Lue keskustelun säännöt.
Mulla on niin paha olla
25.12.2021 |
Perhe on koolla joulun vietossa. Kaikki hyvin siis. Toinen poika (aikuinen) valitti eilen, kun ei ollut sinappia (olin unohtanut ostaa). Ei kuulemma ole hyvää ilman sinappia. Pahoittelin asiaa, olin unohtanut ostaa.
Lahjoista ei kiittänyt mitenkään. Vaikutti, että ainakin yhdestä tykkäsi. Otti siitä kuvan. Kännykkä on tärkeä muutenkin.
Äskettäin totesin, kun olimme kaksin samassa huoneessa, että sinä se et paljon juttele. Kännykkää räpelsi. Totesi: -Mitä mun pitäis jutella? Ei ole mitään asiaa. Niinpä, äidille ei mitään asiaa, muuta kuin huomautus puuttuvasta sinapista. Joulun olen hyvin taas kerran laittanut.
Täytyy yrittää olla kuin ei mitään. Paha on kuitenkin olla. Kiitos, että sain purkautua.
Kommentit (6)
Merkillistä että ihmisten täytyy loukata toisia. Olisi hänkin tyytyväinen että järjestit joulun.
Mutta .......kinkku ilman sinappia ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoitko asiasta? Meillä oli vähän samanlainen tilanne, mutta poika taisi ottaa onkeensa kun sanoin miten kurja mieli itselläni on hänen sanoistaan. Sanoi siis yhdestä jouluun liittyvästä asiasta tosi kurjasti, vaikka olin yksin tehnyt väsyneenä kaikki jouluvalmistelut. Sanoi sitten, ettei vaan tajunnut tai osannut sanoa, miten kuitenkin arvostaa. Nyt on ihan hyvä mieli.
En tiedä tuosta kummemmin sanomisesta. Siitä poika käsittää vain (vaikken tarkoittaisi), että otan jonkin marttyyrivaihteen päälle. Sinappikeskustelussa pahoittelin. Luulen, että huomasi mieleni pahoittumisen, tuhahti jotenkin tuohon ”mitä turhaan sanot” -suuntaan.
Mies kävi tänään hakemassa sinappia kaupasta. Minun piti ennen ruokailua käydä hengitrelemässä toisessa huoneessa. Oli niin paha olla.
Ruuan jälkeen pelattiin pelejä, tämäkin poika tuli mukaan. Hänellä oli tosin myös kännykkä mukana, mutta pysyi kyllä pelissä mukana. Jotenkin ymmärrän, että tämän pojan on vaikea sanoa tunteitaan ja ajatuksiaan nykyään minulle. Kai hänellä kuitenkin on olemassa rakkautta äitiä kohtaan. Minä kuitenkin pahoitan välillä sisäisesti mieleni js on paha olla. Aina toivon pojalle kaikkea hyvää ja hän on tärkeä minulle.
Koska yhteiskuntaluokkasi on niin matala.
Tulinpa käymään taas täällä katsomassa. Edelliselle vastaajalle sanoisin, etten ymmärrä tuota. Yhteiskuntaluokalla ei käsittääkseni ole mitään tekemistä pahan olon kanssa. Oloni on onneksi parantunut. T.ap. Ps. Sattumoisin olen korkeakoulutettu ja ylempää yhteiskuntaluokkaa, jos sillä on siis mitään merkitystä.
Ihmismielelle ei mitään voi, muttei myöskään aikuiselle pojalle.