Erityislapsi isossa kaupungissa vs. pienessä kaupungissa?

Kaikki tutkimukset, kuntoutus, erityispäivähoito ja erityisluokat ovat järjestyneet meidän lapsille hyvin.

että olen kuullut Seinäjoen lastenneurologisen tilanteen olevan huonolla tolalla. En tiedä onko kyseessä se, että sairaalassa yksinkertaisesti ei ole riittävästi virkoja vai eivätkö saa olemassa oleviin virkoihin päteviä lääkäreitä.



Muuten en osaa asiaasi sen enempiä kommentoida kun itse myös asumme isossa kaupungissa ja muusta ei ainakaan toistaiseksi ole kokemusta. Itse olemme myös pohtineet samaa asiaa kun muutto muualle on ollut mielessä.



t.kolmenmami

että isompi kaupunki. Tai olisiko paremminkin niin että rikkaampi kaupunki!



Perheemme asui tampereella ja kaikki luisti hienosti. lapsi sai niitä terapioita joita suositeltiin eikä meillä ollut mitään valittamista.



Muutimme pienempään paikkaan asumaan ja olemme pettyneitä. Kunta on niin köyhä ja säästää joka asiassa joten vaikka yliopistosairaala suositteli lapsellemme tiettyä terapiaa, ei kunta sitä meille myöntänyt. Tampereella tämä siis myönnettiin. Terapia (jota sitten saamme) on muutenkin " tökkinyt" , välillä puolen vuoden taukoja kun henkilökuntaa koulutetaan eikä tilalle voida rahan vuoksi palkata ketään.



Nyt yliopistosairaala suositteli terapian vaihtoa toiseen koska tytöllä alkaa koulu vuoden päästä (joten painopistettä haluttiin muuttaa). Jännityksellä odotamme mitä kunta tuohon sanoo.



Mutta tehköön kunta mitä tykkää, olemme päättäneet muuttaa takaisin tampereelle ja asunokaupat kesken.



Tampereen lähikunnista olisi saanut halvempia asuntoja mutta koska emme pysty luottamaan pienempien kuntien asioidenhoitokykyyn kokemuksemme pohjalta niin halusimme nimenomaan tampereelle- lapsemme vuoksi!

tampereella on erityislapsen hyvä asua!

ei mekään täältä lähdetä lapsen takia.

älkää vaan muuttako tampereen lähikuntiin, sillä palvelut erityislapsille eivät ole samat, kuin tampereella.

yhtä mitättömät ovat tampereen lähikunnissa, kuin siellä missä asutte.

miehen työkaveri asuu lapsineen ylöjärvellä ja heillä 3 erityislasta. nokiallakaan ei saa samoja palveluita, kuin tampereella.

Asumme pienessä kunnassa Seinäjoen lähellä ja kuulumme siis Seinäjoen sairaanhoitopiiriin. Minulla ei ole kokemuksia isosta kaupungista, koska olen asunut pohjanmaalla koko ikäni.



Poikani on seitsemänvuotias ja hänellä on asperger. Tutkimukset ovat vielä vähän kesken, mutta diagnoosi on jo varma.



Poikaa alettiin tutkimaan parivuotta sitten ja tutkimukset aloitettiin lastenneurologiselta osastolta. Joku jo sanoikin, että siellä ei tutkimukset ole hyvällä mallilla. Ja se on totta. Minusta tuntui, että lääkäri ja terapeutit olivat ihan hakoteillä poikani diagnosoinnissa ja heidän mielestään poikani oli pahasti kehitysviiveinen, koska ei tehnyt kehitysarviotestejä, vaan tuijotteli lattialistoja ja oli omissa maailmoissaan. Tiesimme, että pojalla on paljon erityistaitoja, muttei välttämättä heti avaudu oudoille ihmisille. Yhteistyätä vanhempien kanssa ei ollut ja meitä ei uskottu pojan erityistaidoista.



Aloin itse ottaa asioista selvää ja kun löysin tietoa aspergeristä olin varma, että pojallani on juuri se. En suostunut menemään enää lastenneurologiselle, vaan vaadin päästä lastenpsykiatriselle, jossa siis Seinäjoella tutkitaan juuri aspergeria. Kun pääsimme sinne, alkoi asiat menemään eteenpäin. Lääkäri sanoi ensimmäisen käynnin jälkeen, että pojalla on selvästi asperger.



Erityisluokkahan ei ole välttämättä paras vaihtoehto aspergerille, vaan yleiopetus tukitoimin. Meillä ainaikin lähti asiat hienosti eteenpäin, kun päästiin psykiatriselleosastolle, jossa on paras tieto aspergereista.



Meillä käy terapeutti säännöllisesti kotona ja esikoulussa ja poika on kerran viikossa toimintaterapiassa. Poika aloitta ensi syksynä koulun yleisopetuksessa avustajan kanssa. Mielestäni täällä saa hyvin tukea ja terapiaa, kunhan vain ensin saa oikean diagnoosin. Ainakaan pari vuotta sitten Seinäjoen lastenneurologisen henkilökunta ei ollut ammattitaitoista, mutta lastenpsykiatrisella on siis parempi tilanne.

Nyt asia tuntuukin ihan selvältä. Siis se, että tietysti isompi kaupunki on parempi tällaisessa asiassa. Sitä vaan ei osaa ajatella, kun ei ole minkäänlaista kokemusta erityislapsista ja heidän elämästään.



Teimme päätöksen, että pysymme Tampereella, ainakin toistaiseksi. Seinäjoelle muutto ei kuitenkaan ole ollut mikään ns. " suuri unelma" , vaan olemme muutenkin pähkäilleet, että muuttaako vaiko ei. Nyt aiomme siis jäädä tänne.



Kiitos vielä teille!

ja kuulumme Senäjoen sairaanhoitopiiriin. Lapsellamme on aivojen synnynnäinen kehityspoikkeama ja siihen liittyviä liitännäis" ongelmia" mm. epilepsia ja kehitysviivästymä.

Minä en liioin ole tyytyväinen neuron toimintaan. Kehitysseurannassa terapeutit, psykologit ym. eivät ota kuuleviin korviinsa sitä mitä pojan kanssa päivittäin tekemisissä olevat hänestä arvioivat. Luottavat vain omiin tuloksiinsa. Poika sai vaikeavammaisen diagnoosin, mikä minusta eikä muistakaan ole aivan realistinen. Vaikka pojalla on monenlaista ongelmaa mutta minusta vaikeavammaisuuteen tarvitaan enemmän.

Testaustilanteet ovat lapselle niin outoja tilanteita ettei ns. normaalikaan niissä pystyisi olemaan oma itsensä. Osastolla kaikkia mahtavia leluja, jotka kiinnostavat paljon enemmän kuin psykologin palapelit.

Poika sai arvion pelkästään heidän siellä tekemien testien perusteella. Ennen kehitysseurantajaksoa piti kaikilta lapsen kehitykseen osallistuvien tehdä arvio, mutta kuitenkaan niihin ei kiinnitetty piirun vertaa huomiota. Tuntuu, että sairaalassa kaikki asiat kärjistetään. En sitten tiedä onko muut sairaalat yhtään ihmeellisempiä mutta Seinäjokeen olen ainakin pettynyt.

Seinäjoesta en muuta tiedä mutta täällä missä me asumme ei erityislapsia juurikaan huomioida. Meillä lapsi siirtyi päiväkotiin kuntoutuksellisista syistä. Hän ei saa avustajaa vaikka hänelle sitä on suositeltukin, ryhmät valtavan suuria ja muuten päiväkodeista pulaa, terapioita ei voi järjestää päiväkodissa, koska on tilan puutetta ym.

Suosittelen lämpimästi, että jäätte Tampereelle. Siellä varmasti paljon asiantuntevampi asennoituminen ja varmasti myös erityislapsia huomioivampi tilanne.

Me asumme Lempäälässä ja täytyy sanoa että tässä kunnassa erityislasten asiat ovat erinomaisesti. Lapsemme on erityiskoulussa ja olemme päässeet todella hyvin tutkimuksiin ja terapiaan ja kaikki mahdollinen on toiminut paremmin kuin hyvin.



Moni ystävämme on ihmetellyt sitä kuinka tämän kokoisessa kunnassa erityislasten asiat voivatkin olla näin hyvin.



Joten ei voi yhdistää kaikkiin tre lähikuntiin yllä olevan kommenttia huonosta erityislasten tilanteesta. Eiköhän nämä ole vähän kuntakohtaisia asioita.