Yksinäisyys
Joskus oikein rukoilen ja vähintään toivon, että saisin olla yhden ihmisen vieressä. Tai edes jonkun.
Usein on todella yksinäistä. Tuntuu, etten jaksa enää. Tunne on lapsuudesta asti tuttu. Välillä oli erilaista, enimmäkseen tätä. On mulla ystäviä, mutta enimmäkseen olen yksin ja heillä on perheet, kumppanit ym. Usea ihminen sanoo, että olen hyvä ystävä ja joidenkin paras ystävä. Kiitos siitä. Minullakin on lapsi, mutta hän ei enää ole usein kotona.
Olen etsinyt seuraa vuosia ja vuosikymmeniä monin tavoin. Yksinäinen joulu ahdistaa, niitä on ollut niin paljon.
En ole uskovainen tai muuta vastaavaa. Kuitenkin rukoilen seuraa ja joskus ajattelen silloin yhtä tiettyä ihmistä, miestä. Usein rukous on toteutunutkin. Mietin, että jos voisin itse olla joskus se, kenen seuraa joku rukoilee.
Kommentit (5)
Enpä tiedä. Ei se ole sen kummempaa ihmisten seurassa. Siinä on jostain muusta kyse.
T. Yksineläjä
Kuitenkin kuulostaa, että monet on nykyisin yksin vasten tahtoaan. Niin minäkin.
ap
Pelotti ensin kun tajusin jääväni yksin lasten muutettua pois. Mietin miten pärjään ilman seuraa.
Viitisen vuotta yksin ja mukavasti mennyt. Aluksi kaipasin ihmisiä mutta huomasin että yleensä siellä vain pahoittaa mielensä kun ajattelee ja toimii erilailla kuin muut. Ei tule hyväksytyksi.
En kaipaa ihmisiä enää. Loin oman arkeni johon lasten vierailut tuo juhlan.
Tietysti yksin oppii olemaan varsinkin, kun se on se tavallisin olotila. Mutta ei se minua tee onnelliseksi, että pitäisi vain lopullisesti tyytyä osattomuuteensa. En sanoisi kenellekään yksinäisyydestä kärsivälle, että sytytä nyt kynttilä ja ole tyytyväinen yksin.
Monet nyt huolehtii rajoituksista, voiko matkustaa, tavata sukulaisia tai ketään, järjestää juhlia jne. Olkaa tekin sitten tyytyväisiä kotonanne tapaamatta ketään ja ilman juhlia. Monilla on sentään perheensä läsnä toisin kuin mm. minulla. Rajoitukset ei tunnu missään, jos on muutenkin yksin.
ap
Vuosikymmeniä yksin. Tuohan todistaa jotta toivominen ja rukoilu ei auta. Vaaditaan tekoja.