Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ei pääse eteenpäin?
05.04.2015 |
Mitäköhän tässä voiso tehdä.....Kun uskaltaa tunnustaa ettei ole onnellinen, niin tulee vaan enemmän huonoja asioita elämään (terveysongelmia). Toisaalta näissä elämäntaidon oppaissa (Tolle ym) aina neuvotaan että pitää aidosti uskaltaa tuntea surua, pettymystä ym.
Mutta tuntuu että siitä rangaistaan. Ja siis tämä pohdinta tälläisellä metafyysisellä tasolla. Oikeassa arkielämässä teen kyllä juttuja, Ilmoittaudun kursseille ym. mutta silti esim. yksinäisyys ei poistu.
Kommentit (2)
Juu, ei ole kivaa kun läheisiltä tulee kuraa niskaan. Mulla huolena on se, että turvaverkko vaan hupenee, eikä uusia läheisiä ihmissuhteita tule. Sitten on vaan ikääntyvien vanhempien onglelmat ja oma yksinäisyys. Enkä pääse siitä eteen päin. Tai en ainakaan ole moneen vuoteen päässyt ja alkaa olla jo vaikeaa olla tulevaisuudenuskoinen. Jotain onneakin kai elämssä tarvitaan että esim. voi oman perheen saada. Tarkoitan siis, että voihan sitä nettitreffata puoliammattimaisesti ja silti jos onnea ei ole, et löydä itselle sopivaa. Silloin joko jatkat yksin tai alat johonkin tuhoontuomittuun. Siinä osan meistä vaihtoehdot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa tuttu ajatuksen kulku. Sain itse tänään ihanassa ulkoilukelissä varmuuden siitä, että haluan eron. Alan joka tapauksessa elämään omaa elämääni omilla ehdoillani. Mies saa valehdella ja vehdata toisten naisten kanssa niin paljon kuin sielu sietää, minä otan nyt ohjat käsiini. Pitäköön kakkoskännykkänsä ja käyköön vessassa lukemassa tekstiviestinsä, fuck!