Stressaava jouluaika;- Kaikkialle pitää mennä ja kaikkea olla

Vierailija kirjoitti:

Joulunvietto on ihan kauheaa aikaa. Vanhempien luokse meneminen saa taantumaan vanhoihin rooleihin, mutta ei myöskään voi olla menemättä, kun muut eivät ymmärrä ja loukkaantuvat. Liian suuri läheisyys ja yhdessäolo, sekä jouluuun liittyvä tunnelataus on tosi ahdistavaa.

Kun lapset kasvoivat, tunnelataus hävisi. Joulu on lasten juhla. Aikuisten ei pitäisi loukkaantua jostain perinnejuhlasta, mitä ei ole edes pakko viettää joka vuosi.

Miksi noin vanha ihminen ylipäätään änkeää vanhemmilleen jouluksi? Laita oma joulu perheellesi! Lähes keski-ikäinen ihminen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulunvietto on ihan kauheaa aikaa. Vanhempien luokse meneminen saa taantumaan vanhoihin rooleihin, mutta ei myöskään voi olla menemättä, kun muut eivät ymmärrä ja loukkaantuvat. Liian suuri läheisyys ja yhdessäolo, sekä jouluuun liittyvä tunnelataus on tosi ahdistavaa.

Kun lapset kasvoivat, tunnelataus hävisi. Joulu on lasten juhla. Aikuisten ei pitäisi loukkaantua jostain perinnejuhlasta, mitä ei ole edes pakko viettää joka vuosi.

Tämä. Kun perheaika on ohi, on myös aika luopua läheisriippuvaisuudesta. Uudet kujeet.

Vierailija kirjoitti:

Se on niin ihanaa kun eläkeläiset, joilla ei ole muuta kuin aikaa eivät itse viitsi lähteä mihinkään, mutta vaativat aikuisia ihmisiä leiriytymään päiväkausiksi nurkkiinsa. Miten he muuten aikanaan tekivät? Tuskin olivat vanhemmillaan koko pyhiä.

Eivätkö he tahdo olla itse rauhassa?

Vierailija kirjoitti:

Tänä aikana tekosyynä voi käyttää koronaa jos ei mieli mennä mihinkään.

Eihän se ole edes tekosyy vaan ihan oikea.

Ai, että en ymmärrä ihmisiä joilla napanuora on yhä kiinni pitkälle aikuisena. Kannattaa alkaa oman elämänsä herraksi ainakin ennen kuin (mikäli) teet lapsia. Sittenpä vasta liemessä olet. Joulun ei tarvitse olla sukujuhla, se on perhejuhla... Aikuisena se perhe on niissä neliöissä missä asut, ei mummoloissa tai omilla vanhemmilla

Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä kohta 20 vuotta, ei lapsia. Otettiin ihan ensimmäisestä yhteisestä joulusta lähtien tavaksi, että joulu ollaan kahdestaan ja piste. Alkuvuosina lähdettiin jopa ulkomaille karkuun sukujouluja, mutta nyt ollaan ihan rehellisesti kotona. Käydään sukulaiskierros vähän ennen joulua tai loppiaisena.

Hyvin on toiminut kun ollaan oltu tiukkoina alusta alkaen ja vielä kun asutaan kaukana suvuista niin ei ole vaaraa että kukaan tulisi yllättäen kyläänkään.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä kohta 20 vuotta, ei lapsia. Otettiin ihan ensimmäisestä yhteisestä joulusta lähtien tavaksi, että joulu ollaan kahdestaan ja piste. Alkuvuosina lähdettiin jopa ulkomaille karkuun sukujouluja, mutta nyt ollaan ihan rehellisesti kotona. Käydään sukulaiskierros vähän ennen joulua tai loppiaisena.

Hyvin on toiminut kun ollaan oltu tiukkoina alusta alkaen ja vielä kun asutaan kaukana suvuista niin ei ole vaaraa että kukaan tulisi yllättäen kyläänkään.

Ennen joulua on hyvä tavata sukua. Ollaan veljen ja aikuisten lastemme kanssa vietetty pari kertaa lahjanvaihtajaiset, ilman mitään stressiä.

Kun isä vielä eli ja vanha koti oli pystyssä, oltiin monena vuonna kylässä vasta tapanina ja joskus siellä oli muitakin sukulaisia.

Yksi elämä ja ehkä 80 joulua. Tarviiko niitä kaikkia jouluja viettää muiden suunnitelmien mukaan. Neutraalisti kerrotte omat joulusuunnitelmanne. Jos alkaa valitus niin rauhallinen kysymys, että miksi ette te halua joulua viettää kuten minä.

No kun ei ne vaan halua :)

Ei tarvitse mennä, ei kukaan voi pakottaa.

Minä järjestän rauhallisen joulun, tytär tulee omasta halusta lapsenlapseni kanssa. Katsotaan joulupukin kuumalinja, syödään kun huvittaa ja käydään haudoilla. Valvotaan pitkään ja nautitaan lapsen touhuista.

Ei aikatauluja, vaan kiireetöntä ja rauhaisaa olemista.

Minulla ja miehelläni on korona. Ei tarvitse lähteä mihinkään 😂

Voi kun voisi vaan nukkua ja levätä koko joulun ohi. Ruoaksi vaikka makaronia ja tonnikalaa. KAis itä on taas pakko lähteä viettää joulua perheensä kanssa. Pahoittavat mielensä, jos ei mene. 

Täällä myös yksi sukulaisissa kiertäjä. Siinähän ne joulun muutamat lyhyet vapaapäivät aina menevät, kun pitää mennä sinne ja tänne. Oli ihanaa, kun viime jouluna oltiin koronatilanteen vuoksi poikkeuksellisesti kotona vain eikä lähdetty mihinkään. Sai oikeasti levättyäkin. Ensi viikonloppuna se jouluralli on taas tiedossa.

Äitini terrorisoi perhettämme koko sen ajan, kun lapset olivat pieniä. Aina oli pakko olla mummolajoulu, ikinä ei voinut tehdä omannäköistä joulua, omia jouluruokia, omia perinteitä. Perhemme oli vähävarainen, vanhempani melko hyvin toimeentulevia, tällä he kiristivät. Ei tippunut joululahjoja, jos ei menty heidän joulunsa mukaan. 

Joskus yritin, että tulisivat meille aattona, että lapsille jäisi oman kodin joulutunnelmasta edes joku muisto. 

Aina äiti pahoitti mielensä, jos ei menty hänen pillin puhalluksen mukaan. Omasta mielestään hän uhrautui ja tarjosi meille joulun joululahjana.

Nyt lapset ovat jo aikuisia. Vietämme miehen kanssa joulua, kuten itse haluamme. Lapset tulevat yleensä meille joulun aikana käymään, syömään aattona, tapanina, tai joulupäivänä. Silloin kun itse haluavat. Tätä painotan heille, niin mielelläni näen heidät kumppaneineen meillä jouluna, jos he sitä haluavat. Nytkin vain vanhin tulee avokkaansa kanssa jouluaattona, keskimmäinen lähtee ulkomaille ja nuorin on töissä. 

Kaikki ovat tervetulleita, mutta kenenkään ei ole pakko.

Muistan kanssa, että olisin halunnut lähteä opiskelijana 80-luvulla etelänlomalle jouluna. Ei tullut kotona kuulonkaan, pakko oli viettää vanhempien kanssa. Pakettimatkat ei olleet edes kovin kalliita. Olin väsyksissä opiskelusta ja olisin kaivannut aurinkoa. Ehkä nykyisin ymmärrän jonkin verran perinnejoulun ideaa, mutta silloin ahdisti, kun mistään totutusta ei voitu poiketa.