Narsistin keskustelutyyli
Laitetaan tähän huomioita ja kokemuksia narsismiin taipuvaisten ihmisten vuorovaikutustyyleistä. Lisäksi olisi kiva saada käytännön vinkkiä miten vastata tilanteisiin rakentavasti ja provosoitumatta. Minäpä aloitan:
-Mykäksi tekeytyminen: N on, kuin ei kuulisi tai näkisi. Hän ei vastaa asialliseenkaan kysymykseen kuten siihen, joko hän on syönyt lounasta. Hän näyttää vain kyllästynyttä naamaansa ja näyttää vaivaantuneelta. Muutenkin useissa keskusteluissa hän ei osaa dialogia ollenkaan. Ei ota kantaa mihinkään asiaan, ei kysy jatkokysymyksiä, ei pohdi asiaa kanssasi ja aloittaa vaivoin mitään keskustelua itsekään. Kaikki pitää ikäänkuin tuoda valmiina hänen eteensä ja hän sitten valitsee, mihin suvaitsee osallistua. Häntä ei kiinnosta toinen ihminen ihmisenä, persoonana. Hän kyllä tietää, miten hyvien tapojen mukaan tulisi toimia (on esim. jälkikäteen naureskellen sanonut miten hyviin tapoihin olisi kuulunut toimia toisin), mutta hän ei vain välitä ja syyttää tästäkin omasta käytöksestään jotakin kolmatta osapuolta.
-Inttäminen: Aina kun valitset n:n mielestä väärin mitä tahansa, alkaa inttäminen. Kun et halua jäädä n:lle yöksi, et vastaa jokaiseen puheluun, pyydät häntä tekemään jotakin niin alkaa järkyttävä inttäminen. Samoin jos saat n:n kiinni siitä, että toimii vastoin mitä sovittu.
-Ristiriitoja mahdoton selvittää. Hän ei kykene syvälliseen itsereflektioon eikä ymmärrä syy-seuraus suhteita. Rakentavatkin ehdotukset on hänen mielestään syyttämistä ja kritiikkiä, mikä tekee tilanteen muuttamisen mahdottomaksi. Omissa mielikuvissaan hän on syytön kun taas toinen on kohtuuton ja lapsellinen.
Kommentit (10671)
Vierailija kirjoitti:
TLC:llä Hengen vaarallisesti lihavissa juuri nyt umpinarsisti hoidettavana. Alussa näytettiin kuinka karjui hoitajilleen ja haukkui kaikki ylimielisesti youtube kanavallaan. Hänen veli on huomattavasti mukavampi ihminen. Olen ehkä ilkeä mutta toivon vain toisen veljistä selviytyvän.
Voi Luoja mikä itsekäs, ilkeä p*askiainen! Pilaa melko varmasti myös veljensä hoidon:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut pitkään masentunut.
Luulin että kaikki johtuu minusta ja oman ympäristöni seikoista.
Yksi päivä sain salamana ahaaelämyksen!
Ei minulla tai ympäristölläni ole mitään vikaa. Vaan masennukseni johtuu suhteen lamaannuttavasta voimasta. Kaikki energia vain painaa alaspäin.
Huoh....Tää on uskomatonta mutta totta että näissä suhteissa elää paljon uhreja jotka eivät vielä ymmärrä ollenkaan mistä on kyse. Mutta oi sitä hetkeä kun on päässyt irtautumaan ja sumu on hälvennyt ja kun ne silmät aukee ihan todella niin sitä fiilistä ei voi verrata mihinkään. Ikäänku aukenee ihan uusi maailma kun tämän asian lopulta hiffaa ja alkaa se oma eheytyminen ja kasvu. Se on ihanaa! Vihdoin näet itsesi arvokkaana, hyvänä ja kasvat ja alat kukoistaa, ah miten ihanaa:) Ja ei, en tarkoita egon kasvamista vaan terveen identiteetin löytämistä. On ihan todella mahdollista rakentaa itsensä uudestaan sieltä tuhkasta ja sieltä itsen sisältä löytyy ihan uusia hyviä asioita jotka tuo iloa ja nautintoa. Kun saisin tämän tunteen jaettua tai kerrottua jotenkin. Kunpa jokainen uhri tietäisi että irtautuminen todella on paras tekosi koko elämäsi aikana.
Kiitos tuesta!
(T. Se sama jota lainasit)
Sanotaan ettei kumppanin tehtävä ole ottaa vastuuta toisen elämästä jne. Itse on hoidettava ja pärjättävä. Yhtenä päivänä tajusin että en olekaan ihan tuota mieltä. Voisin hyvinkin olla loistokunnossa jos elämäni ykkösihminen edes välillä sanoisi et kyllä sä pärjäät tai kysyisi voisiko auttaa jossain. Ja sitten jopa, auttaisi.Vielä olen vähän shokissa että onko se todella niin että kaikki masennusenergia ei kumpaakaan minusta, vaan puolison lamaannuttavasta käytöksestä.
Meillä oli aina kotona ihanan tasapainoinen ja kiva ilmapiiri, kun narsisti oli pidempään poissa ja kun se lähti lopullisesti. Hänen paikallaollessaan ihan kuin jokin ikävä kaasu olisi saastuttanut koko kodin ilman ja sai ihmiset käyttäytymään varautuneesti ja voimaan huonosti.
Samoin. Meillä oli ihan hauskaa, kun puoliso oli poissa. Hakeuduimme yhteisiin tiloihin, katsoimme telkkaria yhdessä, lasten ollessa vanhempia kokkailimme yhdessä. Kun puoliso oli kotona kaikki istuivat lukkojen takana omissa huoneissaan. Lapset todellakin lukitsivat ovensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut pitkään masentunut.
Luulin että kaikki johtuu minusta ja oman ympäristöni seikoista.
Yksi päivä sain salamana ahaaelämyksen!
Ei minulla tai ympäristölläni ole mitään vikaa. Vaan masennukseni johtuu suhteen lamaannuttavasta voimasta. Kaikki energia vain painaa alaspäin.
Huoh....Tää on uskomatonta mutta totta että näissä suhteissa elää paljon uhreja jotka eivät vielä ymmärrä ollenkaan mistä on kyse. Mutta oi sitä hetkeä kun on päässyt irtautumaan ja sumu on hälvennyt ja kun ne silmät aukee ihan todella niin sitä fiilistä ei voi verrata mihinkään. Ikäänku aukenee ihan uusi maailma kun tämän asian lopulta hiffaa ja alkaa se oma eheytyminen ja kasvu. Se on ihanaa! Vihdoin näet itsesi arvokkaana, hyvänä ja kasvat ja alat kukoistaa, ah miten ihanaa:) Ja ei, en tarkoita egon kasvamista vaan terveen identiteetin löytämistä. On ihan todella mahdollista rakentaa itsensä uudestaan sieltä tuhkasta ja sieltä itsen sisältä löytyy ihan uusia hyviä asioita jotka tuo iloa ja nautintoa. Kun saisin tämän tunteen jaettua tai kerrottua jotenkin. Kunpa jokainen uhri tietäisi että irtautuminen todella on paras tekosi koko elämäsi aikana.
Kiitos tuesta!
(T. Se sama jota lainasit)
Sanotaan ettei kumppanin tehtävä ole ottaa vastuuta toisen elämästä jne. Itse on hoidettava ja pärjättävä. Yhtenä päivänä tajusin että en olekaan ihan tuota mieltä. Voisin hyvinkin olla loistokunnossa jos elämäni ykkösihminen edes välillä sanoisi et kyllä sä pärjäät tai kysyisi voisiko auttaa jossain. Ja sitten jopa, auttaisi.Vielä olen vähän shokissa että onko se todella niin että kaikki masennusenergia ei kumpaakaan minusta, vaan puolison lamaannuttavasta käytöksestä.
Meillä oli aina kotona ihanan tasapainoinen ja kiva ilmapiiri, kun narsisti oli pidempään poissa ja kun se lähti lopullisesti. Hänen paikallaollessaan ihan kuin jokin ikävä kaasu olisi saastuttanut koko kodin ilman ja sai ihmiset käyttäytymään varautuneesti ja voimaan huonosti.
Samoin. Meillä oli ihan hauskaa, kun puoliso oli poissa. Hakeuduimme yhteisiin tiloihin, katsoimme telkkaria yhdessä, lasten ollessa vanhempia kokkailimme yhdessä. Kun puoliso oli kotona kaikki istuivat lukkojen takana omissa huoneissaan. Lapset todellakin lukitsivat ovensa.
Sama. Tästä syystä narsisti pihalle, pysyvästi. Turha sinnitellä liitossa "lasten vuoksi".
Onko teillä ollut sellaista, että narsisti saattaa hylätä omat lapsensa täysin, mutta sitten uuden hoidon/kumppanin/puolison lapset ovat sitten kaikenlaisen hyysäyksen ja huomion kohteena. (Tietysti kunnes suhde kaatuu ja kuvioon astuvat taas seuraavat lapset...)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisnarsisteja saattaa olla jopa enemmän kuin miesnarsisteja. Tapaukset eivät vaan tule päivänvaloon (miehet eivät niin vertaistukea hae/saa ja naisten tekemä väkivalta voi olla psykologista & henkistä usein niin siihen on vaikeampaa puuttua). Naisnarsistit ne vasta ovatkin taitavia ylläpitämään mielikuvia ja illuusioita... Urkkimaan tietoja... Epäsuorasti vähättelemään... Näyttelemään mukavaa... Puhumaan pahaa... Iskemään puukkoa selkään... Yms. häiriintynyttä hommaa. Ei vaikeaa tunnistaa jos on yhden pahan luokan sellaisen ensin tuntenut ja narsistiksi paljastunut.
On aivan totta että nais"bestikset" voi yltää todella halpamaisiin tekoihin. Eri piireihin pääsyä valmistellaan pitkään ja hartaasti. Ilmestytään vaikka etäisen puolitutun sukulaisen hautajaisiin ja halutaan tutustua kaikkiin vaikkei tuntenut vainajaa ollenkaan. Se verkoston luominen on systemaattista. Nainen on kertakaikkiaan herttainen ja saattaa selittää "sydänvikaisesta kummilapsesta" tai ihan mitä ikinä keksii, esittääkseen ihmistä. Perusvire on negatiivinen. Hänellä on myös tarve lokeroida muut helposti käsitettäväksi.
Mutta.
Parisuhteessa mies tulee iholle, se fyysinen väkivalta tai väkivallan uhka on olemassa. Narsistimies voi tulla aivan lähelle, niin ettei edes koske, mutta se uhka on siinä. Nainen voi tehdä pahaa, mutta miehet käyttää fyysistä väkivaltaa ja voivat sanoa seksuaalista väkivaltaa normaaliksi eikä sitä voi oikein muuksi todistaa. Seksuaalisuuteen liittyvät loukkaukset on kaikkein pahimpia.Kyllä nainen voi tehdä kaikkea tätä samaa
En kyseenalaista sinun kokemuksiasi. Omassa tapauksessa pahinta oli juuri hänen fyysinen voimansa. Treenasin ja olin naiseksi hyväkuntoinen, silti hän "voitti" fyysisellä voimalla.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä ollut sellaista, että narsisti saattaa hylätä omat lapsensa täysin, mutta sitten uuden hoidon/kumppanin/puolison lapset ovat sitten kaikenlaisen hyysäyksen ja huomion kohteena. (Tietysti kunnes suhde kaatuu ja kuvioon astuvat taas seuraavat lapset...)
Kyllä! Siskon lapset ja lapsenlapset tärkeämpiä kuin omat ovat ikinä olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä ollut sellaista, että narsisti saattaa hylätä omat lapsensa täysin, mutta sitten uuden hoidon/kumppanin/puolison lapset ovat sitten kaikenlaisen hyysäyksen ja huomion kohteena. (Tietysti kunnes suhde kaatuu ja kuvioon astuvat taas seuraavat lapset...)
Kyllä! Siskon lapset ja lapsenlapset tärkeämpiä kuin omat ovat ikinä olleet.
Ja toisaalta ajattelen kyllä että hyvä niin, narsku ei ole koskaan päässyt pilaamaan omien lastensa kasvamista kunnon ihmisiksi kuten ei välttämättä olisi käynyt jos hän olisi 24/7 päässyt alistamaan muuta perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä ollut sellaista, että narsisti saattaa hylätä omat lapsensa täysin, mutta sitten uuden hoidon/kumppanin/puolison lapset ovat sitten kaikenlaisen hyysäyksen ja huomion kohteena. (Tietysti kunnes suhde kaatuu ja kuvioon astuvat taas seuraavat lapset...)
Kyllä! Siskon lapset ja lapsenlapset tärkeämpiä kuin omat ovat ikinä olleet.
Ja toisaalta ajattelen kyllä että hyvä niin, narsku ei ole koskaan päässyt pilaamaan omien lastensa kasvamista kunnon ihmisiksi kuten ei välttämättä olisi käynyt jos hän olisi 24/7 päässyt alistamaan muuta perhettä.
Nimenomaan. Se on vain loukkaavaa, mutta silti onni. Ja nämä muutkin lapset heivataan kun tilanne sitä vaatii ja vaihdetaan toisiin.
Narsisti rikkoo rajoja. Mitä vain rajoja laitat, juuri ne pitää rikkoa. On kyse sitten sänkypuuhista, henkilökohtaisesta tilastasi, rahoistasi, päätöksistäsi tai arvoistasi.
Juuri mikä on sinulle arvokasta ja tärkeää, pitää tuhota ja latistaa. Samalla ideana tietysti tuhota itsetuntosi ja itsemääräämisoikeutesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä ollut sellaista, että narsisti saattaa hylätä omat lapsensa täysin, mutta sitten uuden hoidon/kumppanin/puolison lapset ovat sitten kaikenlaisen hyysäyksen ja huomion kohteena. (Tietysti kunnes suhde kaatuu ja kuvioon astuvat taas seuraavat lapset...)
Kyllä! Siskon lapset ja lapsenlapset tärkeämpiä kuin omat ovat ikinä olleet.
Kosto toimii narskun motiivina hyysätä muita lapsia sitten. Aidosta lähimmäisenrakkaudesta ei tietenkään ole kyse, vaan vallankäytöstä ja kostosta. Showsta. Kunnes kyllästyy teeskentelemään ja siirtyy seuraaviin kieroiluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisnarsisteja saattaa olla jopa enemmän kuin miesnarsisteja. Tapaukset eivät vaan tule päivänvaloon (miehet eivät niin vertaistukea hae/saa ja naisten tekemä väkivalta voi olla psykologista & henkistä usein niin siihen on vaikeampaa puuttua). Naisnarsistit ne vasta ovatkin taitavia ylläpitämään mielikuvia ja illuusioita... Urkkimaan tietoja... Epäsuorasti vähättelemään... Näyttelemään mukavaa... Puhumaan pahaa... Iskemään puukkoa selkään... Yms. häiriintynyttä hommaa. Ei vaikeaa tunnistaa jos on yhden pahan luokan sellaisen ensin tuntenut ja narsistiksi paljastunut.
On aivan totta että nais"bestikset" voi yltää todella halpamaisiin tekoihin. Eri piireihin pääsyä valmistellaan pitkään ja hartaasti. Ilmestytään vaikka etäisen puolitutun sukulaisen hautajaisiin ja halutaan tutustua kaikkiin vaikkei tuntenut vainajaa ollenkaan. Se verkoston luominen on systemaattista. Nainen on kertakaikkiaan herttainen ja saattaa selittää "sydänvikaisesta kummilapsesta" tai ihan mitä ikinä keksii, esittääkseen ihmistä. Perusvire on negatiivinen. Hänellä on myös tarve lokeroida muut helposti käsitettäväksi.
Mutta.
Parisuhteessa mies tulee iholle, se fyysinen väkivalta tai väkivallan uhka on olemassa. Narsistimies voi tulla aivan lähelle, niin ettei edes koske, mutta se uhka on siinä. Nainen voi tehdä pahaa, mutta miehet käyttää fyysistä väkivaltaa ja voivat sanoa seksuaalista väkivaltaa normaaliksi eikä sitä voi oikein muuksi todistaa. Seksuaalisuuteen liittyvät loukkaukset on kaikkein pahimpia.
Älyllinen narsistihan on aseksuaalinen. Voi kyllä tykätä torkistelystä, eli hän saattaa jopa ehdottaa vaimolleen? rakastajaa. Mieluiten niin että hänelle kerrotaan yksityiskohdista tai itse seuraa sivusta.
Tämä jo aika ekstreemiä, mutta tuo pervous voi olla ihan kontrollin tasolla, ei siis itse osallistu seksiin. Sama pätee kaikkeen kuvaamiseen, valvontakameroihin jne. kyttäykseen.
Toinen porukka sitten nämä jotka saalistavat ja joille naiset ovat pelkkää lihaa. Ei kannata päästää tälläisten tyyppien myrkyttämään omaa mieltä. Ovat kaukana ns tolkuista, tuntevista miehistä (tai naisista) kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistin kanssa parisuhteessa ollessa elimistö on jatkuvassa hälytystilassa. Ikinä ei pysty olemaan varma omasta tilanteesta, esim. koti voi lähteä alta milloin vaan.
Korkea kortisolitaso aiheuttaa mm. painonhallintaongelmia, uniongelmia, paniikkihäiriöitä, masennusta... Narsistinen saa rauhallisenkin ihmisen aivan hulluksi, se on niiden tarkoitus!
Ihan hirveä tapa elää, oma henkinen hyvinvointi on todella huono ja kotona vallitseva ilmapiiri kireä. Äkkiä pois jos tunnistat itsesi...
Lisäksi voi edesauttaa vakavampienkin sairauksien puhkeamista ja pahenemista.
Valtava stressitila elimistölle. Ja se siis tulee kaikesta, siitä euforiastakin negatiivisten tunteiden lisäksi. Huippukohdista, stressistä, epävarmuudesta ja pelosta ja kaikkien näiden rajusta vaihtelusta.
Narsku itse ei ole ikinä oikeasti rento, rauhallinen ja sinut itsensä ja muiden kanssa eikä saa sitten olla kukaan muukaan. Kaikkien pitää myötäillä tasan tarkkaan narskun rajuja mielialavaihteluja. Hän puolestaan ei ikinä aidosti empatisoi ja myötäelä muiden iloja tai suruja.
Tajusin juuri, että tunneilmaston hallinta on hyvin tyypillistä. Kaikkien pitää elää Hänen ailahtelevien tuulien ja tunteiden vuoristoradassa mukana (mutta hän viis veisaa muiden fiiliksistä).
Hän pitää muita jatkuvasti varpaillaan. Koko ajan pitää olla stressissä ja varuillaan. Käytöksen ja tuulien muutokset eivät ole ollenkaan ennakoitavissa eikä johdonmukaisia. Juuri kun luulet, että on rauhan hetki ja kaikki hyvin, N vetää maton alta ja keikauttaa veneen nurin. Hän saa sadistista nautintoa yllättäessään ja tuottaessaan pettymyksen!
Se synttäriesimerkki aiemmin (N kiukkuisena kun hänelle järkättiin juhlat) liittyy kanssa tunneilmaston hallintaan. Häntä vit.uttaa, kun joku muu on järkännyt yllätyksen ja kivoja fiiliksiä. Hänenhän pitäisi olla aina ruorissa.
Ja kun oletetaan, että yleensä päivänsankari iloitsee ja jopa liikuttuu muistamisesta, hänpä käyttäytyy juuri oletusten ja odotusten vastaisesti! Hänen fiiliksiään tai käytöstään ei kukaan "määrää" tälläkään tavalla! Kun joku kivoissa fiiliksissä järkännyt juhlat ja odottaa, miten toinennin ilahtuu, se ilo pitää tappaa.
Pimeetä mutta totta.
Mulle nousee ihan raivo pintaan kun näitä lukee, tulee vanhat muistot taas liian iholle. Mun narsistillani oli juuri tämä toisten ilon pilaaminen ja mitätöiminen oikein sisäänkirjoitettuna.
Kerran sain postikortin ystävältäni, hän oli käymässä Ruotsissa ja laittoi kuulumisia muutamilla lauseilla. Luin sitä korttia ja hymyilin, kun HÄN tuli huoneeseen, seisoi hetken oviaukossa tuijottamassa silmät siristettyinä ja sitten tuli ja nappasi noin vain kortin kädestäni ja luki sen ylimielinen ilme päällä. Heitti sen sitten pöydälle ja pyhähti ja meni matkoihinsa.
Tämmöiset eleet oli hänelle tyypillisiä. Saattoi noin vain ohimennessään siepata kädestäni lehden, jota olin lukemassa ja vei sen itselleen mitään sanomatta. Osoitti näin siis kaikin tavoin, että olen aivan mitätön ja hänen hallinnassaan. Minulle sai tehdä miten vain.
Peiton kiskaiseminen päältäni, kun olin nukkumassa, oli aivan tavallista. Jos katsoin televisiota, hän saattoi tulla ja noin vain vaihtaa kanavaa välittämättä minun katsomisistani. Kun protestoin, hän kuulemma vain katsoi, mitä sieltä muilta kanavilta tulee, mutta se selaileminen ei sitten loppunut ollenkaan tai hän alkoi mielenosoituksellisesti vahdata jotain ihan samantekevää, kunhan sai osoitetuksi minulle, että olin merkityksetön. Käsilaukkuni tutkiminen oli hänen lempihommiaan, siellä ei kylläkään koskaan ollut mitään erityistä, koska pidin kaikki tärkeät kuitit ja muut jutut työpaikkani lukollisessa laatikossa. Sinne hänellä ei ollut pääsyä, vaikka varmaan olisi halunnut.
Muistan, kuinka hän jo seurusteluaikana, kun asuin vielä vanhempieni kanssa, tutki huoneeni kaikki kaapit ja laatikot ja kirjapinot ja kirjojen sivut ym., ilmeisesti etsien jotain, mistä olisi voinut minua kuulustella. Kai häntä harmitti, kun ei voinut ihan joka paikkaan päästä. Kun ei ihan niin selkeästi voinut esim. nousta tuolille ja katsoa, mitä oli korkean vaatekaapin päällä tms. Pistin vielä silloin asian leikiksi ja hänkin teki niin, mutta kyllä myöhemmin sitten aloin ymmärtää paremmin. Minulla ei olisi saanut olla mitään yksityisyyttä. Se ei ollut enää normaalia mustasukkaisuutta, vaan meni vainoharhojen puolelle.
Miten ihanaa ja helpottavaa oli lopulta, kun hänestä viimein eroon pääsin. Keho ei ihan heti reagoinut, vaan muistutti minua aina siinä kolmen aikaan iltapäivällä. Vatsaa alkoi aina hieman vääntää. Se johtui siitä, että työpäivä oli loppumassa ja joutuisin taas siihen ihmeelliseen, kaoottiseen narsismin maailmaan. Kesti aikansa, ennen kuin se tunne loppui. Ajatella, että saatoin mennä työpäivän jälkeen vaikka kauppakeskukseen kahville, istuskella ihan rauhassa.
En koskaan haluaisi eroon narsistista. Aina kehoitetaan jättämään narsisti. Entäpä jos todella rakastaa häntä, eikä oikeasti halua, eikä edes voisi elää ilman häntä? Ei edes kärsi hänen negatiivisista piirteistään vaan nauttii narsistin seurasta ja tämän olemisesta elämässään. Miksi sellaista ihmistä sitten sanotaan, joka nauttii narsistista? Eikä koskaan halua erota. Halusin vain tuoda tämän näkökulman, ettei narsistista aina haluta eroon, eikä kaikki kärsi narsistin vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan haluaisi eroon narsistista. Aina kehoitetaan jättämään narsisti. Entäpä jos todella rakastaa häntä, eikä oikeasti halua, eikä edes voisi elää ilman häntä? Ei edes kärsi hänen negatiivisista piirteistään vaan nauttii narsistin seurasta ja tämän olemisesta elämässään. Miksi sellaista ihmistä sitten sanotaan, joka nauttii narsistista? Eikä koskaan halua erota. Halusin vain tuoda tämän näkökulman, ettei narsistista aina haluta eroon, eikä kaikki kärsi narsistin vuoksi.
No tuskin hänellä on narsistista persoonallisuusHÄIRIÖTÄ, jos kerran on vain niin kiva ja ihana eikä mitenkään ikävä ja tuhovoimainen. Sillä kun se on persoonallisuushäiriö, et sinä selvisi kärsimättä.
Vierailija kirjoitti:
Naisnarsisteja saattaa olla jopa enemmän kuin miesnarsisteja. Tapaukset eivät vaan tule päivänvaloon (miehet eivät niin vertaistukea hae/saa ja naisten tekemä väkivalta voi olla psykologista & henkistä usein niin siihen on vaikeampaa puuttua). Naisnarsistit ne vasta ovatkin taitavia ylläpitämään mielikuvia ja illuusioita... Urkkimaan tietoja... Epäsuorasti vähättelemään... Näyttelemään mukavaa... Puhumaan pahaa... Iskemään puukkoa selkään... Yms. häiriintynyttä hommaa. Ei vaikeaa tunnistaa jos on yhden pahan luokan sellaisen ensin tuntenut ja narsistiksi paljastunut.
niin, tätähän on tutkittu. 2/3 narsistisen persoonallisuushäiriön omaavista on miehiä. Naisissa taas on selkeästi enemmän epävakaita.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan haluaisi eroon narsistista. Aina kehoitetaan jättämään narsisti. Entäpä jos todella rakastaa häntä, eikä oikeasti halua, eikä edes voisi elää ilman häntä? Ei edes kärsi hänen negatiivisista piirteistään vaan nauttii narsistin seurasta ja tämän olemisesta elämässään. Miksi sellaista ihmistä sitten sanotaan, joka nauttii narsistista? Eikä koskaan halua erota. Halusin vain tuoda tämän näkökulman, ettei narsistista aina haluta eroon, eikä kaikki kärsi narsistin vuoksi.
Sanotaan kuolleeksi tai masokistiksi. Tai umpidepressoituneeksi.
Onko Narsisti kiinnostunut väkivaltaisesta ja alistavasta s* e k s i s t ä? Onko Narsistille jopa helppoa r@iskata joku, koska hänellä ei ole empatian tunnetta tai omaatuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan haluaisi eroon narsistista. Aina kehoitetaan jättämään narsisti. Entäpä jos todella rakastaa häntä, eikä oikeasti halua, eikä edes voisi elää ilman häntä? Ei edes kärsi hänen negatiivisista piirteistään vaan nauttii narsistin seurasta ja tämän olemisesta elämässään. Miksi sellaista ihmistä sitten sanotaan, joka nauttii narsistista? Eikä koskaan halua erota. Halusin vain tuoda tämän näkökulman, ettei narsistista aina haluta eroon, eikä kaikki kärsi narsistin vuoksi.
No tuskin hänellä on narsistista persoonallisuusHÄIRIÖTÄ, jos kerran on vain niin kiva ja ihana eikä mitenkään ikävä ja tuhovoimainen. Sillä kun se on persoonallisuushäiriö, et sinä selvisi kärsimättä.
Tuo ei todellakaan ole suhteessa narsistin kanssa ja terve, joten sen voi sivuuttaa.
Meillä oli aina kotona ihanan tasapainoinen ja kiva ilmapiiri, kun narsisti oli pidempään poissa ja kun se lähti lopullisesti. Hänen paikallaollessaan ihan kuin jokin ikävä kaasu olisi saastuttanut koko kodin ilman ja sai ihmiset käyttäytymään varautuneesti ja voimaan huonosti.