On se jännää se naisen ainainen nimittely

Lapsena sain välillä kuulla kuinka suloinen olen. Ok, aloin vähitellen uskoa, vaikka toisenlaistakin kyllä kuului. Teininä sain useinkin kuulla kuinka ruma olen. Ok, aloin vähitellen todellakin uskoa sen. Sitten muutin aikuisena kauas pois, kului siis teiniajoista muutama vuosi ja aloin kuulla erittäin usein kuinka kaunis tai etenkin jotenkin viehättävä olen. Ok, tilanteesta riippuen saatoin välillä jopa uskoa (kommentin aitouteen), koska makujahan on monia ja oli tehnyt hyvää elää uudessa ympäristössä. Se mikä nimittelyssä on jännää ennen kaikkea, niin siitä ei edes kypsänä aikuisena naisena välttämättä pääse aivan kokonaan eroon. Mitäkö ajattelen aikuisesta ihmisestä, joka käyttää lyömäaseenaan naisen ulkonäön ivaamista? Turha esittää arvauksia, koska en varmaankaan palaa ketjuun vastaamaan arvauksiin. Mutta mitä siitä nyt ajattelisi. On se jännää.