Haaveilen erakkoelämästä
Tai en nyt täysin erakkoelämästä, sillä kavereita tahdon joskus nähdä ja töissähän on sitten joskus käytävä. Mutta muuten, haluan elää yksin omassa rauhassani, tehdä mitä huvittaa. Kissan voisi tosin ehkä hankkia. Mutta ei missään nimessä mitään seurustelukumppaneita tai muutenkaan vahvaa sitoutumista kehenkään.
Parasta on, ettei mikään estä minua elämästä niin. Olen nuori ja minulla on vapaus valita! Ehkä elämästä tulee hyvää kun pääsen erakoitumaan.
Kommentit (33)
AI vitsi. Miten unohdinki koko av:n
Erakkona voi elää vaikka kerrostalossa, ei siihen metsämökkiä tarvitse.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 21:12"]
Täällä yksi introvertti, joka opiskeli ensin opettajaksi, sitten hoitajaksi, sitten sosiaalityöntekijäksi ja suunnitteli psykoterapeutin vastaanottoa ja nyt tuntuukin että olisikin pitänyt suuntautua patologiksi ja/tai puutarhuriksi.
Ihmisten seura ahdistaa, vaikka kaikki pitävät minusta liiankin paljon. Olen erakko, mutta olen ajatellut että niin ei saisi olla (uskoin fraasin: ihmisen ei ole hyvä olla yksin) ja nyt kaduttaa, joten anna palaa Ap. Olet oikealla tiellä.
[/quote]
Kiitos tsemppauksesta. Me ajatellaan oikeasti liikaa sitä, millaiseksi meidän elämä ulkopuolelta ''määrätään''. Ei uskalleta elää kuten oikeasti olisi itselle parasta, vaan mennään sen mukaan, mikä on ihanne: mitä arvostetaan, miten muutkin tekevät jne. Musta se on surullista ja ahdistavaa. Oon sitä mieltä, että ihminen tietää sisimmässään, kuinka olisi itse onnellisimmillaan. Tarvitaan vain rohkeutta kuunnella sitä. ap
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 21:16"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 21:12"]
Täällä yksi introvertti, joka opiskeli ensin opettajaksi, sitten hoitajaksi, sitten sosiaalityöntekijäksi ja suunnitteli psykoterapeutin vastaanottoa ja nyt tuntuukin että olisikin pitänyt suuntautua patologiksi ja/tai puutarhuriksi.
Ihmisten seura ahdistaa, vaikka kaikki pitävät minusta liiankin paljon. Olen erakko, mutta olen ajatellut että niin ei saisi olla (uskoin fraasin: ihmisen ei ole hyvä olla yksin) ja nyt kaduttaa, joten anna palaa Ap. Olet oikealla tiellä.
[/quote]
Kiitos tsemppauksesta. Me ajatellaan oikeasti liikaa sitä, millaiseksi meidän elämä ulkopuolelta ''määrätään''. Ei uskalleta elää kuten oikeasti olisi itselle parasta, vaan mennään sen mukaan, mikä on ihanne: mitä arvostetaan, miten muutkin tekevät jne. Musta se on surullista ja ahdistavaa. Oon sitä mieltä, että ihminen tietää sisimmässään, kuinka olisi itse onnellisimmillaan. Tarvitaan vain rohkeutta kuunnella sitä. ap
[/quote]
Täsmälleen näin. Maailma on ekstroverttien ekstroverteille suunnittelema.
t. 20
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 21:16"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2015 klo 21:12"]
Täällä yksi introvertti, joka opiskeli ensin opettajaksi, sitten hoitajaksi, sitten sosiaalityöntekijäksi ja suunnitteli psykoterapeutin vastaanottoa ja nyt tuntuukin että olisikin pitänyt suuntautua patologiksi ja/tai puutarhuriksi.
Ihmisten seura ahdistaa, vaikka kaikki pitävät minusta liiankin paljon. Olen erakko, mutta olen ajatellut että niin ei saisi olla (uskoin fraasin: ihmisen ei ole hyvä olla yksin) ja nyt kaduttaa, joten anna palaa Ap. Olet oikealla tiellä.
[/quote]
Kiitos tsemppauksesta. Me ajatellaan oikeasti liikaa sitä, millaiseksi meidän elämä ulkopuolelta ''määrätään''. Ei uskalleta elää kuten oikeasti olisi itselle parasta, vaan mennään sen mukaan, mikä on ihanne: mitä arvostetaan, miten muutkin tekevät jne. Musta se on surullista ja ahdistavaa. Oon sitä mieltä, että ihminen tietää sisimmässään, kuinka olisi itse onnellisimmillaan. Tarvitaan vain rohkeutta kuunnella sitä. ap
[/quote]
Täsmälleen näin. Maailma on ekstroverttien ekstroverteille suunnittelema.
t. 20
[/quote]
Niin on. Elämä olisi kyllä helpompaa ekstroverttina.
Minäkin olen aina haaveillyt Lappiin, metsään tai autiolle saarelle muutosta ja erakoitumista. Saan iloa, voimaa ja nautintoa elämääni luonnosta, eläimistä, kauniista maisemista ja yksinolosta. En haluaisi perustaa perhettä ja inhottaa tämä yhteiskunnan ja sukulaisten painostus kumppanin ja lasten hankintaan. Yksinolosta nauttivaa pidetään outona tai jotenkin "viallisena". Pidän kyllä ihmisten seurasta, mutta vain lyhyinä jaksoina. Yksin asuessani saisin iloa lemmikeistä, luonnon eläimistä, kirjoista, netistä (leffat, sarjat, av, uutiset). Netti ei kuitenkaan ole välttänättömyys, helpottaisi varmasti tiedonkulkua. -N31
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 10:00"]
Erakkona voi elää vaikka kerrostalossa, ei siihen metsämökkiä tarvitse.
[/quote]
Minä ahdistun jo nyt kerrostalossa vaikken erakko olekaan. On aivan eri asia olla yksin kun tietää että metrin päässä on toinen ihminen, kuin että on yksin ja tietää että on oikeasti yksin. Kerrostalo sopii sellaiselle erakolle joka "pelkää" olla yksin.
Minä odotan jo innolla lauantaita kun lapsi menee isälleen eikä minun tarvitse nähdä yhtään ihmistä eikä puhua kenellekään koko päivänä. Tällä hetkellä tuntuu että yksin eläessä ainoa asia jota kaipaisin olisi seksi (vaikka ei sitä jono nytkään oven takana ole)
Kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta! :) Itse olen haaveillut piilopirtistä, jonne pääsisi silloin tällöin itsekseen möllöttämään. Ihan täydelliseen erakoitumiseen minusta tuskin olisi. Mutta tuonne pääsisi itsekseen välillä olemaan tai sitten puolison kanssa viettämään aikaa.
Mutta totuus vaan on se.. Että sen pumpun ilmaaminen talvipakkasilla kaivossa ei ole herkkua. Tai kun sähköt katkee. Tottakai kaikesta selviää.. Itsekin elän noin, ja ulkohuussi.. Mut tää on elämäntapa, ei mikään eldorado ;) ja Tottakai apua voi aina ostaa. Siitä vaan jos tuntuu siltä. Välillä tosin itseänikin vähän hirvittää, mutta suhtaudun asiaan niin kun tulee nallen jälkiä pihatiellä vastaan.. Että jos karhu tappaa niin se on sentään kunniakas kuolema
[quote author="Vierailija" time="10.04.2015 klo 09:43"]
Minäkin olen onnellinen erakko. Asun yksin alkeellisessa metsämökissä. Täällä on täydellinen rauha, tämä on paratiisini. Kun minulla on tämä, olen onnellinen ja jaksan antaa itsestäni silloin kun käyn töissä ja ihmisten ilmoilla. Vastapainoksi saan lomilla ja viikonloppuina olla päiväkausia yksin.
Metsämökin ylläpito on niin hirveän halpaa, että minulta jää joka kuukausi paljon rahaa säästöön. Jotkut luulevat, että elän täällä pihiyden takia. Niin se ei ole. Tällaista mielenrauhaa ei voi ostaa rahalla, ja itse en ajattelekaan rahaa paljon koskaan.
Itse olen elänyt näin jo vuosikausia. Aloittajalle voin sanoa vinkiksi, että kun nuori nainen alkaa puhua oman syrjätilan ostosta, kohtaa ihan varmasti paljon pelottelua. Puhutaan lumitöistä, remonteista, kuluista, susista, yksinäisyydestä, autojen huolloista. Kysytään että "miten sinä sitten teet jos putket jäätyvät". Älä anna niiden hämätä. Se on laiskojen ihmisten puhetta, sellaisten jotka eivät uskalla toteuttaa omia unelmiaan eivätkä siksi halua että muutkaan uskaltavat. Kyllä sinä pärjäät aivan hyvin, on ennenkin pärjätty. Jos jotain ei osaa, voi opetella. Ihan hullua, että pidetään normaalina asua yksiössä kaupungissa 1200 e/kk vuokralla mutta oman kodin ostoa yksin ihmetellään.
[/quote]
Minkä ikäinen olet? Miten isolla paikkakunnalla käyt töissä, paljonko on työmatkaa? Onko sulla mitään eläimiä?