Tänne kauhutarinoita vauvakuumeen karkottamiseen!! :)
Omat kolme kauheaa raskautta ovat kyllä ihan tuoreessa muistissa, mutta ei auta. Kaikki lapset ovat vielä pieniä ja vauva-ajat koliikkeineen muistan vallan mainiosti, ei auta. Haluaisin niin kovasti vielä kokea raskauden ja saada vauvan ja lapsen.. Mulle on tehty sterilisaatio, eikä me oikeasti enää jaksettais yhtään lasta. Miten tämän sydämeen sattuvan kuumeen saa pois? Sekään ei juurikaan helpota, vaikka kaikki kolme lastamme kirkuisivat samanaikaisesti jotain uhmailujaan..
Kommentit (18)
Ei voi tehdä mitään aikuisten juttuja rauhassa ainakaan! Joinain aikoina ei voi edes vessassa käydä. Voi sitä vapauden huumaa, kun pääsee ekaa kertaa illalla tyttöjen kanssa oluelle, leffaan, kahvilaan... :)
kun olen vielä ihan kiinni näissäkin pienissä. Mutta kyllähän mulla loppuis kädet kesken, nytkään ei kaksi kättä ole tarpeeksi.. ap
Siihen vielä yksi pieni lisäksi kärsimään.
niin kukaan ei hankkisi sen jälkeen enää lapsia.
Kasin tapaus kuulosti tosi surulliselta. :( ap
Vähänkin isompina alkavat vartioimaan äitään ja edelleen haluavat syödä tissiä, tulla valmiiksi syötetyiksi, puetuiksi, eivät tahdo mennä nukkumaan, uhmaavat....
että onkohan tässä yksi syy, miksi synnytyksissä on selvä piikki huhti-toukokuussa? Lapset pannaan toisin sanoen alulle elokuussa, kun kevään tautikierteet on muisto vain! Keväällä, kun kaikki on flunssassa/oksennustaudissa/vesirokossa, ei tuu vanhemmillekaan vauvakuumetta kovin herkästi. :D
kun siirrytään yhdestä elämänvaiheesta toiseen, jotain päättyy lopullisesti. Koska sinulle ei enää tule vauvoja (kerroit että sinut on steriloitu?) ainakaan ihan itsestään, seuraava elämänvaihe on elämä leikki-ikäisten ja koululaisten kanssa. Se surutyö siitä, että lasten syntymät on lopullisesti ohi, on vaan tehtävä ja surtava sitä asiaa. Ei se oikeastaan helpota millään kauhutarinoilla eikä vippaskonsteilla. Ja kun olet oikein sydämesi pohjasta surrut, niin siinä ohessa huomaat että se ilo niistä isoista lapsista nostaa päätään ja huomaat että elämä helpottuu koko ajan ja sitten tuleekin aikanaan se ajatus että "onneksi meille ei tullut enempää vauvoja".
Näin ainakin mun kohdalla.
Mietipä sitä et voisi varautua mitenkään ja synnyttyä tai muutaman kuukauden kuluttua huomattaisiin kehitysvammaisuus.
Olisit kiinni loppuikäsi "vauvassa".
Ehkä se olisikin sulle hyvä juttu loppuisi vauvakuume ainakin.
Erityiskiitos sinulle 15, juuri tuosta kai mullakin on kyse. Eiköhän tämä tästä! :) ap
Ehkä se olisikin sulle hyvä juttu loppuisi vauvakuume ainakin.
Seuraava ei sitä välttämättä olisi. T. 5 äiti ja nuorin ei ole terve
Sulla voisi olla yhtä kamala raskauspahoinvointi kun mulla: Oksentelua ensimmäiset neljä kuukautta päivittäin ja usein, aivan helvetinmoinen olo koko ajan niin ettei pysty sohvalta nousemaan, ei telkkaria katsomaan koska kuvan liikkeet aiheuttaa oksennusreaktion, samoin miehen ja omien lasten haju, lähes kaikki muutkin hajut jne. Mitään, siis mitään ei voi tehdä kun oksettaa ja oksentaa, on veto ihan poissa kun ravintoa ei saa, jos joutuu nousemaan ylös, on pakko kulkea kaksin kerroin kun vatsaa polttaa niin hirveesti.
Sitten viidennestä kuusta eteenpäin helpottaa, mutta oksennus tulee edelleen lähes joka päivä loppuun saakka ja paha olo on päällä vieläkin, vaikka vähän lievempänä. Unohda koko juttu. Pienten lasten kanssa tuollainen raskaus on täysin mahdotonta kestää.
peläten ja kuka hoitaisi isompia lapsia?
Lopeta turha vatvominen ja suuntaa katse eteenpäin. Mieti miten voit kehittää itseäsi, aloita vaikka harrastus. Tai sitten keskityt enemmän lastesi juttuihin, mutta unohda vauvat...
raskausvaivoista, yövalvomisista jne. Mutta kiitos vastauksestasi, en kuitenkaan taida mennä psykiatrille! ap