Alkoholistin läheinen: joulukuulumisia?

Yksin. Mä vaurioiduin, musta ei tullut ihmistä. Joten erakoiduin. Olisin tahtonut toisenlaisen elämän.

Hyvin. Oltiin alkoholistin kanssa eri osoitteissa.

Erittäin hyvin on mennyt viime joulut, kun meidän molempien alkoholisti-isät eivät ole tervetulleita ryyppäämään meille jouluna! Toisaalta olen tehnyt alusta asti selväksi heille, ettei mun kotona ryypätä! Velvollisuudentunnosta ja syyllisyydestä jouduin aiemmin katsomaan sitä ryypiskelyä heidän luonaan, mikä oli kamalaa ja ahdistavaa. Kieltäydyttiin muutama vuos sitten menemästä kummankaan luo, kun tajuttiin, ettei he voi pakottaa meitä kärsimään ja vuorottelemaan. Mä en itse asiassa käy heillä enää lainkaan ja voin paljon paremmin. Uskallusta ja rohkeutta tuo on vaatinut. Selän takana on jupistu, mutta aivan sama. 

Olen alkoholistin ex-läheinen. Vaurioitunut minäkin ja vietän joulua sen vuoksi yksin, tosin syynä ei ole pelkästään exän alkoholismi vaan myös tämän väkivaltaisuus ja narsismi, joiden takia en tiedä, uskallanko enää koskaan luottaa kehenkään.

Mutta nyt siis jo toista joulua eri osoitteessa alkoholistin kanssa. Olisin iloinen siitä, ellei pieni lapseni joutuisi olemaan nyt siinä h*lvetissä, jossa häntä aivopestään, manipuloidaan ja vieraannutetaan aktiivisesti isän ja isän uuden kumppanin toimesta. Apua lapselle ei saa, kun kaikki viranomaiset uskovat vakuuttavasti valehtelevaa isää.

Vierailija kirjoitti:

Yksin. Mä vaurioiduin, musta ei tullut ihmistä. Joten erakoiduin. Olisin tahtonut toisenlaisen elämän.

Oon niin pahoillani.

Samassa veneessä olen, voisi olla minun kirjoittamani tuo teksti.

Up

Voin henkisesti hyvin huonosti, vaikka tämä oli ensimmäinen joulu erillään alkoholistista