Äitini kuolemasta tulee kuluneeksi vuosi

Mulla oli tuo päivä toissapäivänä. Tiukoille otti ja ottaa edelleen. Huomasin, että ajatuksiin tuli tarkasti muistumia tuosta vuoden takaisesta päivästä, äitini kuolinhetki ja millaiset tunnelmat silloin oli. Tuska vyöryi päälle ja itku tuli, ei voinut mitään. Onneksi sain olla kotona toissapäivän, eikä tarvinnut pitää seuraa kenellekään ja olla sosiaalinen. Vasta illalla mies ja lapset olivat kotona ja heille ei tarvinnut selittää, paitsi pienimmälle kyselijälle toki totuus siitä, miksi äiti itkee.

Jospa sinulla olisi työntäyteinen päivä ja oikeasti kiire töissä, niin saat ajatukset syrjään asiasta. Ja jos itkettää, niin itke. Kotona ainakaan lasten kanssa ei tarvitse surua salata, se on luonnollista ja kuuluu elämään. Normirutiinit pitää päivän kasassa ja lapset näkevät, että tästäkin selviää.

Puolisolta toivoin ja sainkin extra läheisyyshoitoa, kainalossa pitämistä ja ymmärrystä. Jos sinulla on puoliso läsnä, tukeudu häneen, läheisen antama lohtu helpottaa.

Taas vuoden päästä on jo ehkä pikkuisen helpompaa.. Halaus sinulle.