Uusille äideille: kyllä se siitä!
Tyttöni on nyt 4kk ja vihdoinkin voin sanoa että hän on parasta mitä minulle on tapahtunut!
Alku oli tosi vaikeaa: totaalinen yliväsymys, hormonimyllerrys, epävarmuus... Kauhulla ajattelin, että nyt olen sidottu tänne neljän seinän sisälle loppuelämäksi, täällä vain istun ja olen syöttökoneena... (ja aluksi kun imetyskään ei meinannut onnistua).
Siitä se vain lähti pikku hiljaa. Onneksi oli hyvät tukijoukot apuna. Sain pikku hiljaa nukuttua yliväsymystä pois ja syöttäminenkin alkoi sujua.
Ja jossain vaiheessa uskalsin lähteä vaunuilla jopa kaupungille!
Tänään olimme päivän kaupuningissa; näin vanhaa ystävää, olimme kahvilla ja torilla. Myöhemmin näin toisen ystävän ja hänen lapsensa, ja haimme pizzat iltapalaksi.
Kaiken kruunasi se, että lapsi nukahti yllättävän helposti klo 22 ja sain hiukan omaa aikaa vielä tähän illan päätteeksi!
Vanha sanonta: alku aina hankalaa -mutta siitä selviää! Voimia!!! Nukkukaa aina kun voitte!!