka puhuu rahasta niiin paljon. No, se kyllä kertoi kaiken hänen arvoistaan.
Tämä oli ekoja merkkejä narsismista (itsekehu, suuruustarinat ja -kuvitelmat), mutta todenteolla kamala luonne tuli esiin vähän myöhemmin.
Toimen yhtäläisyys, jonka olen huomannut: narsistit jauhavat sukulaisten raha-asioiden ja - perintökiistojen lisäksi paljon muistakin perhedraamoista. Ja niitähän riittää!
Onko tämä säälin keruuta? En tajua.
Samat levyt vuodesta toiseen...
Joo. Jatkuva sota päällä joka suuntaan. No eipä ihme kun on useampi pershäiriöinen koolla. Pahimmassa tapauksessa siellä on lakimiehetkin mukana tappelemassa.
Voimakas itsekehu ja pullistelu vaihtelee empatiankalastusnyyhkkytarinoiden kanssa. Miten Häntä on kohdeltu epäreilusti. Ja tuo, että samat levyt soi uudestaan ja uudestaan kuin papukaija..
Ei ota Erkkikään selvää mikä lopulta on totuus ja parempi antaakin sekoilla ihan omissa porukoissaan.
Tunnistatteko näitä seuraavia esimerkkejä?
Narsismi näkyy nimittäin ympärillä monessa tilanteessa, kun se on tullut tutuksi. Silloin hämmästyttää manipulaatioita käyttävien henkilöiden sokeus sille, että he tekevät toimiaan näkyvästi.
Uudestaan ja uudestaan huomaa tilanteita, joissa narsisti tekee tekojaan täysin avoimesti. Ilmeisesti luullen, ettei niitä huomata.
Mm. äsken TV:ssä haastateltiin kahta asiantuntijaa, kokenutta ja nuorta. Nuori henkilö puhui kokeneen suuntaan, ei haastattelijaaa katsoen, ikään kuin lapselle. Kun hänen puheessaan esiintyi negatiivissävytteinen sana kuten epäluottamus tai huono muisti, hän katsoi merkitsevästi vanhempaan asiantuntijaan päin. Aivan päivänselvä psykologinen keino heikentää vastakeskustelijan uskottavuutta ja itsetuntoa.
Tyypillinen esimerkki on myös työpaikalla esiintyvä "voi, näytätpä väsyneeltä, onko kaikki hyvin" -huudahdus suureen ääneen. Kun kyseinen huutaja ei ole mikään emo, joka välittää muista, ainoa syy huudahdukselle on toisen itsetunnon heikentämisyritys.
Tuo "onko kaikki hyvin" onkin ikisuosikkini. Kun sitä lipsautellaan usein, jää ympäröiville ihmisille vähitellen kuva, että ko. henkilöllä ei ole kaikki hyvin. Koska syytä huonovointisuudelle ei ole, ihmiset alkavat pohtia syytä itse. Jossakin vaiheessa päähän pälkähtää, "ehkä hänellä on mielenterveysongelmia". Tarpeeksi montaa kertaa kun hlö ajattelee näin, lopulta siitä tulee totuus.
Poliitikkojen "kivan ihmisen ilmeiden" esittäminen on myös oma lukunsa. Näitä esimerkkejä on loputtomasti.
Tavallaan toivon, etten näkisi näitä ilmiöitä niin helposti, koska usko ihmisten vilpittömyyteen on mennyt. Niin, ja tyypillinen vasta-argumenttihan on, että sitä kuvittelee vain. Ts. narsisti vetää sinulta ensin maton alta, ja väittää sitten sinulle ja muille, että kaaduit itse. Jos alat väittää toisin, olet SEKÄ harhainen ETTÄ vaikea ihminen. 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt viime päivinä tähän uhrin asemaan liittyvää ristiriitaa. Miten voin syyttää tilanteestani muita, ts. narsistia ja lapsuudenkotiani, joiden takia olin niin altis lankeamaan narsistin pauloihin, kun olen aina ollut sitä mieltä, että aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta käytöksestään? Että ok, muut ovat kohdelleet minua aikoinaan väärin, mutta siitä pitäisi päästä yli ja ottaa vastuu omasta elämästä. Ja vaikka ymmärsin tämän teoriassa, niin miten ihmeessä annoin silti narsistin viedä minulta yli puolet tähänastisesta elämästäni? Ja miten voin syyttää narsistia pahaksi ihmiseksi, joka ei ansaitse sääliä, kun hänkin on oikeasti uhri, se viaton lapsi jonka omat vanhemmat ovat aikoinaan tuhonneet.
Olen päässyt irti narsistista eikä ole pelkoa, että uskoisin enää hänen valheisiinsa, mutta en voi lakata syyttelemästä itseäni tyhmäksi kaiken tapahtuneen takia. Miten tästä syyllisyydentunteesta voi päästä eroon, kun muiden syyttäminen saa minut tuntemaan itseni väärin tehneeksi pikkulapseksi, joka osoittaa sormella kaveria, että "en se minä ollut vaan toi sen teki"?
Kiireessä kirjotan, mut ite oon ainaki kuullut että narsistin lapsi kantaa epämääräistä syyllisyyden tuntoa sisällään ja siitä on mahdollista parantua terapian myötä.
Ja nuo tuntemukset, sääli narsistiasi kohtaan ja itseinho, ovat varmasti meille kaikille tuttuja. Näitten asioitten kanssa kamppaillaan jokainen. Toisilla toipuminen kestää enemmän, toisilla vähemmän. Onko sinulla pitkä aika erosta? Ainakin jos joku kuolee niin sanotaan että pahin vaihe siitä yli pääsemiseen kestää vuoden.
Erosta on reilu puolitoista vuotta ja terapiassakin olen käynyt jo yli puoli vuotta. Terapeutti on kannustanut itsemyötätuntoon ja siihen, että lakkaisin syyttelemästä itseäni tapahtuneesta, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Haen jatkuvasti syytä kaikkeen itsestäni: joo, narsisti oli se, joka valehteli ja huijasi, mutta miksi olin niin tyhmä, että uskoin niitä valheita kerran toisensa jälkeen? Eikö olisi pitänyt ymmärtää jo vähemmälläkin, että se ihminen ei muutu ikinä paremmaksi eikä pidä lupauksiin, etenkin kun tilanne kotona muuttui päinvastoin vain kaiken aikaa pahemmaksi? Ja silti vain jaksoin uskoa ja toivoa parempaan huomiseen.
Ei pidä ymmärtää. Sitä ei tarvitse vieläkään ymmärtää, että joku voi olla niin kiero, paha, moraaliton jne. Sinun tarvitsee vain tietää se, että pysyt kaukana hänestä ja syy on täysin hänen. Mieti, jos olisit ryhtynyt suhteeseen normaalin ihmisen kanssa, olisitko sinä saanut yksin aikaan tämän lopputuloksen? Et olisi!
Meitä kaikkia on huijattu. Mitä rehellisempi ja sinisilmäisempi ja hyväntahtoisempi ihminen, sitä vaikeampaa on nähdä, että maailmassa on todella itsekkäitä ja manipulatiivisia ihmisiä.
Tunteiden mitätöinti on myös tyypillinen esimerkki. Jos sanot, että sinulla on kylmä, narsku sanoo "ei täällä ole kylmä". Tämä on myös rajatonta käytöstä. Toinen ihminen ei voi määritellä sitä, mitä sitä tunnet.
Tätä tekee monet vanhemman sukupolven edustajat ja uskon sen juontavan sota-aikaan. Lapsille saatettiin todeta näin sota-aikaan, hyvä tarkoitus takana. Jos henkilö ei osaa kyseenalaistaa tapaansa se muodostuu rajattomuudeksi ja narsistiseksi käytökseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt viime päivinä tähän uhrin asemaan liittyvää ristiriitaa. Miten voin syyttää tilanteestani muita, ts. narsistia ja lapsuudenkotiani, joiden takia olin niin altis lankeamaan narsistin pauloihin, kun olen aina ollut sitä mieltä, että aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta käytöksestään? Että ok, muut ovat kohdelleet minua aikoinaan väärin, mutta siitä pitäisi päästä yli ja ottaa vastuu omasta elämästä. Ja vaikka ymmärsin tämän teoriassa, niin miten ihmeessä annoin silti narsistin viedä minulta yli puolet tähänastisesta elämästäni? Ja miten voin syyttää narsistia pahaksi ihmiseksi, joka ei ansaitse sääliä, kun hänkin on oikeasti uhri, se viaton lapsi jonka omat vanhemmat ovat aikoinaan tuhonneet.
Olen päässyt irti narsistista eikä ole pelkoa, että uskoisin enää hänen valheisiinsa, mutta en voi lakata syyttelemästä itseäni tyhmäksi kaiken tapahtuneen takia. Miten tästä syyllisyydentunteesta voi päästä eroon, kun muiden syyttäminen saa minut tuntemaan itseni väärin tehneeksi pikkulapseksi, joka osoittaa sormella kaveria, että "en se minä ollut vaan toi sen teki"?
Kiireessä kirjotan, mut ite oon ainaki kuullut että narsistin lapsi kantaa epämääräistä syyllisyyden tuntoa sisällään ja siitä on mahdollista parantua terapian myötä.
Ja nuo tuntemukset, sääli narsistiasi kohtaan ja itseinho, ovat varmasti meille kaikille tuttuja. Näitten asioitten kanssa kamppaillaan jokainen. Toisilla toipuminen kestää enemmän, toisilla vähemmän. Onko sinulla pitkä aika erosta? Ainakin jos joku kuolee niin sanotaan että pahin vaihe siitä yli pääsemiseen kestää vuoden.
Erosta on reilu puolitoista vuotta ja terapiassakin olen käynyt jo yli puoli vuotta. Terapeutti on kannustanut itsemyötätuntoon ja siihen, että lakkaisin syyttelemästä itseäni tapahtuneesta, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Haen jatkuvasti syytä kaikkeen itsestäni: joo, narsisti oli se, joka valehteli ja huijasi, mutta miksi olin niin tyhmä, että uskoin niitä valheita kerran toisensa jälkeen? Eikö olisi pitänyt ymmärtää jo vähemmälläkin, että se ihminen ei muutu ikinä paremmaksi eikä pidä lupauksiin, etenkin kun tilanne kotona muuttui päinvastoin vain kaiken aikaa pahemmaksi? Ja silti vain jaksoin uskoa ja toivoa parempaan huomiseen.
Koska olet hyvä ihminen. Uskoit hyvään myös muista eli peilasit omaa tapaasi ajatella ja kokea narsistiin.
Et ollut tyhmä tai sinisilmäinen, vaan hyvä ihminen. Olet yhä, mutta sen lisäksi tunnistat nyt manipulaation ja narsismin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt viime päivinä tähän uhrin asemaan liittyvää ristiriitaa. Miten voin syyttää tilanteestani muita, ts. narsistia ja lapsuudenkotiani, joiden takia olin niin altis lankeamaan narsistin pauloihin, kun olen aina ollut sitä mieltä, että aikuinen ihminen on itse vastuussa omasta käytöksestään? Että ok, muut ovat kohdelleet minua aikoinaan väärin, mutta siitä pitäisi päästä yli ja ottaa vastuu omasta elämästä. Ja vaikka ymmärsin tämän teoriassa, niin miten ihmeessä annoin silti narsistin viedä minulta yli puolet tähänastisesta elämästäni? Ja miten voin syyttää narsistia pahaksi ihmiseksi, joka ei ansaitse sääliä, kun hänkin on oikeasti uhri, se viaton lapsi jonka omat vanhemmat ovat aikoinaan tuhonneet.
Olen päässyt irti narsistista eikä ole pelkoa, että uskoisin enää hänen valheisiinsa, mutta en voi lakata syyttelemästä itseäni tyhmäksi kaiken tapahtuneen takia. Miten tästä syyllisyydentunteesta voi päästä eroon, kun muiden syyttäminen saa minut tuntemaan itseni väärin tehneeksi pikkulapseksi, joka osoittaa sormella kaveria, että "en se minä ollut vaan toi sen teki"?
Kiireessä kirjotan, mut ite oon ainaki kuullut että narsistin lapsi kantaa epämääräistä syyllisyyden tuntoa sisällään ja siitä on mahdollista parantua terapian myötä.
Ja nuo tuntemukset, sääli narsistiasi kohtaan ja itseinho, ovat varmasti meille kaikille tuttuja. Näitten asioitten kanssa kamppaillaan jokainen. Toisilla toipuminen kestää enemmän, toisilla vähemmän. Onko sinulla pitkä aika erosta? Ainakin jos joku kuolee niin sanotaan että pahin vaihe siitä yli pääsemiseen kestää vuoden.
Erosta on reilu puolitoista vuotta ja terapiassakin olen käynyt jo yli puoli vuotta. Terapeutti on kannustanut itsemyötätuntoon ja siihen, että lakkaisin syyttelemästä itseäni tapahtuneesta, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Haen jatkuvasti syytä kaikkeen itsestäni: joo, narsisti oli se, joka valehteli ja huijasi, mutta miksi olin niin tyhmä, että uskoin niitä valheita kerran toisensa jälkeen? Eikö olisi pitänyt ymmärtää jo vähemmälläkin, että se ihminen ei muutu ikinä paremmaksi eikä pidä lupauksiin, etenkin kun tilanne kotona muuttui päinvastoin vain kaiken aikaa pahemmaksi? Ja silti vain jaksoin uskoa ja toivoa parempaan huomiseen.
Niin minäkin jaksoin. Ei se ole tyhmyyttä vaan siinä on jo niin kierteillä mukana ja investoinut suhteeseen niin paljon, että ehdottomasti mieluummin toivoo parempaa jatkoa. Kunnes ei enää toivo muuta kuin siitä pois pääsemistä. Siitä alkaa uusi vaihe. Terapiassa pikkuhiljaa vapaudut itsesyyttelystä. Mitä sitä samaa jauhamaan. Tutki itsessäsi uusia toiveita ja tarpeita.
Se asiaan pyörimään jääminen on ihan normaalia. Kannattaa kuitenkin ohjata itseään siitä ulos jossain vaiheessa. Sitä mennyttä ei voi muuttaa, se meni miten meni ja vailla omaa mahdollisuuttasi vaikuttaa asiaan, koska vastapuoli oli narsisti. Se, mihin kannattaa panostaa on itsetutkiskelu niin, että tunnistaisi jatkossa narsistin mahdollisimman nopeasti ja tiedostaa, onko itsellä jotain heikkoutta traumasiteeseen ja addiktioihin.
Muistu mieleen, että narsisti käytti sanaa kouluttaa usein. Sanoi vaikkapa "sua täytyy kouluttaa rahankäyttöön" tai lapselle sanoi "äitiä pitää kouluttaa käyttäytymään paremmin". Oli asia mikä hyvänsä niin aina piti kouluttaa mua johonkin, myös asioihin joista minä todellakin tiesin enemmän kuin hän.
Vierailija kirjoitti:
Muistu mieleen, että narsisti käytti sanaa kouluttaa usein. Sanoi vaikkapa "sua täytyy kouluttaa rahankäyttöön" tai lapselle sanoi "äitiä pitää kouluttaa käyttäytymään paremmin". Oli asia mikä hyvänsä niin aina piti kouluttaa mua johonkin, myös asioihin joista minä todellakin tiesin enemmän kuin hän.
Kysehän ei ole siitä, kuka osaa paremmin vaan siitä, että kontrollin pitää olla narsistilla.
Vierailija kirjoitti:
Miten löytää tasapaino sen kanssa, että tuntisi tarpeeksi vihaa, inhoa pysyäkseen takuuvarmasti irti narsistista, mutta ei niin, että se myrkyttää oman mielen...
Muistele urakalla kaikkia huonoja tilanteita: kaikki ilkkumiset, nolaamiset ja niihin liittyvät ilmeet. Käy läpi viestit, näetkö nyt asiat eri valossa? Kauniit sanat taisivat olla sitä kuuluisaa kaasuvalotusta... siitä se lähtee, vihan tunne. Kun saat tulpan ulos itsestäsi, tulee kyyneleet. Ne puhdistaa.
Sovi itsesi kanssa että kun kuukausi on mennyt, siirryt uusiin asioihin. Hävitä vanhat kuvat ja muistoesineet jotka muistuttaa narskusta.
Kyllä itse tarvitsin vihaa. Hankkiuduin vihasta eroon jälkikäteen. Kai irtautumiseen riittää muutkin tunteet ja järki. Vaikkapa pelko tulevasta. Narsu kun aina vaan pahentaa otteitaan.