Onko muita, joille vauva-arki onkin ollut HELPOMPAA kuin kuvittelit?

Huudon lakattua ihmettelinki, että näinkö helppoa tämä onkin. Kummastelin, että mitä ne perustyytyväisten ja terveiden vauvojen äidit oikein valittaa.



Kakkonen synnyttyä vauva-arki on edelleen tuntunut kohtalaisen helpolta. Tietysti oksennustaudit ja korvatulehdukset on asia erikseen, mutta sellainen raskaampi vaihekin on aina ollut niin lyhyt-aikaista, että ei ole uupumus kerinnyt iskeä.

Tyttäreni alkoi 2kk iässä nukkua täysiä öitä, 14 tuntia putkeen. Helppo vauva päivisin, ei turhia itkenyt, kitissyt tai vinkunut. Kiinnostunut kaikesta, ja tuntuu edelleen oppivan juttuja tosi nopeasti :0).



Mä kanssa mietin, että ei tämä voi oikeasti olla näin helppoa, pakko jossain olla vikaa :0).



Tyttäreni on nyt 1v.

Vauva-arjen kuuluu olla karmeaa ja väsyttävää. Vauvan pitää huutaa yöt läpeensä, sairastaa jatkuvasti, kieltäytyä syömästä ja vaikka mitä. En minä vain tiedä, mikä tässä vauva-arjessa on niin vaikeaa. Ja sitten tietenkään ei saa sanoa, että elämä ei ole muuttunut...

Tarkoittaa sitä, että helpolla vauvalla on vaikea uhmaikä tai murrosikä tms :)

Esim. mulla yksi tuttu, joka itse uuvutti itsensä vauvansa kanssa,koska ei osannut koskaan rentoutua. Yksi ilta 3kk vauva ei nukahtanutkaan kovin helposti ja kitisi, joten tuttuni meni päivystykseen vauvan kanssa järjiltään huolesta. Siellä sitten rauhoittelivat, näyttivät miten kuume mitataan ja laittoivat toiseen sieraimeen suolatippoja. Ja päivystyksestä tämä tuttuni lähetteli sukulaisille ja kavereilleen tekstareita, joista sai sen käsityksen, että vauva on hengenvaarassa.



Muutenkin hän kävi niin ylikierroksilla, että häntä oli vaikea sietää. Tyttö on pian 2 vee , mutta tämä tuttavani ei oikein vieläkään ole sinut äitiytensä kanssa.



Joillekin on mahdollista uupua tyyytyväisimmänkin vauvan kanssa...

Vierailija:

Vauva-arjen kuuluu olla karmeaa ja väsyttävää. Vauvan pitää huutaa yöt läpeensä, sairastaa jatkuvasti, kieltäytyä syömästä ja vaikka mitä. En minä vain tiedä, mikä tässä vauva-arjessa on niin vaikeaa. Ja sitten tietenkään ei saa sanoa, että elämä ei ole muuttunut...

vauva-aika oli ihanaa ja helppoa.

Ensimmäinen kuukausi oli todella tunnepitoinen, ei siksi, että vauva olisi ollut hankala, vaan kaikki vain oli niin uutta.

Sen jälkeen olen itsekin odotellut milloin kaikki vaikeudet alkaa..



Lapsi nukkuu yöt loistavasti putkeen, on nukkunut 7viikkoisesta asti.

Kaikki aina sanoivat, että " ihan kohta sinäkin joudut heräämään klo7 aamulla kun lapsi herättää ja vaatii leikkimään /tms" , mutta meillä lapsi nukkuu klo 11-12 asti ja sen jälkeenkin vielä haluaa vaan köllötellä rauhassa minun kainalossani pitkään :D

Ei ole oikein mitään kotitöitä..ei kiire minnekään.. Ei oikein mitään ongelmia minkään asian kanssa (toki perusjuttuja, mutta ei sen kummempaa. Tämä ei siis ole mikään ihmelapsi).

Toki uskon, että uhmaiän tullessa asiat voivat muuttua dramaattisesti yms, mutta ei huoleta nyt lainkaan...



Sekä minun, että miehen vanhemmat sanovat, ettei meillä mitään uhmaikääkään sen kummemmin koskaan ollut, vaan aina olimme molemmat hyvin rauhallisia lapsina, ja ehkäpä nyt meidän lapsemme on perinyt nämä piirteet osittain ainakin.

vauva arki oli helppoa! Kun kakkonen syntyi, ei helppoudesta ollut tietoakaan kun uusi vauva vaan huusi ja valvoi. Siinä joutui koko perhe koetukselle ja pelkään että esikoinen sai siitä elinikäisen trauman kun äiti oli aina kiukkuinen ja väsynyt.