Oliko sinulla kova kuri lapsena? Mitä mieltä siitä nyt?
Ja ensin korostan, että kovalla kurilla en tarkoita synonyymia kurittamiselle. Tarkoitan tilannetta, että on ollut pohjimmiltaan hyvä ehjä perhe, mutta jossa lapselta/lapsilta on aina tiukasti vaadittu tottelemista ja hyvää käytöstä. Ja on saatettu antaa remmiä tai sitten ei, se ei ole pointti, vaan yleisesti se erityisen kova kuri.
Millaista oli elää tällaisessa perheessä ja mitä mieltä olet nyt?
Kommentit (28)
Joka kuritta kasvaa, se demarina kuolee.
Tarkoititko ap pelkäsinkö lapsena vanhempiani? En pelännyt.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kova kuri ja olen koko ikäni pelännyt isääni. Käskemällä kasvattaminen ei opeta lasta ajattelemaan itse vaan tottelemaan vahvempaa. Jos tällä tavoin kasvatetun lapsen elämään tulee myöhemmin vääränlainen ihminen, on jälki rumaa. Itse onneksi vältyin tuolta enkä joutunut mukaan mihinkään rikolliseen elämään, mutta en osaa pitää puoliani ja koetan mukautua sellaiseksi mitä toiset haluavat minun olevan.
Ihan totta. Jos on joutunut elämään sellaisessa perheessä niin ajattelee itselleen edelleen samaa jatkoa ajautumalla itselleen vahingoittavaan seuraan (esim. väkivaltaiseen suhteeseen, suhde narsistiin ystävänä tai puolisona). Muistan kun lapsena lohdutin yhtä kiusaajistani...
Oli. Itse olen tehnyt kaiken päinvastoin kuin vanhempani ja saanutkin parempia yksilöitä aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoititko ap pelkäsinkö lapsena vanhempiani? En pelännyt.
Ei kun tarkoitan sitä, että on opetettu siihen, että et koskaan sano vastaan, tottelet aina jne.
Vierailija kirjoitti:
Oli. Itse olen tehnyt kaiken päinvastoin kuin vanhempani ja saanutkin parempia yksilöitä aikaiseksi.
Minä käytin samaa taktiikkaa ja voin sanoa, että kannatti. On ilo huomata, että lapsilla on hyvä itsetunto ja he osaavat ajatella itse.
Vierailija kirjoitti:
Oli. Itse olen tehnyt kaiken päinvastoin kuin vanhempani ja saanutkin parempia yksilöitä aikaiseksi.
Sinulla siis piloille hemmotellut kakarat?
Aloituksessa viitattiin remmin antamiseen.