Aikuisen lapseni yksinäisyys
Huolestuttaa seurata oman aikuisen lapseni elämää. Hän on valtavan yksinäinen omalla asuinpaikkakunnallaan eikä ole ketään kenen kanssa viettää iltoja tai viikonloppuja. Eikä hän ole kumppaniakaan löytänyt.
Onko teillä muilla tällaista? Koitan soittaa ainakin pari kertaa viikossa ihan vain varmistaakseni, että kaikki on hyvin. Olisin niin onnellinen jos lapseni löytäisi kaveripiirin sekä luotettavan miehen itselleen eikä olisi aina vaan yksin.
Kommentit (21)
Tervetuloa nuorten ja nuorten aikuisten todellisuuteen tässä maassa.
Äiti on aina jotenkin huolissaan. Kaikkeen ei vaan pysty vaikuttamaan. Moni on yksinäinen nykyään, kaikenikäisistä.
Onko lapsi kasvatettu itsenäiseksi ja hiljaiseksi? Miksi lapsesi ei sosialisoi muiden kanssa?
Voisitteko muuttaa samaan kaupunkiin?
Kärsiikö hän yksinäisyydestään? Ymmärrän kyllä huolesi, jos on vaara masentua. Hienoa, että välität, ei se ole helikopterivanhemmuutta.
Olen tälläinen yksinäinen aikuinen, jonka ainut kontakti on omat vanhemmat jotka soittelevat silloin tällöin. Harkitsen päivieni päättämistä.
Entä jos lapsesi haluaa olla yksin?
Minä olen aina itsekseni ja nautin siitä suuresti. Kyllä hajottaisi jos joutuisi jakamaan kämpän jonkun sotkuisen miehen kanssa.
Paljonko sillä on ikää? Jos on jotain 19v niin vielä voi jotain tehdä asialle, mutta jos päälle 25v niin sitten sun on pakko hyväksyä, että tuo on lapsesi tapa elää elämäänsä.
Mä olen tuollainen "lapsi". Opinnot ovat päättyneet pari vuotta sitten ja nyt käyn töissä. En vapaa-ajalla juurikaan tee mitään muiden ihmisten kanssa. Tässä tää elämä nyt menee. Vanhemmat kyselee, että onko tyttöystävää, mutta eihän sellaista ole näköpiirissäkään.
m27
Vierailija kirjoitti:
Paljonko sillä on ikää? Jos on jotain 19v niin vielä voi jotain tehdä asialle, mutta jos päälle 25v niin sitten sun on pakko hyväksyä, että tuo on lapsesi tapa elää elämäänsä.
Aina voi muuttaa asioita. Ei ole mitään maagista ikää minkä jälkeen ihminen jähmettyy tapoihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Kauhea kyylämutsi.
Parempi "kyylätä" nyt kuin hautausmaalla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollainen "lapsi". Opinnot ovat päättyneet pari vuotta sitten ja nyt käyn töissä. En vapaa-ajalla juurikaan tee mitään muiden ihmisten kanssa. Tässä tää elämä nyt menee. Vanhemmat kyselee, että onko tyttöystävää, mutta eihän sellaista ole näköpiirissäkään.
m27
Jos olisin sun äiti tai isä niin tekisin muutakin kuin vain kyselisin tyttöystävästä. Kysyisin onko sulla hyvä olla, onko yksinäistä ja kaipaatko muutosta elämääsi. Kysyisin, että kaipaatko apua näiden muutosten tekemisessä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tälläinen yksinäinen aikuinen, jonka ainut kontakti on omat vanhemmat jotka soittelevat silloin tällöin. Harkitsen päivieni päättämistä.
Älä ihmeessä.Ajattele miltä vanhemmistasikin tuntuisi.Sinulla on sentään heidät.Huominen voi olla jo parempi.
Onko teillä hyvä keskusteluyhteys? Millaiset taidot itselläsi on ystävystymiseen? Ehkä voisit kysyä onko hän yksinäinen, voitko jotenkin auttaa. Etene kysymällä, älä oleta mitään, sillä voi olla, että hän ei edes koe itseään yksinäiseksi tai et tiedä hänen kavereistaan. Voit tarjoutua maksamaan psykoterapian, jos hän kokee tarvetta sellaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa nuorten ja nuorten aikuisten todellisuuteen tässä maassa.
Tavallisilla nuorilla on kyllä paljon kavereita, joita tapaavat säännöllisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa nuorten ja nuorten aikuisten todellisuuteen tässä maassa.
Tavallisilla nuorilla on kyllä paljon kavereita, joita tapaavat säännöllisesti
Nykyään on valtavasti ihan tavallisen oloisia nuoria, jotka kärsivät yksinäisyydestä! Meidän sukupolvella ei ole mitään yhteisöllisyyttä missään asiassa ikinä! Kaikki ajattelevat vain itseään ja somestatustaan.
N23
Olisi kyllä ahdistavaa jos äiti pörräisi joka päivä helikopterilla asuntoni yllä kyttäämässä mitä teen...
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä ahdistavaa jos äiti pörräisi joka päivä helikopterilla asuntoni yllä kyttäämässä mitä teen...
Sama. Olo oli niin helpottunut kun pääsi lapsuuden kotini melusta omaan rauhalliseen yksiöön viettämään rauhallisia iltoja. Kukaan ei tule ovelle koputtamaan ja kysymään mitään vaan saa olla vaan ihan itsekseen just niin paljon kuin haluaa:) Onneksi minun vanhemmat jättivät minut rauhaan eivätkä soitelleet perään kokoajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa nuorten ja nuorten aikuisten todellisuuteen tässä maassa.
Tavallisilla nuorilla on kyllä paljon kavereita, joita tapaavat säännöllisesti
Nykyään on valtavasti ihan tavallisen oloisia nuoria, jotka kärsivät yksinäisyydestä! Meidän sukupolvella ei ole mitään yhteisöllisyyttä missään asiassa ikinä! Kaikki ajattelevat vain itseään ja somestatustaan.
N23
No eikö se some ole sitten teidän "sukupolvikokemus"?
Toivottavasti tämä on provo.